angle-left Kolumni: Millä eväin rakennetaan EU:n pitkän aikavälin vähäpäästöisyysstrategia?

Kolumni: Millä eväin rakennetaan EU:n pitkän aikavälin vähäpäästöisyysstrategia?

Hehkulamppu, Hehkulamppu

Ilmaston lämpenemisen rajoittaminen on ihmiskunnan kohtalonkysymyksiä. Vähäpäästöiseen, ja lopulta hiilineutraaliin maailmaan siirtyminen ei tapahdu helposti, vaan edellyttää muutoksia kaikilla elämänalueilla. Euroopan unionilla on merkittävä rooli niin suunnannäyttäjänä kuin ratkaisujen tarjoajana. Tämä edellyttää tietoon perustuvaa, määrätietoista ja kokonaisvaltaista ilmasto- ja energiapolitiikkaa. Suomella on vastuu paitsi oman osuutensa hoitamisesta myös tilaisuus edistää kestävien ratkaisujen löytämistä. Tämä korostuu entisestään, kun Suomi toimii EU:n neuvoston puheenjohtajana ensi vuoden jälkimmäisellä puoliskolla, ja jo vuoden alusta kolmen seuraavan puheenjohtajamaan triossa.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tuore raportti painottaa tarvetta rajoittaa ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen sekä siihen liittyen ripeiden toimien merkitystä. Optimitilanteessa globaalit kasvihuonepäästöt käännettäisiin selvään laskuun jo muutaman vuoden sisällä. Onko tämä mahdollista ja mitä se edellyttää? Tähän suureen kysymykseen EU etsii osaltaan ratkaisua.

EU on perinteisesti ollut kunnianhimoinen ilmastotavoitteissaan. Pitkän aikavälin tavoitteena on ollut vähentää päästöjä 80-95 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Vuoteen 2030 tavoitteeksi on asetettu vähintään 40 % päästövähennykset. EU:n lainsäädäntöä on rukattu laajalla rintamalla: päästökauppaa, ns. taakanjakosektoria ja maankäyttöä (LULUCF) koskevat säädökset on uusittu parin vuoden sisällä. Kun tähän lisätään vastikään neuvotellut energiatehokkuusdirektiivi ja uusiutuvan energian direktiivi, on vuoden 2030 päästövähenemä käytännössä jo noin 45 %. Unioni toimii siis vahvassa etunojassa.

Vaikuttava strategia edellyttää huolellista valmistelua

Miten tästä eteenpäin? Uusien säädösten tehokas toimeenpano on luonnollisesti keskeinen asia. Ajankohtainen kysymys on löytää kokonaisvaltainen ja toteutettavissa oleva tapa edetä kohti pitkän aikavälin hiilineutraaliutta. Tässä tarkoituksessa Euroopan komissio laatii parhaillaan tiedonantoa, jossa kuvataan pitkän aikavälin strategiaa (LTS) Pariisin sopimuksen mukaisen päästövähenemän toteuttamiseksi.

Marraskuun lopulla julkistettava komission tiedonanto ei sisällä numeroin ilmaistuja päästövähenemätavoitteita, mutta pyrkimyksenä on tehdä EU:sta hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Ehkä arvokkain asia on tiedonannon yhteydessä tehty analyysityö koskien mahdollisuuksia vähentää nettopäästöjä eri toimialoilla. Esimerkiksi energiasektorista on pitkällä aikavälillä tehtävissä liki hiilineutraali, mutta vaikkapa maataloustuotantoon sisältyy väistämättä päästöjä. Muun muassa siksi on välttämätöntä ylläpitää ja kasvattaa erityisesti metsien ja maapohjan muodostamia hiilinieluja.

Samaan aikaan komission työn kanssa, EU:n jäsenvaltiot on energiaunionin hallintomallin kautta velvoitettu laatimaan kansalliset integroidut energia- ja ilmastosuunnitelmat ulottuen vuoteen 2030. Niiden avulla varmistetaan kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen. Luonnokset suunnitelmiksi tulee laatia tänä vuonna ja lopulliset suunnitelmat vuoden 2019 loppuun mennessä.

Kunkin jäsenvaltion tulee laatia myös oma, vuosisadan puoliväliin tähtäävä pitkän aikavälin strategiansa (”kansallinen LTS”) ensi vuoden aikana. Sen keskeisenä sisältönä on esittää näkemys kasvihuonekaasupäästöjen sekä hiilinielujen kehityksestä vuoteen 2050.

Suomi valmistelee EU:n edellyttämiä suunnitelmia vuosiin 2030 ja 2050

Suomen nykyinen, vuoteen 2030 ulottuva kansallinen energia- ja ilmastostrategia toimii hyvänä pohjana komissiolle toimitettavalle energia- ja ilmastosuunnitelmalle. Tavoitteena on muun muassa nostaa uusiutuvan energian osuus loppukulutuksesta, puolittaa fossiilisen öljyn käyttö ja lopettaa hiilen energiakäyttö. Tarvittavat toteutuskeinot on jo pitkälti hahmoteltu ja niitä on myös alettu toteuttaa. Luonnossuunnitelmasta on jo käynnissä naapurimaiden konsultaatio ja viimeistelty luonnos toimitetaan komissiolle joulukuussa.

Kansallisen LTS:n pohjustukseksi välttämätön selvitystyö on puolestaan käynnissä valtioneuvoston yhteishankkeessa, joka valmistuu tammikuussa. Selvityksiin sisältyvät Luonnonvarakeskus Luken päivitetyt arviot metsän kasvuista ja hiilinieluista sekä VTT:n päästövähenemäskenaariot.

Oma LTS:mme toimitetaan komissiolle ensi vuonna vielä erikseen kansallisesti harkittavana ajankohtana. Suomessa myös parlamentaarinen kuulemismenettely kuuluu prosessiin. EU:n asettama määräaika kansallisen LTS:n jättämiselle on 1.1.2020.

Todettakoon vielä, että Suomen oman ilmastolain mukainen, laajempi pitkän aikavälin suunnitelma on ajankohtainen kevään vaalien jälkeen muodostettavan uuden hallituksen pöydällä. Kaikki edellä mainittu strategiatyö tulee luonnollisesti tehdä koordinoidusti, mistä työ- ja elinkeinoministeriö on päävastuussa.

Viisautta kootaan Brysselissä, mutta pelikenttänä on koko maailma

Komissio siis julkaisee pian tiedonannossaan ajatuksia ja analyysia LTS:ään liittyen. Tämän jälkeen täsmentyy tapa, jolla strategiatyötä viedään eteenpäin EU-koneistossa. Tärkeää olisi käydä kattava näkemystenvaihto, jossa ovat mukana EU:n eri toimielimet ja ministerineuvoston eri kokoonpanot. Pitkän aikavälin vähäpäästöisyysstrategia ei koske vain ympäristö- ja energianeuvostoa, vaan myös kilpailukykyä, liikennettä, maataloutta ym. sektoreita, samoin unionin taloutta ja ulkosuhteita. Tätä keskustelua on tarpeen käydä jo vuoden 2019 alkupuolella, Romanian puheenjohtajakaudella.

Suomen EU-puheenjohtajakaudella, syksyllä 2019, olisi puolestaan luontevaa vetää lankoja yhteen, täsmentää unionin päästövähenemätavoitteita ja – mikä ehkä vielä tärkeämpää – hahmottaa pitkän aikavälin kustannustehokkaita ja vaikuttavia päästövähennyskeinoja. EU:n päästövähennystavoitteet on joka tapauksessa tarpeen päivittää kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja varten viimeistään vuonna 2020.

Pitkäjänteisyys ja ennakoitavuus ovat avainkysymyksiä, jotta saadaan aikaan vähähiiliseen yhteiskuntaan johtavia investointeja. Valtiovallan ja EU:n ohjauskeinot ovat tärkeitä, mutta tarvittavat aineelliset ja aineettomat investoinnit ovat pääsääntöisesti yksityisten tekemiä.

Ehdoton prioriteetti on löytää keinot päästövähenemien edistämiseen myös muualla maailmassa. Tässä avainasemassa on edullisten vähähiilisten teknologioiden kehittäminen ja käyttöönotto, kansainvälisen rahoitusjärjestelmän suuntaaminen vähähiilisiin investointeihin ja ennen kaikkea tiivis yhteistyö. Kehittyvissä maissa on tärkeää suunnata toimet muun muassa järjestelmä- ja infrastruktuuritason vähähiilisyyden mahdollistaviin ratkaisuihin.

Erityisen haastavaa on saada kansainvälinen kauppajärjestelmä tunnistamaan ja tunnustamaan vähähiilisyyden merkitys, vaikkapa hyödykkeiden tuotannon hiilisisällön hinnoittelun muodossa. Lyhyen aikavälin vaikutukset kansainväliseen tulonjakoon ovat ilmeinen ongelma. Systeeminen muutos näyttää kuitenkin muodostuvan välttämättömäksi ilmaston pelastamiseksi, muutoin maailmasta löytyy tulevaisuudessa pelkkiä häviäjiä.

Ylijohtaja Riku Huttunen on TEM:n energiaosaston osastopäällikkö