Lähisuhde- ja perheväkivalta Suomessa
Kansainvälisissä tasa-arvovertailuissa Suomi pärjää useilla kriteereillä varsin hyvin; voimme olla tyytyväisiä naisten ja miesten lähes tasapuolisesta osallistumisesta työmarkkinoille ja poliittiseen päätöksentekoon sekä naisten kasvaneesta osuudesta yhtiöiden hallituksissa. Tämä on vaatinut pitkäjänteistä työtä. Tasa-arvon kannalta suurimpia ongelmakohtia Suomessa taas ovat palkkaerot, sukupuolen mukaan eriytyneet alat ja ammatit, lähisuhdeväkivalta sekä miesten suuret hyvinvointierot.
Jo edellisen, pääministeri Juha Sipilän hallituksen hyväksymässä tasa-arvo-ohjelmassa (2016-2019) keskityttiin erityisen paljon näihin mainittuihin ongelmakohtiin.
Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2017 viranomaisten tietoon tulleissa pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa oli 8 300 uhria, mikä on 5,4 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Suomessa asui vuonna 2017 noin 5 513 000 ihmistä, joten perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikosten uhreja oli noin 0,15 % väestöstä. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreista 68,1 prosenttia oli naisia. Syylliseksi epäillyistä 77,8 prosenttia oli miehiä. Perhe- ja lähisuhdeväkivallasta 37,1 prosenttia oli avio- ja avopuolisoiden välistä väkivaltaa.
Lähisuhde- ja perheväkivallasta säädetään rikoslaissa
Rikoslaki määrää vahvasti myös lähisuhde- ja perheväkivaltaa. Perheensisäiseen väkivaltaan sovelletaan samoja säännöksiä kuin niin sanottuun tavalliseen väkivaltaan. Lähtökohtaisesti useimmat henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset ovat virallisen syytteen alaisia tekoja, eli mikäli asiat tulevat viranomaisten tietoon, asiassa voidaan nostaa syyte, vaikka uhri ei rangaistusta tekijälle haluaisikaan.
Pahoinpitelyt ja seksuaalirikokset ovat rikoslaissa määriteltyjä vakavia rikoksia. Lainsäädäntöä on uudistettu vuosien varrella etenkin lähisuhdeväkivallan sekä seksuaalisen väkivallan uhrien aseman parantamiseksi. Esimerkiksi vainoaminen on kriminalisoitu ja lievätkin lähisuhteissa tapahtuvat pahoinpitelyt on siirretty virallisen syytteen alaisiksi. Väkivallan ehkäisyyn liittyy myös laki lähestymiskiellosta.
Mitä asialle tehdään
Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, Istanbulin sopimus astui Suomessa voimaan 1.8.2015. Sopimus kattaa kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot. Sopimus kannustaa osapuolia soveltamaan sopimusta kaikkiin perheväkivallan uhreihin, kiinnittäen erityistä huomiota naisiin ja tyttöihin sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreina. Suomessa sopimusta sovelletaan myös miehiin ja poikiin, joihin kohdistuu perheväkivaltaa.
Istanbulin sopimus painottuu väkivallan ennaltaehkäisyyn, mutta se sisältää runsaasti velvoitteita myös väkivallan uhrien suojelemiseksi ja auttamiseksi sekä väkivallan tekijöiden saattamiseksi rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan. Lisäksi sopimus edellyttää osapuolilta sen velvoitteiden toimeenpanon yhteensovittamista, johon tämä toimeenpanosuunnitelma Suomen osalta tähtää. Suomessa oli jo 2010-2015 naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma, jolle Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelma on jatkoa.
Toimintasuunnitelmassa toimenpiteitä on yhteensä 46, ja ne kohdentuvat eri hallinnonaloille. Toimenpiteiden toimeenpano käynnistyi pääosin vuonna 2018, ja järjestöt ovat mukana usean artiklan toimeenpanossa. Toimeenpanosuunnitelma laaditaan neljäksi vuodeksi kerrallaan, mutta sen toteutumista seurataan vuosittain ja sitä täydennetään tarvittaessa. Suomi raportoi sopimuksen toimeenpanosta sopimusta valvovalle komitealle (GREVIO) ensimmäistä kertaa tammikuussa 2018. GREVIO teki maavierailun Suomeen lokakuussa 2018 ja julkaisee raporttinsa ja suosituksensa vuoden 2019 puolella.
Myös pääministeri Antti Rinteen hallitus suhtautuu ongelmaan vakavasti. Hallitusohjelmassa todetaan, että Suomessa tullaan tällä hallituskaudella laatimaan naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelma, jossa muun muassa lisätään uhrien tukipalveluja sekä turvakotien paikkamäärää ja resursointia Euroopan neuvoston edellyttämälle tasolle. Lisäksi perustetaan itsenäinen ja riippumaton naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävä ja huolehditaan Istanbulin sopimuksen toimeenpanosta. Ehkäistään myös miehiin kohdistuvaa väkivaltaa sen kaikissa muodoissa.