Kuinka koronapandemia katkaisi työharjoittelun ja muita havaintoja Zagrebista
Juho Hellstén kirjoittaa työharjoittelutunnelmistaan suurlähetystössä ja siitä, kuinka kuuden kuukauden harjoittelujakso typistyi kolmeksi kuukaudeksi koronapandemian takia.
Aloitin tammikuussa 2020 kuuden kuukauden EDUFI-harjoittelun(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan) EU-puheenjohtajamaa Kroatiassa(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan), jonka pääkaupungissa Zagrebissa sijaitseva suurlähetystö toimii Suomen edustajana myös Bosnia-Hertsegovinassa ja Pyhässä istuimessa. Valmistumisestani Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta oli noin puoli vuotta aikaa, joten koin tilaisuuden olevan otollinen hankkia lisää kansainvälistä työkokemusta. Olin aiemmin ollut korkeakouluharjoittelijana Suomen Haagin-suurlähetystössä (avautuu uuteen ikkunaan), joten siltä osin työn käytännöllinen puoli oli ennestään tuttua. Tarkoitukseni olikin syventää näitä taitoja, mahdollista tulevaa kansainvälistä uraa silmällä pitäen. Kroatiasta, saatikka sitten muista Balkanin maista, minulla ei ollut sen enempää aiempaa kokemusta, mutta mielenkiintoisen ja monivaiheisen historiansa vuoksi maa tuntui kiinnostavalta kohteelta. Haagissa olin päässyt tutustumaan hieman Jugoslavia-tuomioistuimen (ICTY) toimintaan, joka osaltaan herätti kiinnostukseni. Myös mainittu puheenjohtajuuskausi ja sen mukanaan tuomat erityisjärjestelyt olivat merkittävä syy sille, että päädyin valitsemaan juuri Zagrebin.
Arkea Zagrebissa
Käytännönjärjestelyt harjoittelua varten hoituivat helposti. Paperisota oli nopeasti hoidettu, ja asunto järjestyi edellisen harjoittelijan kautta, paikallisen herrasmiehen ja hänen poikansa omakotitalon alakertaan rakennetusta yksiöstä. Asunto sijaitsi vain kävelymatkan päässä suurlähetystöstä, joten parempaa ratkaisua asumiselle ei olisi voinut olla. Mielenkiintoiset ajat olivat siis edessä.
Työskentely suurlähetystössä oli Haagin tapaan todella antoisaa. Työtehtävinä olivat mm. erilaiset poliittis-taloudelliset selvitykset ja raportit, Kroatian ulkoministeriön EU-briiffeihin ja erilaisiin seminaareihin osallistuminen sekä puheenjohtajuuskauden mukanaan tuomat toimet. Sain työstäni todella paljon hyödyllistä kokemusta EU:n neuvoston toiminnasta ja Kroatiasta jäsenvaltiona sekä Bosnia-Hertsegovinan yhteiskunnasta. Mielenkiintoista oli myös paneutua Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin toimintaan, EU:n laajenemisprosessiin Länsi-Balkanilla sekä Euroopan komission Green Deal- ohjelmaan. Osasta näistä kirjoitin blogitekstit suurlähetystön kotisivuille. Voitaneen sanoa, että työnkuva harjoittelussa oli äärimmäisen monipuolinen!
Keskikaupungin sisäpihat tarjoavat jugoslavialaisia näkymiä ja mielenkiintoista tutkittavaa.
Pelkkää puurtamista aikani Zagrebissa ei kuitenkaan ollut, päinvastoin. Työn ohessa pääsin tutustumaan mahtaviin ihmisiin ja kiehtovaan kaupunkiin. Eri maista tulevien harjoittelijoiden muodostama verkosto oli tiivis, ja seuraa urheiluun, kulttuurielämyksiin tai vaikkapa ravintolaan löytyi joka viikolle. Työ oli kuitenkin harjoittelujakson pääasia ja sopeutumista helpotti äärimmäisen mukava työyhteisö. Harjoittelijastatuksesta huolimatta minua kohdeltiin tasaveroisena työtoverina ja kynnys kysyä asioita tai sanoa mielipiteitä oli todella matala. Zagrebin edustuston pieni koko (vain 7 henkeä itseni lisäksi) mahdollisti myös vastuulliset tehtävät harjoittelijalle. Rennosta ilmapiiristä huolimatta työt toteutettiin kuitenkin rivakasti ja ammattitaidolla, tiettyä hierarkiaa noudattaen. Kokemukseni mukaan tällainen toimintamalli on työssä kaikkein paras, ainakin mitä diplomatiaan tulee.
Zagrebin maisemapaikalle, niin kutsutulle yläkaupungille, pääsee funikulaarilla. Taustalla tyypillinen alkuvuoden sumuinen sää.
Tilanne muuttuu nopeasti
Pahaenteiset koronavirusuutiset lisääntyivät helmikuussa huomattavasti ja rupesivat hallitsemaan työtehtäviä myös suurlähetystössä. Pandemiaohjeistusta päivitettiin ja tilanne tuntui epämiellyttävän epävarmalta. Kroatiassa oli pitkään vain muutamia sairaustapauksia, joilla kaikilla oli kytkös Italiaan, luultavasti työmatkaliikenteen kautta. Viralliset luvut kehittyivät hieman Suomea hitaammin, mikä oli itselleni yllättävää, koska epidemian keskipiste Italia on maantieteellisesti hyvin lähellä. Lopulta Suomen hallitus tarttui koviin toimiin ja kehotti suomalaisille palaamaan ulkomailta kotiin rajoittaen samalla maahanpääsyä. Tämä muutti tilannetta merkittävästi, ovathan harjoittelijat toimeentulonsa, työnkuvansa ja asemansa puolesta merkittävästi erilaisessa tilanteessa kuin lähetetyt diplomaatit ja paikalta palkattu henkilökunta. Vielä perjantaina pohdin tulevan viikon haasteita, kun maanantaina olin jo katsomassa lentoja Suomeen. Kaikki kävi hyvin nopeasti, mutta jälkeenpäin ajateltuna kotiinlähtö ja harjoittelun keskeyttäminen oli ainoa järkevä ratkaisu. Suurlähetystö siirtyi etätyöhön määrittelemättömäksi ajaksi, ja tämä ratkaisu ei olisi ollut mielekäs omalle harjoittelulleni, varsinkin kun puoliväli oli vasta lähestymässä. Palasin lopulta Suomeen ja viimeistelin muutamia kesken jääneitä työtehtäviä kahden viikon karanteenin aikana. Onnekseni edustuston suurlähettiläs oli tilanteessa todella joustava. Minulle tarjoutui mahdollisuus tulla jatkamaan harjoittelua syksyllä, mikäli pandemia rauhoittuisi. Tätä kirjoittaessa tilanne on kuitenkin yhä auki.
Epäonnisesta koronaviruspandemiasta huolimatta viihdyin Zagrebissa hyvin ja kannustan kaikkia hakemaan ulkoministeriöön harjoitteluun. Zagreb on työyhteisön, kaupungin kompaktin viihtyisyyden ja työn mielekkyyden puolesta siihen erinomainen vaihtoehto. Kansainvälinen diplomatia ja suurlähetystössä työskentely tarjoavat sellaisia taitoja ja kokemuksia, joita ei Suomessa pysty samalla tavalla hankkimaan. Erityisen hyödyllinen kokemus on niille, joiden haaveissa siintävät kansainväliset tehtävät.
Teksti ja kuvat: Juho Hellstén