EUE-kolumni: EU ja Afrikka – kohti tasavertaisempaa kumppanuutta
Afrikan merkitys EU:lle kasvaa ja lähivuodet tulevat olemaan tärkeitä EU:n ja Afrikan välisten suhteiden ja yhteistyön kehittämisen kannalta. Seuraava -EU- Afrikka huippukokous on tarkoitus järjestää ensi vuonna. Lisäksi EU:n ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT) suhteiden perustana toimiva, vuonna 2000 solmittu Cotonoun sopimus on umpeutumassa vuonna 2020 ja pohdinnat sen jatkosta on aloitettu.
Suuntaa tulevalle antaa juuri julkaistu EU:n globaalistrategia, jossa painotetaan vahvasti EU:n ja sen Keski-Afrikasta Keski-Aasiaan ulottuvien lähialueiden keskinäisriippuvuutta. Keskinäisriippuvuuden muistutetaan tuovan EU:lle haasteiden ohella myös mahdollisuuksia, joihin molempiin tartutaan parhaiten yhteistyön ja kumppanuuksien kautta.
Moni asia on muuttunut Cotonoun sopimuksen solmimisen, ja jopa vuonna 2014 EU-Afrikka-huippukokouksessa hyväksytyn EU:n ja Afrikan yhteistyötä eri aloilla konkreettisemmin ohjaavan yhteisstrategian laatimisen jälkeen. Sekä huippukokouksen että ns. Post-Cotonoun jatkon valmisteluissa pohditaan, miten nämä muutokset suhteissa tulisi huomioida.
***
Voimakkaan talouskasvun ansiosta useita Afrikan maita on viime vuosina kohonnut keskitulotason maiksi samalla kun Eurooppa on kärsinyt talouskriisistä. Vaikka erot kansalaisten hyvinvoinnissa ovatkin mannerten välillä edelleen suuret ja vaikka moni Afrikan maa edelleen tarvitseekin kipeästi kehitysyhteistyötä, on tällä ollut merkittävä vaikutus aiemmin kapeasti avunantaja-avunsaaja-rooleihin perustuneisiin suhteisiin. Talouskasvu, sekä poliittista ja taloudellista kilpailua lisännyt muiden toimijoiden, kuten Kiinan ja Persianlahden maiden aktivoituminen on tehnyt Afrikan maista tasavertaisempia ja itsevarmempia toimijoita, ja vähentänyt ainakin jossakin määrin EU:n ja EU-maiden poliittista ja taloudellisesta merkitystä ja vaikutusvaltaa Afrikassa.
Samalla Afrikan maista on tullut EU:lle aiempaa kiinnostavampia kauppakumppaneita. Eurooppalaisten yritysten investoinnit Afrikassa nousevat nykyisellään yli 200 miljardiin euroon vuodessa, ja Afrikan kasvava keskiluokka, osin vielä hyödyntämättömät luonnonvarat ja nuori väestö tarjoavat lisää kiinnostavia liiketoimintamahdollisuuksia. EU pyrkiikin lisäämään talousdiplomaattisia ponnisteluitaan erityisesti Eteläisen Afrikan alueella. Hyvän pohjan kaupallisen yhteistyön lisäämiselle muodostaa vastikään Eteläisen Afrikan talousyhteisö SADC:in kanssa allekirjoitettu EPA-talouskumppanuussopimus.
*****
Samaan aikaan viime aikojen tapahtumat kuten kasvanut muuttoliike Eurooppaan ovat osoittaneet, etteivät kaikki afrikkalaiset hyödy mantereen talouskasvusta. Muuttoliikekriisi on myös näyttänyt konkreettisesti, miten paljon Afrikan ja Euroopan sisäinen kehitys vaikuttavat toisiinsa ja miten monet haasteista ovat yhteisiä, alkaen ilmastonmuutoksesta, nuorisotyöttömyydestä ja terrorismista.
Erityisesti Länsi- ja Itä-Afrikasta Eurooppaan ja myös muualle Afrikkaan suuntautuva muuttoliike on kasvanut tasaisesti. Maahanmuuttajien määrän voi olettaa tulevina vuosina kasvavan edelleen, ellei muuttoliikettä aiheuttaviin syihin kyetä puuttumaan.
Taustasyissä on kyse monimutkaisesta ongelmavyyhdestä, joka käsittää niin köyhyyden, peruspalveluiden ja toimeentulomahdollisuuksien puutteen, huonon hallinnon, ilmastonmuutoksen aiheuttamat ongelmat, ruokaturvan heikkouden, aseellisten konfliktien, terroristi- ja rikollisjärjestöjen aiheuttaman epävakauden ja turvattomuuden tai ihmisoikeusongelmat.
Länsi- ja Itä-Afrikan suuri väestönkasvu vaikeuttaa näihin kaikkiin vastaamista. Esimerkiksi osassa Sahelin maista väestön arvioidaan jopa kolminkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Voimakaskaan talouskasvu ei riitä kattamaan näin nopeasti kasvavan väestön tarpeita. On helppo huomata, että naisten ja tyttöjen oikeuksien, koulutuksen ja terveydenhuollon parantaminen on keskeinen osa pyrkimyksiä vastata väestönkasvuun ja muuttoliikkeeseen.
Vallettan huippukokouksessa 2015 aloitettua muuttoliikeyhteistyötä 35 Afrikan maan kanssa on tarkoitus jatkaa tiiviisti. Aihe nousee entistä vahvemmin myös laajemman EU-Afrikka-yhteistyön agendalle, mille hyvän pohjan muodostaa se, että muuttoliikeaiheet ovat jo entuudestaan mukana EU:n ja Afrikan yhteisstrategiassa. Vaikka Euroopassa uutisiin nouseekin lähinnä Eurooppaan suuntautuva muuttoliike, on kyseessä myös Afrikan sisäinen haaste. Afrikan mantereella on miljoonia siirtolaisia, osa pakolaisleireille taisteluita paenneita, osa työn ja toimeentulon vuoksi toiseen maahan siirtyneitä.
Maria Kurikkala