Suurlähettiläs Markku Virrin juhlapuhe seppeleenlaskutilaisuudesta talvisodan unkarilaisten vapaaehtoisten muistoksi

Suurlähettiläs Markku Virri ja Unkarin Sotahistoriallisen museon varajohtaja everstiluutnantti tri Attila Bán laskivat seppeleen talvisodan unkarilaisten vapaaehtoisten muistolaatalle. Seppeleenlaskutilaisuudessa Sotahistoriallisen museon pihalla olivat läsnä Unkari-Suomi Seuran, Unkarin suomalaiset –yhdistyksen, Budapestin I. kaupunginosan, sekä Unkarin Ulkomaankauppa- ja Ulkoministeriön edustajia.

Talvisodan unkarilaisten vapaaehtoisten muistolaatta Unkarin Sotahistoriallisen museon pihalla.

Arvoisat ystävät!

Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 100 vuotta Suomen ja Unkarin välisten diplomaattisuhteiden alkamisesta. Olemme molemmin puolin juhlistaneet tätä satavuotistaivalta monin tavoin, joskin myös tässä asiassa COVID-19-pandemia on asettanut meille rajoituksia. Tämä tilaisuus oli tarkoitus järjestää jo keväällä ja muistella yhtä erittäin merkittävää tapahtumaa maidemme välisissä suhteissa. Tämän vuoden keväällä tuli kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun joukko rohkeita unkarilaisia nuoria miehiä lähti matkalle Suomeen auttamaan hädässä olevaa sotaan joutunutta veljeskansaa.

Suomen taistelu itsenäisyytensä ja olemassaolonsa puolesta talvella 1939 - 40 herätti maailmalla runsaasti huomiota ja sympatiaa. Halu auttaa ylivoimaista vihollista vastaan taistelevaa kansankuntaa johti useissa maissa avustustoimiin, joista yksi muoto oli vapaaehtoisten lähettäminen taisteluun suomalaisten rinnalle. Myös Unkarissa päädyttiin tähän. Unkarilaiset tunsivat erityistä yhteenkuuluvaisuutta suomalaisten kanssa. Kielisukulaisuus ja molemmissa maissa erityisesti 1930-luvulla kukoistanut heimoaate olivat luoneet otollisen maaperän halulle auttaa.

Ensimmäiset vapaaehtoiset ilmoittautuvat viranomaisille pian sodan syttymisen jälkeen. Myös Suomen Unkarin-suurlähetystö täyttyi niin vapaaehtoisiksi pyrkivistä kuin erilaisista avustustarvikkeista. Jotkut vapaaehtoisista lähtivät matkaan omatoimisesti, mutta valtaosa heistä kuului 341 miehestä koostuvaan pataljoonaan. Se lähti kohti Suomea 7. helmikuuta 1940 komentajanaan yliluutnantti Imre Kémeri Nagy. Vapaaehtoispataljoonan matka kulki junalla Jugoslavian ja Italian läpi Ranskaan ja sieltä Englantiin ja edelleen Norjan ja Ruotsin kautta Pohjois-Suomeen.

Suomeen päästyään unkarilaiset komennettiin ulkomaalaisista koostuvan Osasto Sisun alaosastoksi Lapualle, jonne pataljoona saapui 2. maaliskuuta. Täällä miehiä valmisteltiin rintamalle antamalla heille koulutusta mm. suomen kielessä, hiihdossa ja suomalaisten aseiden käytössä. Unkarilaiset eivät kuitenkaan joukko-osastona ehtineet itse taisteluihin, sillä talvisota päättyi 13. maaliskuuta 1940.

Unkarilaisia taisteli kuitenkin mm. lentäjinä Suomen ilmavoimissa. Esim. luutnantti Mátyás Pirityi taisteli yli 20 ilmataistelussa ja vänrikki Vilmos Békássy katosi Suomen ilmavoimien Fiat G 50 -lentokoneen ohjaimissa. Unkarilaiset vapaaehtoiset osallistuivat lisäksi uuden rajan vartiointiin ennen paluutaan kotiin, joka alkoi 20. toukokuuta 1940 Saksan kautta. Pataljoona hajotettiin virallisesti 28.6.1940 Budapestissä.

Sodan jälkeen Unkarissa muuttuneen poliittisen tilanteen vuoksi vapaaehtoiset joutuivat vaikenemaan Suomen-kokemuksistaan monta kymmentä vuotta, järjestelmänmuutokseen asti. Vasta vuoden 1989 jälkeen oli mahdollista ryhtyä selvittämään talvisodan unkarilaisvapaaehtoisten kohtaloa. Kiitämme erityisesti Sotahistorian Museota, Helsingin Balassi-instituutin johtajaa Gábor Richlyä, silloista Unkarin Veteraaniliittoa ja tämän vuoden toukokuussa menehtynyttä elokuvaohjaaja Osmo Wilkunaa heidän arvokkaasta työstään. Heidän ansiostaan tiedämme, että Suomeen lähteneet vapaaehtoiset eivät koskaan unohtaneet Suomea, vaan olivat ylpeitä missiostaan, vaikka siitä ei saanutkaan puhua moneen vuosikymmeneen. Monet heistä muistivat vielä yli 50 vuoden takaa Maamme-laulun sanat, jotka he olivat oppineet Suomessa.

10 vuotta sitten, maaliskuussa 2010 paljastettiin talvisodan unkarilaisvapaaehtoisten muistolaatta tällä paikalla, Unkarin Sotahistoriallisen Museon pihalla. On ilo ja kunnia olla mukana nyt laskemassa muistoseppele tälle muistolaatalle yhdessä Sotahistoriallisen Museon kanssa teidän kaikkien läsnä ollessa.