Espanjalaislehdet pankkitukipäätöksestä: "Tuki on tarpeen, mutta tilanteen korjaaminen vaatii työtä"

Espanjan talousministeri Luis de Guindos ilmoitti 9. kesäkuuta Espanjan hakevan pankkitukea finanssisektorinsa pääomittamiseksi. Euroryhmän julistuksessa asetettiin pankkituelle yläraja 100 miljardiin euroon. Tuen nähdään antavan Espanjan taloudelle lisäaikaa, muttei lopullista pelastusta.

Hallitusta lähellä oleva El Mundo arvioi 10. kesäkuuta pääkirjoituksessaan Espanjan saaman avustuspaketin tulevan tarpeeseen, mutta muistuttaa myös sellaiseen turvautumisen olevan aina huono uutinen.

Espanjan hallitus ei saanut läpi EU:ssa pyrkimystään muuttaa asetuksia niin, että pankkeja pääomitettaisiin suoraan, eikä valtiota tarvittaisi välikätenä. Vaikka Espanja ei tässä onnistunut, se onnistui pelastamaan itsensä interventiolta ”sanan tiukassa merkityksessä”.

Espanjan avustuspaketti eroaa El Mundon mukaan Irlannista, Portugalista ja Kreikasta, koska se kohdistuu pankkisektoriin, ei julkiseen sektoriin ja sen osuus maan bruttokansantuotteesta on huomattavasti kolmea aiempaa kriisimaata pienempi. 100 miljoonan avustus riittää El Mundon mukaan erinomaisesti pelastamaan pankit, mutta ”nähtäväksi jää, millaisia uhrauksia velan takaisinmaksu tuottaa ja stigmatisoiko järjestely Espanjaa markkinoiden silmissä”.

Rahoitus ei toimi ”ihmebalsamina”

Talouslehti Expansiónin pääkirjoituksen 11. kesäkuuta mukaan lainapäätös merkitsee Espanjalle erävoittoa, mutta muistuttaa vakauden, toipumisesta puhumattakaan, siintävän vielä kaukana. Hallituksen tulee käyttää EU-tuki avoimesti ja harkiten, jotta loppulasku olisi mahdollisimman pieni.

Lehti pitää ulkopuolista rahoitusta tervetulleena, mutta muistuttaa, että ”se ei ole mitään ihmebalsamia”, vaan ”hallituksen tulee nyt osoittaa vastuullisuutensa” muun muassa leikkaamalla autonomisten alueidensa kustannuksia ja valtiontalouden alijäämää. Espanjan avustaminen on lehden mukaan euroalueen selviämisen edellytys, koska Espanjan haaksirikkoutuminen olisi vetänyt Italian perässään ja ”lyönyt pirstaleiksi yhteisen valuutan”.

Ei kyse pelastuspaketista

Myös oppositiota lähellä olevan El Paísin pääkirjoituksessa 10. kesäkuuta korostettiin päätöksen merkitystä niin eurolle, Eurooppa-projektille kuin Espanjan pankkisektorillekin. Pääkirjoituksessa pidetään EU-avustusta tervetulleena helpotuksena, mutta vasta alkuna kriisin korjaamiselle.

El País muistuttaa Espanjan pankkien ongelmien juurista nousukaudella tehdyissä kiinteistösijoituksissa ja moittii Rajoyn hallituksen hidasta reagoimista pankkisektorin siivoamisessa. Bankian tilanne on vaikea, mutta 100 miljoonan avustussummalla pitäisi lehden mukaan pystyä pääomittamaan kaikki sitä tarvitsevat pankit.

Lehti myös muistuttaa, että Espanjan tilanne on erilainen kuin pelastuspaketit saaneilla Irlannilla, Kreikalla ja Portugalilla, koska Espanjan kohdalla kyse on pankkisektorin, ei julkisen sektorin rahoitustarpeesta. Avustuspaketti avaa El Paísin mukaan Espanjan tien kohti parempaa, mutta ”edessä on edelleen paljon kärsimystä työttömyyden, uhrausten ja rikkinäisten elämien muodossa”.

Rahoituspaketissa hyviä ja huonoja puolia

Espanjalaislehdissä on puheenvuoroja sekä avustuspaketin puolesta että vastaan. El País –lehden kolumnisti José Ignacio Torreblanca pohtii kolumnissaan 10. kesäkuuta molempia puolia. Torreblancan mukaan pelastuspaketti on Espanjalle kova isku psykologisesti, sillä turvautuminen ulkopuoliseen apuun ymmärretään epäonnistumiseksi.

Torreblancan mukaan merkkejä tähän ajautumisesta toki oli: maan rahoitusmarkkinoiden epävakaus, velkamarkkinat ja maariskin kohoaminen ja heikko työllisyystilanne ja talouskasvu. Torreblanca myös suomii maan hallituksen toimia rahoitusmarkkinauudistuksessa. Rajoyn pitäisi hänen mukaansa painottaa enemmän eurooppalaista yhteistyötä.

100 miljardin rahoituspaketti voi Torreblancan mukaan koitua sekä hyödyksi että tappioksi Espanjalle. Parhaimmillaan Espanja onnistuu rahoittamaan pankkinsa ja hoitamaan talousasiansa kuntoon ja asiat Euroopassa saadaan hoidettua siten, että kriisistä päästään ulos. Huonoin skenaario on hänen mukaansa julkisen sektorin alasajo ja kansalaisten sosiaalisten tuntemusten sivuuttaminen. Varsinkin Kreikka on hänen mukaansa esimerkki siitä, että koko järjestelmä voi romahtaa, mikäli päättäjät eivät ole tietoisia siitä, millaisessa sosiaalisessa todellisuudessa he politiikkaa tekevät.