Kolumnit ja haastattelut

EU:n puheenjohtajamaalla Ruotsilla on edessään valtavan haasteellinen syksy. Romahtaneen talouden kestävä korjaaminen. Vääntö ilmastosopimuksesta. Kriisit siellä ja täällä. Institutionaaliset kiemurat, nimitystaistoista puhumattakaan. Parhaaseen pohjoismaiseen henkeen Ruotsi aikoo pitää myös EU-kansalaiset kärryillä monia raiteita kiitävistä megaluokan prosesseista, aseenaan ainutlaatuinen avoimuus.

Useissa lehdissä on murehdittu suomalaisten EU-parlamentaarikoiden kehnoksi arvioitua menestystä mm. tärkeiden valiokuntapaikkojen metsästyksessä. Suomalaismeppien ei ole katsottu saaneen riittävän merkittäviä paikkoja, kun suurten maiden edustajat ovat puhdistaneet pöydän. Väite meppien puutteellisesta taistelutahdosta ei kuitenkaan ole kohtuullinen - suomalaiselle vaikuttamiselle luotiin viime viikolla sinetöidyllä valiokuntajaolla itse asiassa hyvät edellytykset.

Me suomalaiset rakastamme metsiä. Haluamme lomallamme syvälle korpeen nauttimaan hiljaisuudesta. Jollekin toiselle metsä tarkoittaa metsästystä ja erämaaelämää. Ja monelle se merkitsee tulonlähdettä. Kautta vuosisatojen suomalaiset ovat hankkineet elantoaan metsistä. Suomen kansantaloudelle metsät ovat vihreää kultaa. Maa-alastamme kolme neljäsosaa on metsää; metsien osuus on EU-maista suurin.

Komissio antoi kesäkuussa 2009 tiedonannon uudesta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ohjelmasta vuosille 2010-2014. Tästä käynnistyi ohjelman virallinen valmistelu, mutta asiaa on valmisteltu kulisseissa jo pitkään ja Suomikin on ollut mukana aktiivisena vaikuttajana. Tämän järjestyksessään kolmannen oikeus- ja sisäasioiden monivuotisen ohjelman, ns. Tukholman ohjelman, valmistelu ja hyväksyminen on keskeinen Ruotsin pj-kauden teemoista oikeus- ja sisäasioissa.

« La devise de la présidence suédoise de l’Union européenne pourrait fort bien s’exprimer dans le mot

1800-luvun puolivälin villissä lännessä kuuluisan kuudesti laukeavan Colt-revolverin tulo markinoille tasoitti ruumiilliset kokoerot.

Eurovaalien tuoreessa tuloksessa näkyy selvästi, että ympäristöteemat ovat tärkeitä ainakin niille Suomen kansalaisille, jotka EU-vaaleissa äänestävät. Näin on syytä ollakin, koska ympäristöasioiden EU-sääntelyllä on pitkät perinteet ja EU:n toimivalta ympäristöasioissa on vahva. Ympäristöasioita onkin usein järkevä säätää nimen omaan EU:n tasolla, koska monet ympäristöongelmat eivät välitä maiden rajoista eikä niitä voi kansallisella tasolla torjua.

Lissabonin sopimus ja sen tuomat uudistukset EU:n tehokkuuden, demokraattisuuden ja vaikutusvallan lisäämiseksi tyssäsivät Irlannin kansanäänestyksessä kesäkuussa 2008. Muissa jäsenmaissa sopimus on joko ratifioitu tai tarvittava poliittinen tuki sen ratifioimiseksi on saavutettu.

”Pessimisti on hyvin informoitu optimisti”. Tällä vertauksella nauratti unkarilainen politologiprofessori kuulijakuntaansa, parikymmenpäistä joukkoa suomalaisia EU-tiedottajia. Professorin aiheena olivat EU-asenteet, miksi unionista sen tärkeydestä huolimatta yhä ollaan usein niin vähän kiinnostuneita. Budapestiin kokoontuneiden suomalaisten EU-tiedottajien murhe oli yleisesti suurin piirtein sama.