Koronan vaikutukset työelämään – kasvaako eriarvoisuus?

Koronan vaikutukset työelämään – kasvaako eriarvoisuus?

Kansainvälisen työjärjestön ILOn tuore vuosisatajulistus työn tulevaisuudesta toteaa, kuinka käynnissä olevat kriisit ja inhimilliset katastrofit eri puolilla maailmaa ovat uhka ihmisarvoiselle työlle.

ILO rakennus Genevessä.
ILO rakennus Genevessä.

Karu paluu juhlasta arkeen

Kirjailua tehtäessä ei kellään kyllä tainnut ollut ajatuksissa koronavirusepidemian tyyppinen maailman laajuinen sosiaalinen ja taloudellinen shokki.

ILO arvioi, että COVID-19 aiheuttama työttömien henkilöiden määrän lisäys voi globaalisti olla maksimissaan lähes 25 miljoonaa. Tehtyjen työtuntien määrä toisella vuosineljänneksellä on arviolta 10,5 % pienempi kuin ennen kriisiä, mikä vastaa 305 miljoonaa kokoaikaista työpaikkaa. Arviot päivittyvät kriisin edetessä. Oletettavasti helmikuu 2020 jää kuitenkin työmarkkinoiden historiaan viimeisenä ”normaalina” kuukautena pitkään aikaan.

Kriisi ILOn normiston näkökulmasta

ILOn keskeistä osaamisaluetta ovat kansainväliset työelämän yleissopimukset. Kansainvälinen yleissopimus voi kuulostaa varsin vieraalta ja kaukaiselta nyt kun koronavirus on iskenyt globaalin tsunamin lailla työpaikoille lomautusten, uudelleen järjestelyjen, konkurssien, irtisanomisten jne. muodossa. ILOn normisto toimii kuitenkin hyvänä ja oikeudenmukaisena selkärankana myös käynnissä olevassa kriisissä. Nyt ajankohtaisimmat niistä ovat työterveyteen ja –turvallisuuteen sekä työsuhdeturvaan ja sosiaaliturvaan liittyvät sopimukset.

ILO on julkaissut tiiviin kysymyksiä ja vastauksia –tyyppisen COVID-19 oppaan työelämän normien kannalta katsottuna.  

Oikeudenmukaisuus koetuksella

Käynnissä oleva poikkeustilanne aiheuttaa suurta inhimillistä, sosiaalista ja taloudellista haittaa. Talous- ja työllisyyspolitiikoissa käyttöön otettujen ja otettavien poikkeustoimien yhdeksi haasteeksi muodostuu niiden oikeudenmukainen kohdentaminen riittävän tasapuolisesti eri henkilöihin ja yrityksiin.

Valtiot ja kansainväliset organisaatiot ovat pitkään penänneet yrityksiltä yhteiskuntavastuuta. Osa on ottanut koppia, osa ei. On mielenkiintoista nähdä, millaista tuulta yhteiskuntavastuu-keskustelu saa purjeisiin kriisin jälkeen ILOssa ja muualla. Tarvetta sille ainakin on.

Kriisi on aiheuttanut häiriöitä globaalien alihankinta- ja arvoketjun toiminnassa. Professori Francis Fukuyama kysyy oikeutetusti, ovatko tehokkuuden maksimoimiseksi luodut hauraat ja pitkät toimitusketjut tarpeeksi toimivia kestääkseen sokit, joita tulevaisuus tarjoaa.

ILO on ​​ollut huolissaan työntekijöiden ja työnantajien oikeuksien ja vastuiden osittaisesta hämärtymisestä näissä ketjuissa. Eri talouspoliittisilla toimenpiteillä tulisi pyrkiä helpottamaan arvoketjujen uudelleenjärjestelyä, niin kriisin aikana kuin sen jälkeen. ILO:n tulisi jatkaa aktiivista osallistumistaan ​​tähän keskusteluun.

Uhkana on eriarvoisuuden kasvu entisestään – kansallisesti ja kansainvälisesti

Kuten usein kriiseissä, suurimmassa vaarassa nytkin ovat jo ennestään heikommassa asemassa ja vailla riittävää turvaa olevat henkilöt. Esimerkiksi maahanmuuttajat, siirtotyöläiset, vammaiset, etniset vähemmistöt yksinyrittäjät tai keikkatyöntekijät ja epävirallisella sektorilla työskentelevät. Viimeksi mainittujen osalta koronan johdosta tehdyt sulkemis- ja rajoittamistoimet vaikuttavat ILOn mukaan lähes 1,6 miljardin henkilön työhön, ja vaikeuttavat sitä kautta näiden toimeentuloa.

ILO on pitkään puhunut vähintään perustason sosiaaliturvasta kaikille puolesta. Kriisin keskellä se kuulostaa entistä paremmalta ajatukselta - ainakin paremmalta kuin ikävä kyllä todennäköisempi vaihtoehto eli epävirallisen talouden ja työllisyyden kasvu niihin liittyvine lieveilmiöineen, kuten pahimmillaan pakko- tai lapsityö.

Katse eteenpäin

Arkipäivän työelämässä toiminatatapojen jatkuva kehittäminen on tärkeää. Niissä onnistumisen keskeinen edellytys on hyvä ja luottamuksellinen ilmapiiri työntekijöiden ja työnantajan kesken.

Nyt tätä luottamusta punnitaan karulla tavalla niin työpaikoilla, yrityksissä, kansallisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä.

Vaikeita päätöksiä joudutaan tekemään. Samalla on kuitenkin hyvä varautua tulevaan. Uskon, että tällöin työelämän ja työorganisaatioiden kehittämistyössä ja -tutkimuksessa paljon ylistetty luottamus-pääoma tulee olemaan keskeisessä asemassa.

ILO kolmikantaisena –hallitukset ja työmarkkinajärjestöt – organisaationa voisi toimia suunnannäyttäjänä ja entisestään tehostaa luottamukseen perustuvaa yhteistyötään.

Kaikkien yhteinen tavoite on varmasti vastata tehokkaasti kriisiin ja pitää alkanut negatiivinen kierre työmarkkinoilla niin lyhyenä kuin mahdollista.

Kriisin jälkeen koittaa arvioinnin ja tarvittavien muutostarpeiden pohdinnan aika, ILOssa ja muualla.

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, mukaan lukien ihmisarvoisen työn edistäminen, ovat yhä hyvä ohjenuora tuleville toimille. Ihmisarvoisen työelämän merkitys osana Agenda 2030 toteuttamista on kasvanut entisestään.

ILOn olisi otettava koronakriisi tarkempaan tarkasteluun, ja tehostettava varsinkin eriarvoisuuteen liittyvää työtään. Käynnissä olevaa kansainvälisten yleissopimusten päivitystyötä olisi myös hyvä jatkaa. Ylipäätänsä ILOn ihmisarvoista lähestymistapaa olisi toivottava noudattaa, kun työmarkkinoilla koittaa elpymisen aika.

Selvää on, ettei ILO ole asiassa yksin. Kansainvälisessä yhteistyössä tarvitaan koordinoituja toimia sekä nyt että kriisistä toipumiseksi.

 

Linkki: ILO Covid-19 webpages sivuston ja Suomen hallituksen corona-sivusto.

 

Teksti: Antti Närhinen, Erityisasiantuntija, Suomen pysyvä edustusto, Geneve