EUE-kolumni: Vettä ja sanitaatiota kaikille

Kuva: René Schulthoff / Saksan Punainen Risti
Vedenjakelupisteellä Azraqin pakolaisleirillä Jordaniassa


YK:n mukaan maailmassa 663 miljoonaa ihmistä elää vailla pääsyä veteen, ja 1,8 miljardia ihmistä saa vetensä epäpuhtaista lähteistä. 2,4 miljardilla ihmisellä on rajoitettu pääsy saniteettitiloihin kuten wc-tiloihin ja käymälöihin. Valtaosa ihmisen aiheuttamasta jätteestä päätyy puhdistamattomana vesistöihin ja päivittäin jopa tuhat lasta kuolee saastuneen veden aiheuttamiin vatsatauteihin. Oikeus veteen on keskeinen ihmisoikeuskysymys.

YK:n yleiskokouksessa syyskuussa 2015 hyväksytyt uudet kestävän kehityksen tavoitteet(Linkki toiselle web-sivustolle.)  astuivat voimaan vuoden 2016 alussa. Näihin Suomikin on sitoutunut. Kun YK:n vuosituhattavoitteet koskivat kehitysmaita, uudet kestävän kehityksen tavoitteet koskevat kaikkia. Tavoitteet ohjaavat toimintaa vuoteen 2030 saakka.

Kestävän kehityksen kuudenneksi tavoitteeksi (SDG6) on määritelty veden saannin ja kestävän käytön sekä sanitaation varmistaminen kaikille. Tämä tavoite oli teemana myös European Water Partnersin (EWP), Team Finlandin ja Suomen Pysyvän EU-edustuston järjestämässä vuoden 2016  vesivastuullisuustapahtumassa(Linkki toiselle web-sivustolle.)  Brysselissä 31. toukokuuta. Osana Euroopan komission ympäristöpääosaston Vihreää viikkoa järjestetty seminaaripäivä kokosi koolle monialaisen asiantuntijoiden joukon pohtimaan, miten saataisiin päättäjät, yksityinen sektori ja kansalaisyhteiskunta yhdistämään voimansa yhteisen tavoitteen taakse puhtaan veden saatavuuden ja sanitaation parantamiseksi niin kehitysmaissa kuin Euroopassakin.


Globaalia ajattelua – paikallista toimintaa




Universaalien tavoitteiden jalkauttaminen edellyttää kykyä ajatella globaalisti ja toimia paikallisesti.

Kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpano on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle niin Suomessa kuin monissa muissakin Euroopan unionin jäsenmaissa. Vesipäivän seminaarissa Suomen Belgian suurlähettiläs Timo Ranta toi esiin Suomen valmiuden ja halukkuuden jakaa vesiosaamistaan.

Euroopan komission odotetaan vuoden 2016 aikana esittelevän aloitteensa yhteisistä EU:n toimenpiteistä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Vesivastuullisuusseminaarissa Pavel Misiga komission ympäristöpääosastolta korosti, että kestävän kehityksen tavoitteiden tulee olla osa kaikkia sisä- ja ulkopoliittisia toimia.  YK:n kestävän kehityksen 17 tavoitetta koskevat lähes kaikkia ihmiselämän osa-alueita, ja ne linkittyvät tiiviisti toisiinsa. Horisontaalisen työtavan ja politiikkakoherenssin säilyttäminen on edellytys myös vesikysymyksissä, painotti Misiga.

Europarlamentaarikko Heidi Hautala nosti seminaarissa esiin kehitysmaiden herkän aseman. Niukkojen resurssien talouksissa hygienian, naisten ja erityisasemassa olevien huomioon ottaminen on haastavaa, mikä puolestaan heijastuu paikallisiin ja kansallisiin poliittisiin rakenteisiin. Vesipulasta ja niiden aiheuttamista sairauksista kärsivät eniten ne, joilla ei ole keinoja vaikuttaa, Hautala huomautti.

Seminaarissa kuultiin mielenkiintoisia puheenvuoroja myös yliopistomaailmasta ja yrityssektorilta. Aalto-yliopiston Suvi Sojamo avasi vesivastuullisen toiminnan laajuutta yritysten näkökulmasta. Sojamon mukaan yritysten olisi tärkeää tehostaa prosesseja mm. valuma-alueisiin liittyvien riskien hallinnassa. Vesien laadun haasteet ovat usein rajat ylittäviä ja ne jaetaan aina usean osapuolen kanssa. Standardit eivät laadunvalvonnassa yksistään riitä, mutta ne ovat hyvä lähtökohta yhteistyölle. Sojamon johtopäätöksiin yhtyivät puheenvuoroissaan Coca-Cola -yhtiön ja European Water Partnershipin edustajat.

Vesivastuullisuustapahtuman päätöksessä European Water Partnershipin Raymond van Ermen ja Fritz Barth arvioivat päivän keskustelujen osoittavan, että paljon on tehty ja suunta on oikea vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamiseksi. Tekemisen tästä eteenpäin tulisi tapahtua kaikilla tasoilla ja sektoreilla, samansuuntaisesti ja yhteistyötä tiivistämällä. Vuoteen 2030 ei lopulta ole niin kovin pitkä matka, he totesivat.

Tavoitteista uusiin arjen ratkaisuihin

YK:n tavoitteella turvallisen ja edullisen juomaveden, sekä yhtäläisen sanitaation ja hygienian takaamiseksi kaikille on tuntuva vaikutus erityisesti kehitysmaissa asuvien ja kuivuudesta kärsivien ihmisten arkeen.

Konkreettinen arjen esimerkki hygienian parantamiseen tähtäävistä tavoitteista on avokäymälöistä luopuminen. Naisten, tyttöjen ja huono-osaisten olosuhteisiin on tässäkin kiinnitettävä erityistä huomiota.

Veden laatua halutaan SDG6-tavoitteiden kautta parantaa monin tavoin, mm. vähentämällä saastumista, lopettamalla kaatopaikat ja minimoimalla vaarallisten kemikaalien ja materiaalien päästöt. Tavoitteisiin kuuluu mm. käsittelemättömän jäteveden määrän puolittaminen, sekä maailmanlaajuisen kierrätyksen ja turvallisen uudelleenkäytön lisääminen.

Avainasemassa on myös mm. vedenkäytön tehokkuuden lisääminen, jonka avulla voidaan parantaa vedenoton kestävyyttä ja makean veden riittävyyttä, ja näin vähentää merkittävästi vesipulasta kärsivien määrää.

Kansainvälisen yhteistyön laajentaminen, kehitysmaiden tukeminen ja niiden valmiuksien kehittäminen on tärkeää. Monet vähävaraiset ja vesipulasta kärsivät maat tarvitsevat tukea esimerkiksi veden talteenotossa, suolanpoistossa, vedenkulutuksen tehostamisessa, jätevesien käsittelyssä sekä kierrätys- ja uudelleenkäyttöteknologioiden kehittämisessä.

***

Maailman, tai edes Euroopan vesiasioiden hoitoon, ei tavanomainen ”business as usual” riitä. Vesipäivän seminaarissa kuultiin Einsteinin lausuma viisaus, jonka mukaan emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne.

Seminaaripäivään osallistuneet YK:n järjestöjen, EU-instituutioiden, järjestöjen, yritysten ja tutkijamaailman edustajat suuntaavat seuraavaksi katseensa heinäkuussa New Yorkissa järjestettävään korkean tason poliittiseen foorumiin (High-Level Political Forum, HLPF), jossa kuullaan millaisiin toimiin YK:n jäsenvaltiot ovat ryhtyneet kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Marika Paavilainen ja Johanna Kaprio


(Erityisasiantuntija Marika Paavilainen työskentelee EU-edustustossa mm. vesiasioiden ja luonnonsuojelun parissa. Johanna Kaprio työskentelee edustustossa tiedottajana.)