Ydinaseettomaan maailmaan on pyrittävä
Ydinaseiden sotilaallinen merkitys on nykyaikana yksinkertaisesti pienentynyt, kirjoittaa ulkoministeri Alexander Stubb.
Presidentti Barack Obaman mukaan Yhdysvaltain suurin turvallisuusuhka on, että jokin al-Qaidan kaltainen terroristijärjestö saisi ydinaseen. "Sen käyttö ei aiheuttaisi heille mitään tunnontuskia", hän totesi Washingtonin ydinturvallisuuskonferenssissa tällä viikolla.
Obaman visio on maailma, jossa ei ole ydinaseita. Hän haastoi vuosi sitten Prahassa muut maat yhteistyöhön tavoitteen saavuttamiseksi. Vaikka edistysaskeleet olisivat pieniä, niillä on merkitystä. Ydinaseiden riisunnan tulee tapahtua horjuttamatta kansainvälistä vakautta. Oleellista on, että ydinasevaltiot lisäävät luottamusta teoin ja toimin.
Ydinaseilla ei ratkaista nykyajan turvallisuusuhkia: terrorismia, tietoverkkohyökkäyksiä, heikkoja valtioita tai pandemioita. Ydinaseista ei ole apua energiaturvallisuuden, köyhyyden tai ilmastonmuutoksen ongelmiin.
Ydinaseiden sotilaallinen merkitys on nykyaikana yksinkertaisesti pienentynyt. Muuttuvassa maailmassa ydinaseet luovat enemmän turvattomuutta kuin turvallisuutta. Niiden hankkiminen kietoutuu vaarallisesti alueellisiin konflikteihin.
Joillekin valtioille ydinaseet ovat poliittisia pelivälineitä, joilla hankitaan asemaa ja painostetaan naapureita. Ydinmateriaalin joutuminen terroristien käsiin on globaali uhkakuva, joka pelottaa myös suomalaisia.
Näinä päivinä nähdään ensimmäisiä tuloksia Yhdysvaltojen uudesta ydinaseajattelusta.
Ensimmäinen tärkeä askel on ydinaseiden roolin supistuminen Yhdysvaltain puolustuspolitiikassa. Niiden perustavaksi tehtäväksi määritetään ydinasehyökkäyksen torjuminen. Yhdysvallat haastaa näin Venäjän ja muut ydinasevaltiot selkiyttämään, mikä on ydinaseiden tehtävä nykyajan turvallisuussuunnittelussa.
Toinen merkittävä tulos saatiin, kun Obama ja Venäjän presidentti Dmitri Medvedev allekirjoittivat viime viikolla Prahassa strategisten aseiden vähentämissopimuksen, joka on ensimmäinen kansainvälisoikeudellisesti sitova ja todennettava ydinasesopimus kahteen vuosikymmeneen.
Ydinkärkien enimmäismääräksi sovitaan 1 550. Se merkitsee noin kolmanneksen vähennystä nyt voimassa oleviin sopimusvelvoitteisiin. Ydinkärkien kantolaitteita saa olla enintään 800. Ydinaseet vähenevät ja niiden valvonta tiukentuu. Se lujittaa maiden välistä luottamusta.
On kaikki syy toivoa, että molempien maiden parlamentit hyväksyvät uuden Start-sopimuksen mahdollisimman pian ja että seuraavan, selvästi pidemmälle meneviin vähennyksiin tähtäävän sopimuksen valmistelu voidaan aloittaa.
Myös muiden ydinasevaltojen tulee sitoutua olemaan mukana. Kun Yhdysvaltain ja Venäjän ydinasekärjet vähenevät tuhansista satoihin, olisi muidenkin osallistuttava ydinaseettoman maailman tavoitteeseen.
Kolmas edistysaskel otettiin, kun Washingtonin kunnianhimoinen huippukokous vahvisti sitoutumista ydinaseterrorismin torjumiseen. Ydinmateriaalin valvontaa kaikkialla maailmassa ja kaikissa laitoksissa pitää parantaa.
Suomi on pitkään vaatinut, että taktiset ydinaseet otetaan mukaan oikeudellisesti sitovaan, todennettavaan, avoimeen kansainväliseen sopimusjärjestelmään. Taktisilla ydinaseilla tarkoitetaan lyhyemmän kantomatkan ydinaseita, jotka on suunniteltu käytettäväksi taistelukentillä.
Taktisia ydinaseita on vähennetty ja siirretty varastoihin Yhdysvaltain ja Venäjän aikoinaan antamien yksipuolisten sitoumusten pohjalta, mutta niiden määristä tai sijainnista ei ole luotettavaa tietoa. Venäjällä niitä on arviolta 2 000, Yhdysvalloilla 500. Yhdysvaltain taktisista ydinaseista 150–200 on sijoitettu Eurooppaan. Sopimusjärjestelyt eivät edelleenkään rajoita taktisia ydinaseita, vaikka niiden käyttökynnys on matalampi ja vaara niiden leviämisestä ja joutumisesta terroristien käsiin on suurempi kuin strategisten aseiden.
Taktisten ydinaseiden vähentäminen ja poistaminen vahvistaisi Euroopan ja Suomen lähialueen turvallisuutta. Ensimmäisenä askeleena tulisi olla avoimuus ja tietojenvaihto sekä muut luottamusta lisäävät toimet, kuten aseiden siirtäminen etuasemista. Myös tavanomaisten asevoimien rajoittamisessa on päästävä eteenpäin.
Ydinasevalvonnassa eletään tärkeää etsikkoaikaa – jännittäviä viikkoja, kuukausia ja vuosia. Toukokuussa pidetään ydinsulkusopimuksen tarkastelukokous. Ydinkokeet kieltävän sopimuksen voimaan saattaminen mittaa lähitulevaisuudessa Yhdysvaltain uuden politiikan uskottavuutta. Lisäksi tulisi käynnistää monenkeskiset neuvottelut asekelpoisen ydinmateriaalin tuotantokiellosta, josta kaikkien maiden tulee kantaa vastuuta.
Ydinsulkusopimus on kansainvälisen asevalvontajärjestelmän kulmakivi. Sitä tulee vaalia, ja siihen on saatava mukaan viimeisetkin ulkopuoliset maat. Sopimus luo yhteisesti sovitut puitteet ydinaseiden leviämisen estämiselle, ydinenergian rauhanomaiselle käytölle ja ydinaseiden riisunnalle. Näitä raameja vahvistavat ydinaseiden riisuntatoimet sekä sitoutuminen ydinaseettomuuteen.
Ydinsulkusopimukselle on kuitenkin kolme vakavaa uhkaa: Pohjois-Korean irtisanoutuminen sopimuksesta, Iranin ydinohjelma sekä vastakkainasettelut Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa. Nämä konfliktit voivat horjuttaa koko ydinsulkujärjestelmää, ja niiden ratkaisuissa on päästävä eteenpäin.
Suomelle ydinaseeton maailma on itsestään selvä, kauaskantoinen päämäärä. Ajamme ydinaseiden määrän ja merkityksen pienentämistä maailmassa. Ydinaseettomana ja ydinenergiaa käyttävänä maana olemme ilahtuneita viime päivien pelinavauksista.
Kansainvälisissä neuvotteluissa päästään uusiin tuloksiin vain, jos kaikki kantavat vastuuta. Obaman visio käynnisti moottorin – nyt on muun kansainvälisen yhteisön vuoro hypätä kyytiin.
Alexander Stubb
Kirjoittaja on ulkoasiainministeri
.
Kirjoitus ilmestyi ensimmäisen kerran Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 15.4.2010.