Espanjan energiapolitiikka etsii suuntaansa
Energiapolitiikka on Espanjassa tällä hetkellä kuuma puheenaihe ja valmisteilla on uusi laki ilmastonmuutoksesta ja energiatransitiosta. Maa tarvitsee energiasektorinsa uudistamista: suuri riippuvuus tuontienergiasta ja fossiilisista polttoaineista on merkittävä rasite maan kauppataseelle. Hallitus haluaa säilyttää monipuolisen energiapaletin eikä aio luopua hiili- tai ydinvoimasta. Kriitikoiden mielestä energiapolitiikasta puuttuu suunnitelmallisuus ja suurimpana virheenä pidetään edelläkävijäaseman hukkaamista uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisessä.
Energiapolitiikka pysyy Espanjassa tiiviisti otsikoissa. Valmisteilla on uusi laki ilmastonmuutoksesta ja energiatransitiosta, minkä lisäksi ensi vuonna Espanja esittää suunnitelmansa Pariisin sopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi. Tulevan lain valmistelun pohjaksi pidettiin lokakuussa päättynyt julkinen kuuleminen, johon annettiin eri tahoilta yli 200 kirjallista esitystä lain sisällöstä. Kuulemisessa esiin nousseita suuria kysymyksiä ovat muun muassa maatalouden ja sisäilman lämpötilan hallinnan aiheuttamat päästöt, joiden molempien kohdalla päästöjen vähentäminen vaatii merkittäviä investointeja.
Lakia luonnostelevat yhdessä energia- ja ympäristöministeriö, joiden välillä on näkemyseroja siitä, miten nopeasti lainvalmistelussa tulisi edetä. Vielä ei myöskään tiedetä, tuleeko laista enemmän julistuksenomainen vai sisältääkö se käytännön lainsäädäntöä. Joka tapauksessa prosessi parlamenttikäsittelyineen on pitkä ennen kuin laki astuu voimaan.
Kohti energia- ja ilmastotavoitteiden täyttämistä
Nykytilanne on se, että hallituksen mukaan Espanja tulee mitä todennäköisimmin täyttämään kansalliset, vuodelle 2020 asetetut energia- ja ilmastotavoitteensa. Kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2016 laskeneet jo 26 % verrattuna vuoden 2005 tasoon, mikä tosin suurelta osin on seurausta talouskriisin vaikutuksista tuotantoon eikä niinkään maan omista toimista. Toisaalta tilanne on ollut vastaava muissakin maissa.
Uusiutuvien energialähteiden osuus energiankulutuksesta oli Espanjassa vuonna 2015 16,2 %. Hallitus laskee osuuden nousevan tavoiteltuun 20 %:in energiankulutuksesta, kun vuonna 2017 huutokaupatut 8 737 MW:a uusiutuvien energialähteiden lisärakentamista valmistuvat (4 607 MW tuuli, 4 110 MW aurinko ja 20 MW biomassa) – jos ne valmistuvat suunnitellusti vuoden 2019 aikana. Tulossa on vielä huutokauppa energiantuotannosta Kanarian saarilla, missä uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen on aina kannattavampaa kuin nykyinen öljypohjaisten polttoaineiden tuonti sähköntuotantoa varten.
Energiatehokkuuden osalta on eriäviä mielipiteitä siitä, saavutetaanko tavoite vai ei, etenkin kun Espanjan elpyneen talouskasvun ylläpitäminen asettaa paineita energiankulutuksen lisäämiselle. Heinäkuussa 2017 maassa vieraillut EU:n espanjalainen energiakomissaari Miguel Arias Cañete vakuutti kuitenkin komission uskovan Espanjan saavuttavan tavoitteensa.
Energiasektori ei toki ole yksin vastuussa tavoitteiden saavuttamisesta, sillä esimerkiksi juuri energiatehokkuudessa merkittävä rooli on niin teollisuudella, maataloustuotannolla kuin liikenteelläkin, mutta energiasektorilla on luonnollisesti perustavanlaatuinen vastuu energiantuotannosta.
Riippuvaisuus fossiilisista polttoaineista jatkuu
Koko energiankulutusta tarkastellessa on ilmeistä, että Espanja on hyvin riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Energiaministeriön viimeisten saatavien tilastojen mukaan vuonna 2015 öljytuotteilla katettiin 52,7 % energiantarpeesta, kaasulla 16,9 % ja hiilellä sekä hiilestä saatavilla kaasuilla yhteensä 1,7 %. Uusiutuvien energialähteiden osuus on 6 % ja sähkön osuus 22,8 %.
Espanja on energian nettotuoja, mutta sähkön kohdalla maa on eri vuosina nettoviejä tai -tuoja riippuen monista eri olosuhteista kuten sään vaikutuksesta uusitutuvien energialähteiden tuotantoon tai sähkön hinnasta naapurimaissa Ranskassa ja Portugalissa.
Energiaministeriö korostaa Espanjan haluavan jatkossakin säilyttää maan monipuolisen energiapaletin, jossa on joustomahdollisuuksia niitä hetkiä varten, kun vaikkapa sähköntuotanto uusituvista energialähteistä on matalalla tasolla. Niin kauan kuin uusiutuvat energialähteet eivät takaa energiaturvallisuutta ja sähköverkkojen rajat ylittävä yhteenliittämisaste on nykyisellä, alhaisella tasolla, ei Espanja näe muuta vaihtoehtoa kuin energian saannin turvaamisen mm. hiili- ja ydinvoiman avulla.
Samalla halutaan turvata kilpailukykyiset hinnat, sillä energia ja etenkin sähkö on Espanjassa jo nyt suhteellisen kallista: vuonna 2015 sähköstä maksettiin enemmän vain Saksassa, Tanskassa ja Irlannissa. Tähän eivät ole syynä sähköntuotannon tai -jakelun erityisen korkeat kustannukset, vaan erilaiset lisämaksut, joita sähkölaskuun on vuosien mittaan kertynyt muun muassa hallituksen toimien seurauksena, kuten kustannukset esimerkiksi saarien sähkönsaannista, sillä lain mukaan sähkön tulee olla samanhintaista koko maassa. Suuri osa hallituksen politiikoista päätyy suoraan sähkönkuluttajien maksettavaksi.
Espanjalla ei siis ole suunnitelmia luopua kivihiilen käytöstä eikä ydinenergian rooli sekään tule pienentymään tulevaisuudessa. Ydinvoiman etuna nähdään kilpailukykyinen hinta sekä matalat päästöt ja lisäksi investoinnit ydinvoimaan on tehty pitkälle, noin 40 vuoden aikajanalle. Espanjalla on seitsemän toimivaa ydinvoimalaa, jotka kuntonsa puolesta voivat toimia vielä vuosia. Ydinvoiman tuottajien näkemys on, että ydinvoiman merkitys päinvastoin kasvaa tulevaisuudessa talouden sähköistämisen ja sähköntarpeen lisääntymisen myötä. Talouden sähköistämisen eteneminen tosin vaatisi hallitukselta jonkinlaisia kannustimia, sillä tämänhetkisillä hinnoilla sähkönkulutuksen lisääminen ei ole kuluttajille tai yrityksille kannattavaa sen muihin energianlähteisiin verrattuna korkean hinnan takia.
Uusiutuvien energialähteiden hukattu potentiaali
Vuonna 2016 Espanjassa kulutetusta sähköstä (kokonaisuudessaan 250 266 GWh) 41 % oli peräisin uusiutuvista energialähteistä: tuulivoimalla tuotettiin 19 %, vesivoimalla 14 %, aurinkovoimalla 5 % ja muista uusiutuvista lähteistä sekä jätteistä saatiin molemmista noin 1 % sähköntarpeesta.
Suurin sähköntuotannon lähde oli ydinvoima, jolla katettiin 22 % koko sähköntarpeesta ja hiilellä tuotettiin 13,7 %, minkä lisäksi lopusta tuotannosta vastasivat erilaiset yhdistelmätuotannon muodot sekä noin 3 % tuontisähköä. Tulevaisuudessa sähkön kulutus tulee kasvamaan, kun yhtenä tavoitteena on talouden sähköistäminen, erityisesti liikenteessä, kuljetuksissa, rakentamisessa ja lämmöntuotannossa.
Uusiutuvan energian tuottajien etujärjestö APPA on erittäin kriittinen suhtautumisessaan Espanjan hallitusten viime vuosien aikana harjoittamaan energiapolitiikkaan, joka tuottajien näkökulman mukaan on riistänyt Espanjalta sen edelläkävijäaseman uusiutuvan energian hyödyntämisessä.
Paljon julkista keskusteltua on herättänyt ns. aurinkovero, joka asetettiin vuonna 2015 ja jonka on koettu kannustamisen sijaan vähentäneen intoa aurinkopaneelien asentamiseen. Yli 10 kW kapasiteetin aurinkopaneeleja asentaneet yksityishenkilöt joutuivat sen mukaan maksamaan maksua tuottamastaan sähköstä, vaikka se menisi omaan kulutukseen. Parlamentin kaikki muut ryhmät, pääministeripuolue PP:tä lukuun ottamatta, ovat esittäneet lain muuttamista omaan käyttöön tulevan sähköntuotannon lisäämiseksi.
Energiariippuvuuden taloudelliset vaikutukset
Uusiutuvan energian tuottajien terävin kritiikki kohdistuu siihen, ettei hallitus tunnu ottavan riittävän vakavasti Espanjan riippuvuutta tuontienergiasta ja sen taloudellisia vaikutuksia, tai ainakaan hallituksella ei ole politiikkaa sen vähentämiseksi. Vuonna 2015 Espanjan tuontienergiariippuvuus oli 72,8 %, mikä on huomattavasti yli EU-maiden keskitason (54 %).
Käytännössä tämä tarkoittaa, että Espanja käyttää tuontienergiaan – siis pääasiassa fossiilisten polttoaineiden ostamiseen – vuositasolla noin 50 miljardia euroa. Suurella energiariippuvuudella on merkittävä haitallinen vaikutus maan kauppataseen vajeeseen, vaikka vaje viime vuosina onkin pienentynyt (vuonna 2015 18,7 mrd. euroa).
Toinen öljyriippuvuuden mukanaan tuomista ongelmista on, että öljyn kallistuminen näkyy kansalaisten kukkaroissa heti alkuvuodesta tuntuvasti kohoavina energialaskuina. Espanja ei kuitenkaan ole riippuvainen yksittäisistä tuottajamaista, sillä lain mukaan kaasusta yli 55 % ei saa tulla yhdestä maasta (noin 50 % tuodaan Marokosta) ja öljyä Espanja tuo ainakin 14 eri maasta.
Espanja haluaa EU:lle todelliset energian yhteismarkkinat
EU:n energiapolitiikassa Espanjalle aivan keskeinen asia on edellä mainituista syistä sähköverkkojen rajat ylittävä yhteenliittämisaste, joka sen mielestä tulisi nostaa muiden tavoitteiden tasolle ja pyrkiä todellisiin yhteisiin energiamarkkinoihin. Espanjan tavoite on vuoteen 2020 mennessä ollut 10 % yhteenliittämisaste, mitä ei tulla saavuttamaan, vaikka kaikki vireillä olevat hankkeet toteutuisivat.
Tämänhetkinen rajat ylittävä yhteenliittämisaste on 2,8 %, minkä tuleva Biskajanlahden vedenalainen voimalinjayhteys valmistuessaan (aikaisintaan) vuonna 2022 nostaa 5 prosenttiin. Espanjan hallitus pitää tulevien ilmasto- ja energiatavoitteidensa tason määrittämistä ehdollisena sille, miten yhteenliittämisaste kehittyy EU:n sisällä ja Espanjan kannalta erityisesti Ranskan kanssa.
Ilmastonmuutoksesta yhtä mieltä, muusta ei
Hallituksen tilannetta helpottaa se, että kukaan Espanjassa ei kiistä ilmastonmuutoksen torjumisen tärkeyttä. Maa kuuluu Euroopassa siihen joukkoon, joka eniten kärsii ilmastonmuutoksen vaikutuksista.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisi helppo löytää poliittista yksimielisyyttä vaadittavista toimista. Haasteena on, miten toteuttaa energiatransitio niin, että kustannukset olisivat mahdollisimman pienet ja hyödyt mahdollisimman suuret. Talouskriisin jälkeen kasvu-uralla olevaa taloutta ei haluta hidastaa tai materiaalista hyvinvointia vähentää, vaan tavoitteena on tehdä vähemmällä energialla enemmän. Tässä keskeistä olisi energiatehokkuuteen panostaminen, mutta eri asia on, millaisia käytännön toimia tällä saralla on saatu aikaan.
Energiamurroksen vaikutukset talouden rakenteisiin ovat syviä: jo nyt uusiutuvien energialähteiden mukaantulo on kasvattanut energiasektoria kokonaisuudessaan, mikä jatkunee tulevaisuudessa. Jotkut silti luonnollisesti häviävät eivätkä fossiilisten polttoaineiden tuottajat, joiden vaikutusvalta perinteisesti on ollut politiikassa suuri, halua kuulua tähän joukkoon. Samoin sähköintensiiviset teollisuudenalat pelkäävät joutuvansa kantamaan muutoksen koko laskun.
Toinen haaste on aikajana, sillä tavoitteet ovat kaukana tulevaisuudessa, mikä vaatii politiikalta pitkäjänteisyyttä. Toisaalta teknologiat kehittyvät huimaa vauhtia, minkä seurauksena keskustelussa on myös niitä ääniä, jotka haluaisivat vain odottaa teknologian kehityksen hoitavan ongelmat pois päiväjärjestyksestä. Tässä valossa päätökset siitä, mitä teknologiaa ja tutkimusta valtion tulisi rajallisilla resursseillaan tukea, ovat myös poliitikoille vaikeita, etenkin kun virheet voivat olla kalliita (kuten aurinkoenergian kanssa kävi). Suuri kysymys on myös se, miten energiatransitio rahoitetaan. Deloitten arvion mukaan Espanjan siirtyminen ”puhtaaseen” talouteen vuoteen 2050 mennessä kustantaisi ainakin 330 miljardia euroa.
Entä biomassa?
Biomassaa Espanjalla olisi paitsi Euroopan kolmanneksi suurimpien metsävarantojensa muodossa myös maatalouden sivutuotteena yllin kyllin. Sen hyödyntäminen energiantuotantoon ei hallituksen näkemyksen mukaan kuitenkaan ole Espanjassa kannattavaa suhteessa muihin energianlähteisiin, johtuen muun muassa puulajeista sekä metsien vaikeasta sijainnista vuorilla. Lisäksi maassa on ylipäätään vähemmän metsänhoitokulttuuria kuin vaikkapa Suomessa.
Joitakin aluetason suunnitelmia on biomassan osalta EU:n aluekehitysrahaston varoja hyödyntäen, mikä voisi avata mahdollisuuksia myös alan suomalaisyrityksille, joita on jo käynytkin tutustumassa Espanjan markkinoihin. Metsänhoidon lisääminen voisi myös olla osa ratkaisua maassa tänäkin vuonna uhreja vaatineisiin metsäpaloihin.
Kysymyksiä herättää kuitenkin kustannusten lisäksi se, että komission puhtaan energian talvipaketin mukaan isompien biomassaa hyödyntävien keskusten tulisi yhteistuottaa lämpöä, mitä Espanjassa ei monilla alueilla tarvita. Lähivuosina biomassan käytössä siis tuskin edetään merkittävästi, ainakaan suuressa mittakaavassa koko maan tasolla.