Tapaus Ferenc Tömör
Varmasti haastavin lähetystöharjoitteluni aikainen työtehtäväni liittyy Ferenc Tömörin nimeen. Hän toimi Suomen Budapestin suurlähetystössä vahtimestarina vuosina 1934-1944. Hänen kohtalonsa on traaginen, sillä hän kuoli puna-armeijan saapuessa Budapestiin loppusyksystä 1944. Ferenc Tömör oli kieltäytynyt jättämästä Suomen suurlähetystöä, jonka takia hän lopulta menehtyi ilmapommitusten aikana. Tämä on viimeinen tieto, mitä hänen kohtalostaan on jäljellä.
Suurlähettiläs Onni Talas kirjoittaa Ferenc Tömöristä kauniisti muistelmissaan (Muistelmat, WSOY 1960): "Kreivillisen (Wenckheim) perheen toivomuksesta ja suosituksesta jäi taloon heidän uskottu palvelijansa, joka oli ollut talossa yli 25 vuotta. Tämä Tömör, miellyttäväkäytöksinen, aina palveluksiin valmis, herttainen mies toimi lähetystön talonmiehenä vuoteen 1945, jolloin hän menetti henkensä samassa pommituksessa, jossa lähetystötalokin tuhoutui. Ne, jotka menivät pommisuojaan, säästyivät, mutta omantunnontarkkana jäi Tömör ylös siltä varalta, että hänen apunsa olisi tarpeen, ja joutui pommin uhriksi."
Suomen Budapestin suurlähetystö on päättänyt ottaa tehtäväkseen selvittää Ferenc Tömörin kohtalon. Sain tehtäväkseni selvittää, onko Tömörillä elossa olevia sukulaisia, sillä suurlähetystö haluaisi palkita hänet/heidät Suomen tasavallan vapaudenristillä. Valitettavasti tutkimustulokseni eivät tuottaneet tulosta ja tähän on monta syytä.
Ensinnäkin ajankohta, jolloin Ferenc Tömör menehtyi, oli kaoottinen. Toinen maailmansota oli yhä käynnissä, Unkarissa elettiin saksalaismiehityksen ja paikallisen äärioikeistolaisen Nuoliristi-liikkeen/puolueen vallan aikaa, jotka olivat suorittamassa viimeisiä juutalaisten joukkomurhia ympäri Budapestia ja Tonavan rannalla. Samaan aikaan puna-armeija oli vyörymässä kohti Budapestia. Sodan jälkeen Unkarin kommunistit kahmivat vallan käsiinsä vuosien 1945-1948 aikana, jonka jälkeen Unkarin yhteiskunnalliset olot muuttuivat täydellisesti seuraavaksi 40 vuodeksi. Konteksti huomioon ottaen on ymmärrettävää, että monien yksittäisten ihmisten kohtalot ovat jääneet selvittämättä. Osa vanhan järjestelmän (sotien välisen Horthyn-ajan) arkistoista tuhoutui myös sodan kaoottisina loppuvuosina. Unkaria on koetellut toisen maailmansodan jälkeen myös useat ulkomaille suuntautuvat emigranttiaallot, joiden aikana yksittäisten ihmisten tiedot saattoivat hävitä kokonaan.
Tutkimusta vaikeutti myös se seikka, että tiedossani oli vain herra Tömörin etu- ja sukunimet. Etu- ja sukunimien perusteella kadonneen/tutkittavan henkilön kohtaloa on mahdollista tutkia, mikäli ne ovat harvinaiset tai erikoiset. Näin ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole asian laita, sillä etunimi Ferenc on yksi Unkarin suosituimmista miehen etunimistä, eikä Tömör sukunimikään ole harvinaisimmasta päästä. Niiden perusteella kadonneen henkilön tietojen löytäminen on lähes mahdotonta.
Päätin kuitenkin aloittaa tutkimukset reippain mielin ja otin yhteyttä arkistoihin sekä Suomeen että Unkariin. Suomessa (Ulkoasiainhallinnon arkistossa) ainut tieto koskien Ferenc Tömöriä oli hänen nimensä. Unkarissa lähdin selvittämään asiaa sekä paikallisen ulkoministeriön arkistosta että valtakunnallisesta Kansallisarkistosta (Magyar Országos Levéltár). Molempien arkistojen vastaus oli, että heillä ei ollut tietoa ko. henkilöstä ja ilmoittivat, että näillä tiedoilla (etu- ja sukunimellä) herra Ferenc Tömörin kohtalon selvittäminen oli käytännössä mahdotonta. Lisätietoja, kuten syntymäaika ja -paikka sekä äidin nimi, Tömöristä tarvittaisiin, jotta asiaa voitaisiin lähteä selvittämään syntymäpaikkakunnan arkistoista. Valitettavasti näitä tietoja meillä ei kuitenkaan ole.
Unkarin Kansallisarkisto lähetti minulle lopulta Unkarin punaisen ristin henkilöiden jäljittämispalvelun (A Magyar Vöröskereszt Keresőszolgálata) internet-osoitteen[1], jonne päätin ottaa yhteyttä. Tämä instituutti on toiminut ensimmäisestä maailmansodasta lähtien ja on erikoistunut kadonneiden henkilöiden tietojen jäljittämiseen. Jätin instituuttiin tutkimuspyynnön ja lopulta minuun otettiin myös yhteyttä. Viesti oli kuitenkin totutun kaltainen. Unkarin punainen risti ilmoitti, että se alkaisi selvittämään Ferenc Tömörin kohtaloa, mutta ei halunnut antaa liikaa toivoa lopputuloksesta, sillä pelkän etu- ja sukunimen perusteella henkilön kohtalon selvittäminen on erittäin vaikeaa ja haastavaa. Kiitin instituuttia siitä, että he ottivat Ferenc Tömörin tietojen selvittämisen asialistalleen ja ilmoitin heillä, että pieninkin tieto olisi asian kannalta hyödyllistä. Tutkimuksen viitenumero Unkarin punaisssa ristissä 46541.
Valitettavasti tutkimusprosessini päättyi pettymykseen. Vaikka etukäteen oli tiedossa, että yli 60 vuotta sitten kuolleen henkilön tietojen selvittäminen ei tulisi olemaan helppoa, oli prosessin aikana silti täytynyt pitää toivoa yllä. Toivoa ei ole vieläkään menetetty, mutta pahoin pelkään, että vahtimestari Ferenc Tömörin kohtalo saattaa jäädä mysteeriksi. Kaikkia asiasta jotain tietäviä pyytäisin kuitenkin ottamaan yhteyttä Suomen Unkarin-suurlähetystön kulttuuri- ja lehdistösihteeri Kirsi Rantalaan ([email protected]) tai historiantutkija Gábor Richlyyn ([email protected]).
Jaakko Sievers