Suomalaisille hyvät vaikutusmahdollisuudet EU:ssa
Keväällä hyväksytyn hallituksen EU-selonteon mukaisesti suomalaisvaikuttamista pyritään entisestään kohentamaan yhä paremmalla yhteistyöllä suomalaisten euroedustajien kanssa. Siksi heidän asemoitumisensa parlamenttiin on ollut tärkeä kysymys myös Suomen EU-edustustolle, joka toimii Brysselissä Suomen EU-politiikan tärkeimpänä työkaluna. Yhteistyö uusien meppien kanssa on lähtenyt heti sujuvasti ja tiiviisti liikkeelle.
Suomalaisten vaikuttamista EU:ssa tehtävään politiikkaan pitää ajatella kokonaisuutena, kuten selonteossakin nähdään. Tältä kannalta meppien työ on mitä suurimmassa määrin koko Suomen ja suomalaisten eikä suinkaan "vain" EU-parlamentin sisäinen asia. Siksi tämän kirjoituksen otsikko on "suomalaisille hyvät vaikutusmahdollisuudet EU:ssa" eikä "...hyvät vaikutusmahdollisuudet EU-parlamentissa". Etenkin Lissabonin sopimuksen myötä kirkas enemmistö päätöksistä edellyttää sekä parlamentin että jäsenmaiden hyväksynnän, mikä käytännössä tarkoittaa lisääntyvää yhteistyötä ja kompromissin hakemista yli toimielinrajojen. Vaikkapa talouden ja ympäristön haasteet ovat nykypäivänä kaikille ilmeisiä, ja EU:n täytyy näyttää kyntensä niiden ratkaisemisessa - myös Suomen.
Lista tuoreiden suomalaisedustajien keskeisistä asemista uudessa parlamentissa on monipuolinen, eikä tärkeysjärjestyksestä kinasteluun ole syytä. Ensinnäkin hyvät lähtökohdat antaa se, että suomalaismepit ovat jakautuneet varsin tasaisesti eri valiokuntiin. Lisäksi olennaista on se, että moneen tärkeään valiokuntaan saatiin vahva edustus. Erilaisia johtotehtäviä saatiin myös suomalaisille ehkä jopa yli odotusten.
Vaikkapa vahvoista valiokuntaedustuksista aloittaen, esimerkiksi ympäristövaliokuntaan saatiin peräti kaksi entistä ympäristöministeriä (Satu Hassi ja Sirpa Pietikäinen). Niin ikään keskeiseen sisämarkkinavaliokuntaan pääsi myös kaksi suomalaista (Eija-Riitta Korhola ja Mitro Repo), joista Korhola sai lisäksi valiokunnan varapuheenjohtajuuden.
Lissabonin sopimuksen myötä yhä tärkeämmässä ulkoasiainvaliokunnassa tilanne on yhtä lailla mainio. Heidi Hautala sai puheenjohtajuuden ihmisoikeusvaliokunnassa, jonka painoarvo ulkosuhteissa lienee kasvamaan päin esimerkiksi puheenjohtajamaa Ruotsin puheenvuoroista päätellen. Hautalan lisäksi ulkoasiainvaliokuntaan pääsi Anneli Jäätteenmäki, joka sai lisäksi omassa puolueryhmässään varapuheenjohtajan paikan.
Ville Itälä selvitti tiensä liikennevaliokuntaan, joka on avainasemassa monen Suomelle tärkeän hankkeen suhteen. Itälä on lisäksi jäsen ja puolueryhmänsä varakoordinaattori budjetin valvontavaliokunnassa, joka on parlamentin budjettivallan tähden ollut usein tärkeässä roolissa. Liisa Jaakonsaari ja Sari Essayah valitsivat työllisyysvaliokunnan, jonka aihepiirin tärkeys taantuman keskellä on ilmeinen.
Pääsyn Suomelle tärkeisiin valiokuntiin raivasivat monet muutkin, vaikkapa Riikka Manner aluevaliokuntaan ja Carl Haglund budjettivaliokuntaan. Timo Soini sai heti varapuheenjohtajuuden kulttuurivaliokunnassa. Haglund aloittaa puolestaan varapuheenjohtajana kalastusvaliokunnassa, jonka rooli Islannin jäsenyyshakemuksen ja Lissabonin sopimuksen myötä myöskin varmasti korostuu.
Monia suomalaisasemia voi perustellusti pitää erityisen tärkeinä, näkökulmasta riippuen. Olennaista on huomata mm. se, että valiokuntien varajäsenyys on käytännössä yhtä merkittävää kuin varsinainen jäsenyyskin, varajäsenet voivat yhtä lailla laatia mietintöjä ja osallistua valiokunnan toimintaan. Suomi sai tätä kautta useita edustajia mm. tärkeään teollisuusvaliokuntaan (Satu Hassi, Eija-Riitta Korhola, Hannu Takkula), maatalousvaliokuntaan (Ville Itälä) ja ulkoasiainvaliokuntaan (Liisa Jaakonsaari). Listaa voisi jatkaa pitkään ja esimerkiksi tärkeitä ryhmäkoordinaattorin tehtäviä on vielä jakamatta.
Pienelle maalle tärkeintä on meppien laatu. Suomalaisedustajat ovat hyvin koulutettuja, päteviä ihmisiä. Ei ole mitään syytä väheksyä 13 mepin vaikutusmahdollisuuksia, aiemmilta vuosilta on jo runsaasti näyttöä aktiivisten ja osaavien suomalaisten menestyksekkäästä työstä. Poliittiset erimielisyydet suomalaisten kesken ovat tietysti myös tosiasia eikä yhteistä suomalaista kantaa aina asioihin löydy. Tästä huolimatta on suomalaisittain erittäin tärkeää, että parlamentin päätöksentekoon saadaan välittymään myös Suomen kannalta olennaiset näkökulmat. Nyt tähän näyttäisi olevan hyvät edellytykset, joita EU-edustusto pyrkii vielä omalta osaltaan parhaansa mukaan tukemaan.
Jussi Seppälä
Reetta Härönoja
Kirjoittajat ovat Suomen EU-edustuston lehdistöneuvos sekä suhteista Euroopan parlamenttiin vastaava virkamies.