Sosiaaliturva ei ole hyväntekeväisyyttä tai etuoikeus, vaan kaikille ihmisille kuuluva perusoikeus

Sosiaaliturva ei ole hyväntekeväisyyttä tai etuoikeus, vaan kaikille ihmisille kuuluva perusoikeus


Tämä on Suomessa tiedetty jo pitkään, mutta ajatukseen liittyy edelleen monessa muussa maassa vastustusta.  Niinpä Suomen pysyvä edustusto Genevessä oli järjestämässä ihmisoikeusneuvoston 28. istunnon yhteydessä 6.3.2015 pidettyä sosiaaliturvaa ja ihmisoikeuksia käsittelevää sivutapahtumaa.

Kuva: Heini Leppänen
Sosiaaliturva


Kansainvälinen työjärjestö (International Labour Organization, ILO) on jo pitkään tukenut jäsenmaitaan sosiaaliturvan rakentamisessa. Usein sosiaaliturva nähdään ainoastaan rikkaiden maiden mahdollisuutena. Näin ei kuitenkaan ole, sillä jokainen valtio voi räätälöidä itselleen omien resurssiensa mukaisen sosiaaliturvan perustan, jota voidaan vaiheittain kasvattaa. ILO onkin nimennyt ohjelmansa "Social Protection Floors" eli sosiaalisen suojelun minimitaso tai perusta, sillä tarkoituksena on rakentaa kansalaisia kannattelevat vankat perusteet, joiden varaan voidaan vähitellen lisätä kerroksia.


ILO on identifioinut useita sosiaaliturvan rahoitusvaihtoehtoja, joita yhdistelemällä kaikki valtiot pääsevät alkuun. Tällainen on esimerkiksi julkisten varojen uudelleenallokointi. Monella valtiolla olisi tosiasiassa varaa rakentaa sosiaaliturvan minimirakenteet, mutta poliittiset prioriteetit ohjaavat varat muualle. Toinen on lisäverojen asettaminen - Mongolia rahoittaa maan lasten terveydenhuollon kulut kuparille asetetun vientiveron avulla. Laittomien varainsiirtojen vähentäminen, valtion velkamaksujen uudelleenjärjestelyt, kehitysapu jne ovat kaikki käytössä olevia keinoja, joiden avulla on mahdollista rakentaa sosiaaliturvaa taloudellisesta tilanteesta riippumatta
Keskeistä on ymmärtää, ettei sosiaaliturva ei ole hyväntekeväisyyttä tai etuoikeus, vaan kansainvälisesti sitova perusoikeus. Se on kirjattu mm. 169 valtion ratifioimaan YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainväliseen yleissopimukseen. Sosiaaliturva ei siis ole muiden oikeuksien jälkeen mahdollisesti toteutettava aikomus, vaan universaali kaikille yhtäläisesti kuuluva ihmisoikeus, joka valtioiden tulee turvata samoin kuin muutkin sitovat ihmisoikeudet. Sen oikeutus ei saa riippua henkilön statuksesta, kuten työllisyydestä, sillä kaikki tekevät töitä, mutta vain osa on työllistetty. Tästä esimerkkinä opiskelijat, kotitaloustyöntekijät ja maailman miljoonat epävirallista työtä tekevät henkilöt, joista useat ovat naisia. Se ei myöskään ole erilaisista järjestelyistä koostuva turvaverkkojen systeemi, jonka olemassaolo on sidottu vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin tai taloudelliseen tilanteeseen. Sosiaaliturvan tulee olla vankka perusta, joka kannattelee kaikkia tasapuolisesti. Kuten ILOn edellinen pääjohtaja Juan Somavia totesi: "yritä kävellä erivahvuisten turvaverkkojen päällä, kaadut välittömästi".


Lisätietoja:
Social Protection Floors and Human Rights –sivutapahtuma, http://www.unrisd.org/80256B3C005BD6AB/%28httpEvents%29/B01B4845DF5C4B61C1257DF600586B8C?OpenDocument
World Social Protection Report 2014-15, http://www.ilo.org/global/research/global-reports/world-social-security-report/2014/lang--en/index.htm
OHCHR Report of the Secretary-General on the question of the realization in all countries of economic, social and cultural rights A/HRC/28/35, http://www.ohchr.org/EN/HRBodies/HRC/RegularSessions/Session28/Pages/ListReports.aspx