EU:n roolia YK:ssa käsiteltiin eduskunnan auditoriossa

EU on vahva toimija YK:ssa, mutta ilman uusia liittolaisia ja koalitioita sen vaikutusvalta voi heikentyä, totesi New York Universityn tutkija Richard Gowan eduskunnan auditoriossa pidetyssä seminaarissa 9. marraskuuta.

Ulkoministeriön globaaliasioiden osaston, eduskunnan globaaliryhmän, Eurooppalainen Suomi ry:n ja Suomen YK-liiton kanssa yhteistyönä järjestetty EU vaikuttajana YK:ssa -seminaari kokosi yli sata osallistujaa eduskuntatalolle kuuntelemaan asiantuntijoiden puheenvuoroja aiheesta.

Seminaarin tervetuliaissanat lausunut Jutta Urpilainen totesi Suomen vaikutusmahdollisuuksien YK:ssa kasvaneen oleellisesti Euroopan unionin kautta. Myös EU:n YK-politiikan johtaminen on Suomen osalta tuoreessa muistissa puheenjohtajuuskauden jäljiltä. Keskustelu EU:n ulkopoliittisesta roolista on Urpilaisen mukaan erittäin ajankohtainen, sillä laajentuneella EU:lla on yhä suurempi painoarvo kansainvälisissä suhteissa ja perussopimuksen uudistaminen voi vaikuttaa EU:n edustautumiseen YK:ssa - pitkällä tähtäimellä jopa turvallisuusneuvostossa.

EU tunnetaan YK:ssa monenkeskisen yhteistyön tukijana

Alivaltiosihteeri Marjatta Rasi sanoi seminaarin avauspuheenvuorossa EU:n olevan YK:ssa suuri vaikuttaja, joka edustaa poliittista demokratiaa ja markkinatalousyhteisöä ja joka myös maksaa 40 prosenttia YK:n budjetista. EU koetaan hänen mukaansa YK:ssa aidosti monenkeskisen yhteistyön tukijana, ja sillä on merkittävä sillanrakentajan rooli monien maiden ja maaryhmien välillä. Tällä hetkellä YK:n turvallisuusneuvoston jäsenmaista 5 on EU-maita.

EU:n rooli YK:ssa on esillä myös presidentti Martti Ahtisaaren johtamassa European Council on Foreign Affairs -asiantuntijaryhmässä, joka pohtii EU:n ulkosuhteiden kehittämistä. Seminaarin pääpuhujana toiminut Richard Gowan valmistelee parhaillaan asiantuntijaryhmälle aiheesta selvitystä. Aiemmin Lontoossa Foreign Policy Centren johtajana toiminut Gowan on nykyään New York Universityn tutkija.

EU:n ja YK:n hyvät keskinäiset suhteet eivät ole itsestäänselvyys

Richard Gowan myönsi EU:n ja YK:n keskinäisten suhteiden olevan strategisesti erittäin tärkeitä, erityisesti kehitysyhteistyön, rauhanturvaoperaatioiden sekä joukkotuhoaseita vastaan käytävän taistelun osalta. Kongossa ja Etelä-Libanonissa tämä YK:n ja EU:n kiinteä yhteistyö on viime aikoina ollut konkreettisesti nähtävissä. Hän muistutti kuitenkin, ettei EU:n ja YK:n välisiä hyviä suhteita voida pitää itsestäänselvyytenä, kuten nähtiin esimerkiksi välien viilentyessä vuonna 1999 EU:n päättäessä aloittaa operaationsa Kosovossa ilman YK:n mandaattia, tai vuonna 2003 EU:n paljastaessa oman poliittisen jakautumisensa YK:n edessä Irakin kysymyksessä. On pidettävä merkittävänä saavutuksena EU:lta päästä vaikeiden aikojen jälkeen taas YK:n läheiseksi yhteistyökumppaniksi ja tukijaksi.

EU kohtaa silti jatkuvasti vaikeuksia YK:n toimielimissä. Monet EU:n tärkeinä pitämistä aloitteista ja päätöslauselmista on hylätty tai viivästyvät muiden valtioiden toimesta: Darfurin kysymys, Kosovon tulevaisuus ja Burman tilanne ovat yhä vailla ratkaisua. Usein pelätään esimerkiksi jonkin turvallisuusneuvoston jäsenmaan käyttävän veto-oikeuttaan, jolloin kysymyksissä edetään varmuuden vuoksi hitaasti, pieni askel kerrallaan.

Tarkoittaako tämä sitä, että EU on menettämässä vaikutusvaltaansa YK:n sisällä? Onko EU:lla enää mahdollisuuksia ajaa omia kantojaan läpi YK:ssa? Gowanin mielestä EU:n ja YK:n hyvät suhteet voivat joutua tulevaisuudessa vaakalaudalle, mikäli EU ja YK eivät löydä yhteistä säveltä kriisien ratkaisussa.

EU:n strategiat YK:ssa?

EU:lla on kuitenkin mahdollisuus vahvistaa asemiaan YK:ssa, Gowan uskoo. Tärkeintä olisi pysyä yhtenä rintamana ja äänestää yhteisestä kannasta; tätä EU pyrkii tekemään nytkin, mutta 27 maan keskinäinen koordinointi on tunnetusti haastava tehtävä. Toisaalta 27 maata on YK:n puitteissa pieni määrä, joten EU:n tulee aktiivisesti etsiä uusia liittolaisia. Kolmas tärkeä strategia EU:lle olisi pyrkiä luomaan uusia koalitioita YK:n sisällä - koalitioita, jotka toimivat tavoitteenaan vahvistaa YK:n toimivaltaa ja edistää yhteisin keinoin rauhaa, turvallisuutta ja ihmisoikeuksia.

UM:n yleisten globaaliasioiden yksikön päällikkö Kai Sauerin vetämässä paneelikeskustelussa EU:n YK-roolia käsiteltiin niin päämajatason kuin kenttätoiminnan näkökulmasta. Ulkoasiainvaliokunnan jäsen Pekka Haavisto muistutti monista EU:n YK-politiikan menestystarinoista, kuten Kioton sopimus, Kansainvälinen rikostuomioistuin, kehitysavun kasvattaminen ja monet rauhanturvaoperaatiot. Suomen pysyvän YK-edustajan sijainen Heidi Schroderus-Fox kuvasi EU:n käytännön toimintaa YK:ssa Suomen puheenjohtajuuskaudella. Hänen mukaansa yhteisen kannan lisäksi EU tarvitsisi myös strategian kannan "myymiseen" muille ryhmille ja neuvotteluvaran puheenjohtajamaalle. Suomen YK-liiton puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen muistutti Kiinan ja Intian vahvistumisesta G-77-maiden kasvavasta haasteesta EU:n vaikutusvallalle. Hän toivoi EU:lle sellaisia johtajia, jotka omaksuvat strategisen otteen YK:n uudistuspolitiikan edistämiseksi.

Eurooppalainen Suomi ry:n puheenjohtaja Miapetra Kumpula toivoi päätössanoissaan, että EU-näkökulma otetaan huomioon myös Suomen uudessa YK-strategiassa. Eduskunnan juuri käymään ilmastonmuutoskeskusteluun liittyen Kumpula totesi, että post-Kioto on yksi ajankohtaisemmista EU:n YK-poliittisista haasteita.

Uutiset, 9.11.2007
formin.finland.fi

formin.finland.fi(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)