Paikallisesti, alueellisesti ja globaalisti – Pohjoismaiden tulee näyttää tietä kohti kestävää maailmaa

Pohjola on kestävän kehityksen edelläkävijäalue. Kestävän kehityksen tulee olla ulospääsymme myös nykyisestä talouskriisistä, mutta haasteeseen on tartuttava oikealla tavalla. Meillä pohjoismaisilla yhteistyöministereillä on vastuu yhteisestä kestävän Pohjolan strategiasta, ja haluamme vahvistaa tätä työtä kotikentällä. Samalla lähivuodet tarjoavat Pohjoismaille useita mahdollisuuksia osoittaa globaalia johtajuutta sekä ilmastopolitiikassa että kestävämmän maailman rakentamisessa.

Globaalilla ylikulutuspäivällä halutaan eri puolilla maailmaa kiinnittää huomiota hetkeen, jolloin vuotuinen luonnonvarojen kulutuksemme ylittää maapallon kestokyvyn. Vuonna 2010 tämä päivä oli 21. elokuuta, ja se aikaistuu vuosi vuodelta. Kehitys ei voi jatkua nykyisellään, mutta miten kurssia voidaan muuttaa?

Pohjoismaat ovat viime vuosikymmenten aikana osoittaneet, että kasvu on mahdollista ilman ympäristökuormituksen lisääntymistä. Kestävyysajattelu on sopusoinnussa pohjoismaisen hyvinvointivaltion kanssa, joka tähtää elämänlaadun parantamiseen luonnonvaroja riistämättä.

Pohjoismaiden ministerineuvoston alun perin vuonna 2001 hyväksymä kestävän kehityksen strategia oli maailman ensimmäinen alueellinen ohjelma kestävien yhteiskuntien luomiseksi. Mutta mikä on nykytilanne, ja millaisia toimenpiteitä pohjoismaissa on meneillään?

Pohjoismaiden yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt ovat laskussa. Samalla uusiutuvan energian osuus nousee. Luonnonmukaisen maataloustuotannon suosio kasvaa ja markkinoilla on yhä enemmän ympäristömerkittyjä tuotteita. Eliniänodote nousee ja väestön koulutustaso paranee. Tämä kaikki viestii siitä, että monia asioita tehdään Pohjoismaissa oikein. Tästä huolimatta tehtävää on vielä paljon emmekä voi jäädä laakereillemme lepäämään jos haluamme varmistaa yhteiskunnan kestävän kehityksen.

Meidän on rakennettava parempia liikenneverkkoja, joissa julkisen liikenteen kehittäminen ja uudet panostukset ympäristöä säästävien energiaratkaisujen edistämiseksi ovat keskeisellä sijalla. Meidän on tehtävä kuluttajalle helpommaksi valita kestäviä ja terveellisiä vaihtoehtoja esimerkiksi pohjoismaisten Joutsenmerkki- ja Avaimenreikämerkki-merkintäjärjestelmien avulla sekä edistämällä Uusi pohjoismainen ruoka -konseptia.

Tuottajien ja kuluttajien on yhä maksettava aiheuttamastaan ympäristökuormituksesta, jotta kuormituksen vähentämisen kannustimet säilyisivät ja uuden ympäristöä säästävän tekniikan kehittäminen jatkuisi. Lisäksi on panostettava lasten koulutukseen, jotta he oppisivat toimimaan kestävästi maailmassa, jossa on entistä enemmän ihmisiä ja entistä vähemmän luonnonvaroja.

Paikalliset ratkaisut ovat konkreettisia keinoja kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseksi. Ruotsin Malmö on hyvä esimerkki määrätietoisesta kestävän kehityksen politiikasta. Muutama vuosi sitten kaupungilla oli selkä seinää vasten, työpaikat hävisivät, ja kokonaiset kaupunginosat rapistuivat. Nyt kehityksen suunta on käännetty ja YK on palkinnut Malmön työstä jossa on luotu sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä kaupunginosa.  

Grönlannin Nuukin tavoitteena on tulla maailman ensimmäiseksi hiilineutraaliksi pääkaupungiksi. Tampereen kaupunki on puolestaan juuri palkittu asukkaiden osallistamisesta haitallisten päästöjen vähentämiseen. Pohjoismaiden ministerineuvostokin julisti hiljattain kilpailun, jossa etsitään Pohjoismaiden parasta energiakuntaa; Pohjoismaista löytyy roppakaupalla esimerkkejä paikallisista kestävyysaloitteista. Ei siis tarvitse matkustaa maailman ääriin, jos haluaa vinkkejä uusista kestävistä ratkaisuista.

Kansainvälisessä vertailussa Pohjoismaat ovat edenneet pitkälle myös ympäristöä säästävissä julkisissa hankinnoissa. Kaikki pohjoismaiset EU-maat ovat mukana EU:n The Green Seven -listalla, jolle on koottu vihreiden julkisten hankintojen seitsemän parasta maata. Hyödyt olisivat melkoisia sekä ympäristö- että innovointi- ja talousnäkökulmasta mikäli julkisiin hankintoihin liittyviä pohjoismaisia kokemuksia saataisiin levitettyä muille alueille ja muihin maihin. Jos esimerkiksi kaikki EU-maat ostaisivat IT- ja palvelinlaitteensa samojen ympäristö- ja energiastandardien mukaisesti kuin Kööpenhaminan kunta, EU:n energiankulutus pienenisi 30 TWh:ta vuodessa. Tämä vastaa Unkarin vuotuista energiankulutusta.

Kestävää kehitystä ja myönteisiä ilmastoratkaisuja ei kuitenkaan saavuteta vain paikallisin toimin; tarvitaan myös alueellista ja globaalia yhteistyötä. Pohjoismaat ponnistelevat kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden eteen YK:n seuraavassa ilmastokokouksessa joulukuussa 2011, ja pohjoismainen asiantuntijaryhmä edistää parhaillaan ilmastoneuvotteluja yhteisen tavoitteen pohjalta.

Pohjoismaiden ministerineuvosto osallistuu myös YK:n kestävän kehityksen toimikunnan kokouksiin, ja pohjoismaista yhteispanostusta suunnitellaan vuonna 2012 pidettävän Rio +20 kestävän kehityksen konferenssin yhteyteen. Pohjoismailla on siis runsaasti mahdollisuuksia osoittaa globaalia johtajuutta.

Pohjoismaiden on niin ikään tehtävä aktiivista yhteistyötä muiden Itämeren alueen maiden ja EU:n kanssa sekä kehitettävä yhteisiä toimia kestävän kehityksen edistämiseksi maailman kehitysmaissa ja alkuperäiskansojen keskuudessa. Kehitysmaiden ilmastohankkeita tukeva Nordic Climate Facility on esimerkki pohjoismaisesta yhteistyöstä parhaimmillaan.

Suomi toimii Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaana vuonna 2011 ja jatkaa yhteistyötä kestävän kehityksen edistämiseksi Pohjolassa sekä Itämeren alueella. Ilmastohaasteisiin vastaaminen on Suomen puheenjohtajuusohjelman johtoteema, ja ohjelman tavoitteena on koota ja keskittää alan pohjoismaista panostusta.

Olemme kaikki kuulleet väitteitä, joiden mukaan pohjoismainen yhteistyö vesittyy globalisaation ja EU:n yhdentymisen myötä. Mielestämme tilanne on täysin päinvastainen: globalisoituva maailma ja laajentuva EU tarkoittavat, että pohjoismaisesta yhteistyöstä tulee yhä tärkeämpää.

Meidän onkin reagoitava ilmastohaasteisiin ja pyrittävä entistä kestävämpään yhteiskuntaan osoittamalla Pohjoismaille tunnusomaista tuloksellisuutta ja pragmaattisuutta, koska vain yhdessä voimme saavuttaa entistä parempia tuloksia ja enemmän kansainvälisiä vaikutusmahdollisuuksia.

Pohjoismaiset yhteistyöministerit

Jan Vapaavuori, Suomi
Ewa Björling, Ruotsi
Karen Ellemann, Tanska
Rigmor Aasrud, Norja
Katrín Jakobsdóttir, Islanti
Veronica Thörnroos, Ahvenamaa
Jacob Vestergaard, Färsaaret
Palle Christiansen, Grönlanti