Harjoittelija Nellin tie toi Ateenaan – koronasta huolimatta

Hitaasti madelleiden kevään ja kesän jälkeen pääsin vihdoin suuntaamaan nokkani kohti Ateenaa ja alkavaa korkeakouluharjoittelua. Tie harjoitteluun hakemisesta itse harjoitteluun lähtöön on ollut pitkä ja mutkikas nykyisissä alati muuttuvissa ja epävarmoissa olosuhteissa, mutta onnekseni yliopistoni näytti lopulta vihreää valoa. Elokuusta lähtien korona on kuitenkin jyllännyt Kreikassa voimakkaampana kuin aiemmin. Tämä tuo omat rajoituksensa myös omaan harjoittelujaksooni.

Nelli Reuna taustana Lykavittos-kukkula
Nelli Reuna taustana Lykavittos-kukkula

Lähtölaskenta harjoittelulleni alkoi jo helmikuussa, jolloin sain tietää päässeeni korkeakouluharjoittelijaksi Ateenaan. Sosiologian pääaineopiskelijana ja kansainvälisistä asioista kiinnostuneena suurlähetystöön harjoitteluun hakeminen oli ollut jo pitkään suunnitelmissa. Ateenan-suurlähetystö valikoitui yhdeksi hakukohteeksi, koska halusin päästä kokemaan maan upeat kohteet ja ihmeellisyydet. Harjoitteluni oli määrä alkaa toukokuun alussa ja kestää heinäkuun loppuun. Asiat alkoivat maaliskuun aikana kuitenkin nopeasti mutkistua, ja tautitilanteen edetessä harjoittelua siirrettiinkin ensin kuukaudella eteenpäin. Pian tämän jälkeen Jyväskylän yliopisto päätti perustellusti jäädyttää kaikki opiskelijavaihdot ja –harjoittelut aina kesäkuun loppuun asti. Ratkaisuna tähän sovimmekin lähetystön kanssa harjoittelun siirtämisestä syksyyn.

Mutkat eivät suinkaan suoristuneet tässä vaiheessa. Kesäkuussa yliopistoni ilmoitti, että kaikki korkeakouluharjoittelut olivat peruttu vuodelta 2020. Tästä päätöksestä ehdin jo lannistua, sillä minun ei ollut enää mahdollista siirtää harjoittelua seuraavalle vuodelle. Muutaman viikon kuluttua, juuri kun olin ehtinyt hyväksyä, että ulkomaanharjoittelu ei tulisikaan tapahtumaan, yliopistolta ilmoitettiin, että suurlähetystöihin lähtevät opiskelijat voivat tietyin ehdoin suorittaa harjoittelun syksyn aikana. Kesä kului odottavin mutta jännittynein mielin pohtiessa, mitähän tuleman pitää. Monen sattumuksen (ja yhden koronatestin) jälkeen harjoittelu on nyt viimein alkanut ja kolmas työpäivä on kohta pulkassa.

Ensifiilikset Ateenasta ja Kreikasta ovat olleet oikein positiiviset, vaikka totuteltavaa riittää esimerkiksi vilkkaan liikenteen, monilta osin puutteellisen kierrätyksen ja rajoitustoimien suhteen. Suomalaisen vinkkelistä kreikkalaiset näyttäytyvät lämminsydämisenä ja tuttavallisena kansana. Myös sää on edelleen helteisen lämmin ja jatkuu sellaisena vielä pitkälle syksyyn. Odotan kovasti syksyltäni Ateenassa uusia työelämän taitoja ja vapaa-ajan elämyksiä, vaikka tämänhetkiset korkeat tartuntalukemat saattavat joiltain osin vaikuttaa niin työnkuvaan kuin työajan ulkopuolisiin ajanviettomahdollisuuksiin. Esimerkiksi tapahtumien vähäisyys tulee rajaamaan työtehtäviäni hiukan. Tästä huolimatta saanen syksyn aikana kattavan kuvan ulkoministeriön toiminnasta yhden edustuston näkökulmasta. Lisäksi edustuston sosiaalisen median kanavien parissa puuhailu ja erinäiset kirjoitustehtävät pitävät minut varmasti harjoitteluni ajan tyytyväisen kiireisenä. Työajan ulkopuolella Ateenan lukuisat kukkulat ja muut nähtävyydet on koluttava, lähisaaria tietenkään unohtamatta! Tavoitteenani on myös viimeistään joulukuuhun mennessä osata kreikan kielestä muutakin kuin aakkoset ja pari sanaa…