Suomalaiset Kreikassa: Petra Pakkanen palaa Ateenaan kuin Odysseus kotiinsa
Suomen Ateenan-instituutin johtaja Petra Pakkanen palaa Ateenaan parinkymmennen vuoden tauon jälkeen. Hänen mielestään parasta Kreikassa on valo - sekä taivaalla että ihmisten mielessä. Petran antiikin tutkimuksen innostus alkoi latinan opiskelusta Kajaanissa ja on vienyt sieltä tutkijaksi Kreikkaan ja moniin muihin maihin. Hänen oma tämänhetkinen tutkimuskohteensa on nahan parkitseminen antiikin Kreikassa, mutta sitä kautta saamme tietää, että myös Suomessa on pitkä nahanvalmistuksen perinne, jossa erikoisuutena mm. kalannahan parkitseminen.
1. Mikä on taustasi Kreikkaan ja Ateenaan liittyen?
Muutin Kreikasta pois noin 20 vuotta sitten. Sitä ennen asuin täällä melkein kahdeksan vuotta. Työskentelin silloin instituutissa ensin assistenttina (nykyään tutkijaopettaja) ja sittemmin tutkijana. Instituutti sijaitsi samassa paikassa, mutta ihan kaikkia samoja kiinteistöjä ei vielä silloin ollut. Tuolloin avattiin pohjoismainen kirjasto ja asuntolana toimiva Koroneos-talo. Instituutissa työskenteli samoja ihmisiä jo silloin.
2. Mikä sai sinut alun perin kiinnostumaan antiikin Kreikasta?
Suomessa antiikin tutkimuksen kiinnostus on lähtenyt kielistä, eikä yhteiskunnallisista syistä samaan tapaan kuin monissa muissa maissa. Itse opiskelin Kajaanissa lukiossa latinaa ja kiinnostus kielistä johdatti opintoihin ja kulttuurintutkimukseen. Ensimmäinen tutkijatehtäväni oli Ateenan-instituutissa ja siitä käynnistyi oma pitkä akateeminen Odysseiani. Tutkijana joutuu näinä päivinä usein siirtymään maasta toiseen, kun virkoja ei enää ole saatavana samaan tapaan kuin aiemmin, ja tutkijantehtävät ovat kasvavassa määrin projektiluontoisia.
3. Mikä on Suomen Ateenan-instituutin pääasiallinen tehtävä?
Suomen instituutit maailmalla jakautuvat kulttuuri- ja tiedeinstituutteihin. Ateenan, Rooman, Beirutin ja Japanin instituutit ovat tiedeinstituutteja. Ateenassa fokuksessa on antiikin tutkimus, mutta ei pelkästään se, vaan tutkimus kantaa nykypäivään asti.
Kreikan antiikin tutkimuksessa tuotantoprosesseja on tutkittu paljon, ja esimerkiksi keramiikkaa ja metallin valmistusta on tutkittu laajalti, mutta sellainen epähieno prosessi kuin nahan parkitseminen ei ole kuulunut tutkimusperinteeseen. Tästä huolimatta antiikissahan nahkaa oli kaikkialla, siitä tehtiin kuljetusastioita nesteille ja myös armeija ja maanviljelys tarvitsivat nahkaa. Ateenan-instituutin työkaudellani onkin tarkoitus kartoittaa muun muassa tätä vähemmän tutkittua teemaa yhtenä instituutin tutkimushankkeena.
Tutkimus on aina narraatio siitä, mitä tutkimuskohteesta ajattelemme ja miksi ihmiset tekivät niin.
4. Kuinka antiikin tutkimukseen vihkiytymätön voi osallistua instituutin toimintaan?
Meillä kynnys on matala, emmekä hoida vain vaikeasti lähestyttäviä asioita. Harjoitamme suomalaisen kirjallisuuden käännöstyötä ja kollegamme Maria Matrzoukou on kääntänyt suomalaista kirjallisuutta kreikaksi enemmän kuin kukaan muu.
Meillä on myös kulttuuriin sekä taiteeseen liittyvää toimintaa ja teemme kulttuurivaihtoa Suomen ja Kreikan välillä kumpaankin suuntaan. Esimerkiksi tällä hetkellä suunnittelemme MeDicanto-kuoron 30-vuotisjuhlakiertuetta lokakuussa. Toivottavasti se onnistuu koronan vuoksi.
Instituutin tilaisuudet ovat auki laajalle yleisölle ja myös arkeologinen kenttätyön seuraaminen on yleisölle avointa kohteissa, joissa voi muutoinkin vierailla. Myös yhteistyötä suurlähetystön kanssa tiivistetään.
5. Millä mielellä palaat Ateenaan?
Kuin kotiin tulisin! Tapaan samoja, tuttuja ihmisiä. Kun olin aiemmin muutaman vuoden käymättä täällä, tullessani takaisin huomasin Ateenan muuttuneen dynaamisemmaksi. Taide nousi alhaalta ylöspäin, mikä näkyi myös katukuvassa ja siitä syntyi hyvää energiaa. Toivon, ettei korona nyt tukahduta tätä hyvää energiaa.
Olympialaiset vuonna 2004 muuttivat Ateenaa fyysisesti paljon. Kun tuli metro, infra parani ja liikkuminen sujuvoitui. Mutta samat kadut ja talot ovat toki säilyneet. Akropoliin hallitsevaa läsnäoloa antiikin tutkija ei pääse pakoon.
Instituutti on tutkimusinstituutti ja haluan täällä edistää omaa tutkimustanikin, mutta myös kehittää instituuttia ja lähestyä muitakin tahoja kuin tutkijoita. Instituutin tehtävää pitää todentaa ja olemassaolon oikeutus lunastaa aina uudelleen. Ensi vuonna Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien rahoituspohja muuttuu, kun niitä ei enää rahoiteta veikkausvaroista. Tällä hetkellä minua huolestuttaa toiminnan jatkuvuus ja työpaikkojen säilyminen.
6. Mikä on työssäsi päällimmäisenä juuri nyt?
Liittyen omaan tutkimukseeni nahan parkitsemiseen antiikin aikana suunnitelmissa on tehdä aiheesta dokumenttielokuva, jottei asia jäisi vain pienen tutkijapiirin tietoisuuteen ja suuri yleisö tavoittaisi sen helposti. On kiintoisaa verrata nahkakäsityöläisyyttä Kreikassa ja Suomessa.
Korona on kerrankin antanut aikaa ylläpitotyöhön, kuten arkistointiin, joka muuten tahtoo jäädä arjen jalkoihin.
7. Miltä toinen koronakesä näyttää instituutin toiminnassa?
Ohjelma on suunniteltu niin, että tapahtumia voi siirtää toteutettavaksi eri muodossa. Vaihtoehtona läsnäololle on verkkototeutus tai näiden yhdistelmänä hybridimalli. Tällä hetkellä suuri kysymysmerkki on, pääsevätkö opiskelijat kenttätyöhön.
Tutkimus on kansainvälistä ja työssämme on mukana monia maita, esimerkiksi Ruotsi ja Ranska. Verkostoituminen on sinänsä hyvä asia, mutta olemme myös riippuvaisia useiden maiden korona-rajoituksista ja tilanteesta.
Kun kevääseen liittyy paljon epävarmuustekijöitä, tapahtumia on varmuuden vuoksi keskitetty loppuvuoteen ja edessä saattaa olla vilkas syksy.
8. Suomen historia saattaa vaikuttaa vaatimattomalta antiikin Kreikkaan verrattuna, mutta mitä Suomella on annettavana?
Euroopan suuret maat nostivat antiikin Kreikan perinnön esille kansallisvaltioiden syntyessä 1700-1800-luvuilla, jolloin Kreikka oli ottomaanien alaisuudessa. Ensin muu Eurooppa omaksui antiikin demokratian perinnön ja Kreikka perässä.
Kreikan vapaustaistelu käytiin parisataa vuotta sitten. Kansalaisuusaatteen nousu Suomessa 1800-luvun lopussa kytkettiin Kreikan malliin. Suomen historia on erilainen, mutta ei sen vähempiarvoinen.
Suomessa on arvostettu antiikin tutkimuksen traditio, joka perustuu filologiaan. Antiikin tutkimus on riskialtis ala, koska sen tarpeellisuutta kyseenalaistetaan aina silloin tällöin, mutta Suomella on tällä alalla arvostettua potentiaalia.
Nahan parkitsemista koskevaan tutkimusprojektiini liittyen Suomessa on omaa vahvaa osaamista kalannahan parkitsemisessa.
9. Mikä sinusta on Kreikassa parasta?
VALO monessa mielessä: On aurinko ja kreikkalaisilla on kyky katsoa asioita valoisasti vaikeuksienkin keskellä. Vaikka Kreikka kärsi talouskriisistä, siitä kumpusi aiemmin mainittua kulttuurista energiaa. Ja kun muutin Ateenasta Lontooseen, huomasin erityisesti tämän Kreikan valon merkityksen. Siihen liittyy myös tapa olla läsnä ja muodostaa pysyviä ystävyyksiä.
10. Mikä paikka Kreikassa on vielä näkemättä?
Kreikan luonto on uskomattoman hieno ja on paljon paikkoja, joihin haluaisin matkustaa. Esimerkiksi Drama Pohjois-Kreikassa on vaikuttava. Kreetalla olen käynyt työasioissa, mutta muuten tunnen sitä vähiten. On paljon vuorenhuippuja kiivettäväksi ja kaikilla saarilla on oma identiteettinsä.
Editori: Eili Andersson