EUE-kolumni: EU ja Venäjä – valikoivaa kanssakäymistä ja ihmisten kohtaamisia
EU-maiden ulkoministerit sopivat viime vuoden maaliskuussa viidestä unionin ja Venäjän suhdetta määräävästä periaatteesta. Näistä ehkä vähimmälle huomiolle on jäänyt viides periaate: ihmisten väliset kontaktit. On tärkeää, etteivät ihmiset etäänny toisistaan poliittisesti haastavinakaan aikoina. Kuten komission puheenjohtaja Juncker totesi viime kesänä Pietarissa: Our people must be at the heart of it; ihmisten pitää olla EU-Venäjä-suhteen keskiössä.
Venäjä on useille EU-kansalaisille tuttu erityisesti kulttuurin kautta. Venäläiset matkustavat Euroopassa ja kouluissa opiskellaan eurooppalaisia kieliä. Euroopassa venäjän kieltä opiskellaan edelleen, vaikka monissa maissa englanti on hyvin dominoiva ja Suomessakin venäjän opiskelu on vähentynyt huippuvuosista. Oli ilahduttavaa huomata, että esimerkiksi Tampereen seudulla Suomi-Venäjä-seura järjestää lyhyitä venäjän kielikursseja koululaisille.
Matkailu yhdistää Venäjän Eurooppaan
Suomen Pietarin pääkonsulaatti tunnettiin 2000-luvun alusta lähtien viisumitehtaana. Huippuvuosina viisumeita tehtailtiin kahdessa vuorossa. Itse tein viimeiset viisumini Pietarin konsulaatissa aika tasan kymmenen vuotta sitten jouluajan kiireapulaisena. Nopeimmin syntyivät viisumit isojen matkatoimistojen ryhmille – kaikilla oli sama syy matkalle, mutta jokainen hakemus harkittiin erikseen hakijan aiempi viisumihistoria huomioiden. Prizma, akvapark, ostokset ja loma olivat useimmiten syitä matkalle.
Viisumimäärät kasvoivat aina huippuvuoteen 2013 asti, jolloin pelkästään Pietarissa myönnettyjen viisumien luku oli 1,2 miljoonaa. Viime vuosina viisumihakemusten määrä on ollut laskussa, mutta joulun alla viime vuonna Pietarissa määrät alkoivat pitkästä aikaa kääntyä taas kasvuun. Ehkä pohjakosketus on jo saavutettu. Venäläisten matkat osuvat useimmiten uudenvuoden lomasesonkiin ja yksi indikaatio käänteestä positiivisempaan suuntaan on se, että myös rajanylitysliikenne oli noin 10 % vilkkaampaa edellisen vuodenvaihteen liikenteeseen verrattuna Kaakkois-Suomen rajanylityspaikoilla.
Opiskelijavaihdot ja kulttuuri tärkeitä yhdistäviä tekijöitä
Ihmisten väliset kontaktit ovat toki muutakin kuin matkailua. Entinen ulkoministerimme Erkki Tuomioja puhui opiskelijavaihdon merkityksestä Venäjä-tuntemuksen lisäämisessä. EU:n Erasmus+ -ohjelmassa venäläiset ovat suurin ryhmä. Kaikenlainen tämän tyyppinen toiminta puolin ja toisin on omiaan lisäämään ihmisten välistä kanssakäymistä. 1990-luvulla Turussa kävi oppilaita pietarilaisesta koulusta, jossa koululaisten ensimmäinen vieras kieli oli suomi.
Brysselissä järjestettiin joulukuussa Russian Days -tapahtuma, jossa oli konserttien lisäksi kirjailijatapaamisia. Paikalla oli yksi tärkeimmistä venäläisistä nykykirjailijoista, Mihail Shishkin ja Putinin lähipiiristä kirjan tehnyt toimittaja Mihail Zygar. Tapahtuman järjestämisessä virallinen Venäjä ei ollut mukana, vaan se osoittaa, miten Venäjä edelleen kiinnostaa. Kun media tuntuu ruokkivan toiseuden tunnetta, on hyvä tiedostaa, miten Euroopan ja Venäjän historiat ovat monilla tavoin yhteen lomittuneet. Venäläisen kirjallisuuden klassikot ovat ajankohtaisia nykyäänkin. Oma suosikkini on Sergei Dovlatov, jonka kirjoissa kuvataan myös suomalaisten ja venäläisten kohtaamista nylon-sukkahousujen vaihtaessa omistajaa 1970-luvun Leningradissa
Ukrainan tilanne vaikeuttaa lähentymistä
Neljästä muusta periaatteesta ensimmäinen on EU-Venäjä-suhteiden palauttaminen normaaleiksi, mikä vaatisi Ukrainan konfliktin ratkaisemista Minskin sopimusten mukaisesti. Niin sanotussa Normandia-formaatissa käytävät neuvottelut ovat hankalassa tilassa, eikä edistystä tapahdu. EU ei tunnusta Krimin liittämistä Venäjään, vaan sille alue on osa Ukrainaa.
Toiseksi vahvistetaan suhteita EU:n itäisen naapuruston kumppanimaiden siis muun muassa Itäisen kumppanuuden maiden Ukrainan, Moldovan, Valko-Venäjän, Georgian, Armenian ja Azerbaidzhanin kanssa. Kolmantena on Euroopan unionin oman resilienssin eli kriisinkestokyvyn – avainsana joka kannattaa painaa mieleen – vahvistaminen sekä valikoiva kanssakäyminen Venäjän kanssa vaikkapa ympäristöalalla.
Lehdistötiedote maaliskuun 2016 ulkoasiainneuvostosta.
Kaisa Honka-Hallila
Kirjoittaja on Suomen EU-edustuston Venäjästä, Itä-Euroopasta ja Keski-Aaasiasta vastaava virkamies.