Aleksi Malmberg luo kulttuuriyhteyksiä Brysselissä
Suomen Benelux- instituutin johtaja Aleksi Malmberg nauttii Brysselin monipuolisesta kulttuuritarjonnasta ja kaupungista, joka onnistuu aina yllättämään. Aleksin luotsaaman instituutin ydintehtävä on luoda siltoja Suomen ja Benelux-alueen taiteen tekijöiden välille. Instituutti on tiiviisti mukana Suomi 100 -juhlavuoden tapahtumissa ja tuo tänä vuonna yhteen kulttuurintekijät, kansalaisyhteiskunnan ja poliitikot.
Suomen Benelux-instituutti on yksi 17 suomalaisesta kulttuuri- ja tiedeinstituutista ympäri maailman. Niiden tehtävänä on toimia kotimaan ja asemamaan välisiä yhteyksiä rakentavina keskuksina kulttuurin ja tieteen eri aloilla. Kyse on siis eräänlaisesta kulttuuridiplomatiasta. Malmberg on toiminut Benelux-instituutin johtajana syksystä 2014. Hänen tehtävänään on verkostojen luomisen kautta tuoda Keski-Euroopan kulttuurimarkkinoita lähemmäs suomalaisia taiteilijoita ja toisinpäin: ”Belgiassa yleiskuva suomalaisesta kulttuuritarjonnasta on myönteinen ja kiinnostusta on. Tuntuma puolin ja toisin voisi kuitenkin olla vielä paljon syvempi ja henkilökohtaisempi, siitä hyötyisivät kaikki. Meidän tehtävänämme on antaa vauhtia taiteen tekijöille ja huomata momentum”, Aleksi kertoo.
Aleksin uraa on ohjaillut uteliaisuus ja sattuma: ”Olen onnekseni päätynyt ja päässyt tekemään kiinnostavia asioita sekä oppimaan uutta työn ohella”. Musiikkitiedettä ja muun muassa sosiologiaa ja johtamista opiskellut Malmberg löysi opiskeluaikoina itsensä Helsingin kulttuuritalolta, jonka historiikki valmistui Aleksin lopputyönä. Kulttuuritalon jälkeen työt tapahtumatuottajana jatkuivat ensin Kuhmon kamarimusiikkifestivaalilla, jossa haasteena oli yli sadan konsertin ja taiteilijan harjoitusten ja esitysten palapeli ja sitten Tuusulanjärven kamarimusiikkifestivaaleilla (nyk. Meidän festivaali) järjestäen mm. metsäkonsertteja Ainolan metsissä. Tuusulanjärven kamarimusiikki on tunnettu yhteiskunnallisesta valveutuneisuudesta ja poikkitaiteellisesta tarjonnastaan: ”Tuusulanjärvellä syttyi kipinä erilaisten taiteenmuotojen yhdistämiseen ja monipuoliseen eri maailmojen kohtaamiseen.”
Myös ajoituksella on ollut osansa Malmbergin uralla. Helsingin juhlaviikot, Pohjoismaiden ja Baltian suurin monitaidefestivaali haki ohjelmapäällikköä juuri oikeaan aikaan. ”Taideprojektina Helsingin juhlaviikot on ainutlaatuinen tapaus. Sen ytimessä on paitsi kansainvälistä mainetta niittävät tekijät, myös halu lähestyä ja osallistaa yleisö mukaan taiteen tekemiseen. Taide on meidän kaikkien yhteistä omaisuutta.” Juhlaviikkojen parissa vierähtikin viisi vuotta ja jossain siinä välissä Aleksista tuli myös kahden, nyt 4- ja 6-vuotiaan, lapsen isä.
Paikka Benelux-maiden kulttuuri-instituutissa aukesi niin ikään juuri sopivaan aikaan ja Aleksi lähti Eurooppaan suomalaiset verkostot matkassaan. Päätös muutosta perheen kanssa Brysseliin ei ole sittemmin kaduttanut. Brysselin vilkkaassa ja kulttuurimaailmassa uusien tuttavuuksien hankkiminen on sujunut erinomaisen hyvin ja kontaktiverkosto on kasvanut nopeasti: ”Brysselin väestöstä jopa yli 60 prosenttia on kotoisin Belgian ulkopuolelta ja olen saanut kulttuurikentällä uutena tulijana lämpimän vastaanoton. Paitsi Brysseliin, myös paikallisen kulttuuriväen joukkoon on ollut vaivatonta ja antoisaa sulahtaa.” Syksyllä 2016 Malmberg nimitettiin Brysselissä toimivan EUNIC-klusterin varapuheenjohtajaksi. EUNIC eli European Union National Institutes for Culture on eurooppalaisten kulttuuri-instituuttien verkosto, joka toteuttaa kansainvälistä yhteistyötä kulttuurin ja yhteiskunnallisten asioiden saroilla.
Julkisuudessa on viime aikoina käyty keskustelua siitä, onko Opetus- ja kulttuuriministeriön tukemien kulttuuri-instituuttien tarpeellista ylläpitää pysyvää verkostoa eri maissa vielä näin digitalisoituneessa nyky-yhteiskunnassa. Aleksin mielestä aitoja kohtaamisia tarvitaan yhä: ” Tarvitaan paitsi oikeitten ihmisten kohtaamista, myös aikaa ja luottamusta jotta ajatukset ja ideat saavat mahdollisuuden kulkea molempiin suuntiin. Urallaan menestyneen taiteilijan on varsin helppo ottaa oman taiteenalansa verkostot haltuunsa ilman mitään instituuttejakin. Verkostolla on merkitystä erityisesti toisaalta uran ensivaiheissa, toisaalta uusien ristikytkentöjen vuoksi. Mallissa on kehitettävää, mutta se on tehokas ja tarpeellinen tapa auttaa luovaa alaa ja sen tekijöitä. Olennaista on yhteinen arjen jakaminen toisen kulttuurin kanssa, jotta syvemmillä ajatuksilla on tilaa nousta pintaan”, Aleksi perustelee.
Yksi Benelux-instituutin tärkeimmistä tehtävistä on nimenomaan uusien suomalaisten taiteentekijöiden tukeminen. Kulttuurivaihtoa tukee mm. instituutin viime keväänä Suomen Kulttuurirahaston tuella lanseeraama TelepART-kansainvälisyysohjelma. Ohjelman avulla suomalaiset esiintyvät taiteilijat voivat saada nopearahoitteista matkustustukea Benelux-alueelle ja päinvastoin: ”Määrältään yksittäinen TelepART-tukisumma esimerkiksi festivaaliin osallistumiselle on parin sadan euron luokkaa, mutta se kohdistetaan juuri sinne missä pienelle lisätuelle on suurin tarve. Näin taataan suomalaisille artisteille tasavertaisemmat mahdollisuudet kilpailla keksieurooppalaisten taiteilijoiden kanssa.” Päätöksen tuen saamisesta voi saada jopa muutamassa päivässä, viimeistään kahden viikon sisällä.
Benelux-instituutilla on merkittävä rooli tänä vuonna järjestettävien Suomi 100 -tapahtumien toteuttamisessa. Instituutin Sweating for Europe -tapahtumassa 24.-25.4. europarlamentaarikot ja kansalaisyhteiskunta nousevat paloautosaunan lauteille keskustelemaan Euroopan tulevaisuudesta: ”Suomalaisen saunan kaltaiset puhdistautumispaikat ovat tuttuja useissa kulttuureissa, oli nimi sitten spa tai hammam”, Aleksi huomauttaa. ”Tällaiset tapahtumat ovat tärkeitä ajassa, jolloin kaivataan uudenlaisia konteksteja synnyttämään uutta keskustelua”. Saunaksi muutettu vanha paloauto on taiteilija Dida Zenden taideprojekti.
Kulttuuri-instituutin yksi tämän vuoden suurimmista hankkeista, Mobile Home(less), koskettaa riipivän ajankohtaista aihetta: kodittomuutta. Suomen tapaa käsitellä kodittomuutta on kehuttu Euroopassa. Se perustuu ”asunto ensin” -periaatteeseen, jonka mukaisesti jokaiselle kodittomalle annetaan ensin katto pään päälle ja sen jälkeen aletaan miettiä pitkäaikaisratkaisuja. Monien eurooppalaisten kaupunkien tapaan kodittomien määrä Brysselissä on lohduttoman suuri ja ongelma on näkyvä.
Mobile Home(less) on Suomen satavuotisvuoden kunniaksi lanseerattu hanke, jonka kautta tarkastellaan konkreettisen asuinsijan puutteen lisäksi myös henkistä kodittomuutta. ”Jokainen kuitenkin rakentaa oman kotinsa, tavalla tai toisella, olkoon sitten vaikka siihen kadunkulmaan. Lapsen kasvaessa hänelle kehittyy vahva käsitys kodista paikkana, jonka varaan omaa identiteettiä voi turvallisesti rakentaa.”
Suomen Benelux-instituutti kutsui keväällä 2016 avoimen haun kautta Suomessa ja Benelux-alueella toimivia visuaalisten alojen ja yhteisötaiteen tekijöitä suunnittelemaan Euroopan kodittomuutta tarkastelevan teoksen. Lopulta toteutettavaksi valittiin kuvanveistäjä Anssi Pulkkisen teoskonsepti Street View (Reassembled), joka tuo Syyrian sodassa tuhoutuneet kodit rekkatrailerissa kiertävänä installaationa keskelle katukuvaa.
”Mobile home(less) linkittyy paitsi pakolaiskriisiin myös Suomen ja Euroopan historiaan ja siihen miten koko Eurooppa on rakentunut sodan raunioille. Kodittomuuden aiheuttamat sisäiset rauniot ja uudelleenrakentaminen ovat hankkeen keskeisiä teemoja.”
Brysselin rikas taide-elämä jää usein EU-pääkaupungin maineen varjoon. ”Bryssel on Euroopan piilotettu helmi. Parasta täällä on se, että joka nurkan takana on jotain uutta. Esimerkiksi Brysselin galleriaskene on todella huikea.” Instituutti on osaltaan mukana myös Brysselissä suomalaisen Krista Aution maaliskuussa avautuvassa K41-projektissa. Uusi taidetila keskittyy pohjoismaiseen taiteeseen ja siellä nähdään tänä vuonna useita kiinnostavia suomalaisnäyttelyitä.
Kulttuurin ohella brysseliläiset ovat ahkeria puistojen ja kaupungin lähistöllä sijaitsevien viheralueiden käyttäjiä, niin myös Aleksi. Osa heistä saattaa hieraista silmiään Malmbergin viillettäessä ohi juoksulenkillään: mies lenkkeilee nimittäin täysin paljain jaloin. ”Paljain jaloin juokseminen on maailman luonnollisin asia: jalkaterässä on kolmisenkymmentä luuta ja se taipuu luonnollisesti juoksuaskeliin. Kengät ovat usein liian kapeita ja pohjan muoto pakottaa askelluksen kantapainotteiseksi. Paljain jaloin juostessa huomaa heti, jos askeltaa väärin”, Aleksi valistaa. ”Pyrin lenkkipolulle kolme kertaa viikossa, yleensä yksin ratkomaan mielessä olevia kysymyksiä ja saamaan ajatuksen suoraksi.”
Aleksin vinkit Brysselin kulttuuritarjontaan:
Reciclart(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)
KAAIteater(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)
Flagey(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)
Bozart(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)
Boers
KVS(Linkki toiselle web-sivustolle.)
Suomen Benelux-instituutti(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)
Teksti: Katri Puhakainen