Espanja testaa unionin johtojärjestystä
Kolumni on julkaistu Pohjolan Sanomissa viikolla 9/2010.
Lissabonin sopimuksella perustetiin Euroopan unionin johtorakenteeseen kaksi uutta virkaa. Eurooppa-neuvostoa johtaa nyt entistä pysyvämpi puheenjohtaja ja ulkosuhteiden neuvostoa korkea edustaja. Ensin mainitussa elimessä jäseninä ovat valtionjohtajat, jälkimmäisessä ulkoministerit.
Uusien virkojen haltijat, unionin ”presidentti” Herman Van Rompuy ja ”ulkoministeri” Catherine Ashton olisivat olleet alkuvuoden 2010 onnekkaita, jos unionin kiertäväksi puheenjohtovaltioksi olisi sattunut jokin pieni jäsenmaa. Silloin heidän roolinsa ja tehtävänsä olisivat varmaan selkiytyneet Lissabonin sopimuksen kirjaimen ja hengen mukaisesti.
Puheenjohtomaaksi tuli vuorollaan kuitenkin iso valtio, Espanja. Suuri valta haluaa näkyä ja kuulua EU-johdon uudistetussakin rakenteessa entiseen tapaan. Johtojärjestystä testataan nyt puoli vuotta eli Espanjan puheenjohtokauden ajan. Van Rompuy ja Ashton ovat nyt elämänsä vaativimmassa työtestissä, jossa uusien virkojen painoarvo punnitaan.
Lähes vuosikymmenen kestänyt unionin johtorakenteen uudistaminen oli tavallaan vastaus Yhdysvaltain ulkoministerin Henry Kissingerin aikoinaan esittämään kysymykseen, kenelle hän soittaisi, jos hän haluaisi tietää EU-Euroopan kannan johonkin ajankohtaiseen kysymykseen. Tiedetäänkö oikea EU-puhelinnumero nyt Washingtonissakin?
Ei ehkä vieläkään. Lissabonin sopimuksen uudistusten valossa johtotason mahdollisia vastaajia on jopa enemmän kuin entisessä rakenteessa. Saman painoluokan toimijoita ovat nyt Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtaja, kiertävän puheenjohtajuuden valtionjohtaja, EU-komission puheenjohtaja ja soveltuvin osin korkea edustaja ja jopa Euroopan parlamentin puhemies.
Näiden toimijoiden keskinäistä järjestystä ei ole määritetty tarkasti missään sopimuksessa. He kaikki hoitavat omia tehtäviään korkealla tasolla EU-johtorakenteessa. Heitä luokittelevaa protokollan arvojärjestystä ei kaikkia tilanteita varten ole. Ateriatilaisuuksissa voi syntyä kiusallisia lautaspulmia. Huippukokousten valokuvauksissa eturivin keskipaikoista syntynee kiistoja.
Epäselvän johtorakenteen seurauksista saatiin muistutus äskettäin Atlantin takaa. Washingtonista ilmoitettiin, ettei Yhdysvaltain presidentti osallistu EU – Yhdysvallat -huippukokoukseen toukokuussa Espanjassa – vastoin EU-puolen toiveita ja vakiintunutta käytäntöä. Yhdeksi syyksi poisjääntiin on arveltu, ettei presidentti Obama saanut EU-taholta selkeää vastausta kysymyksiinsä, kuka toimii kokouksen ykkösisäntänä ja miksei kokousta pidetä Brysselissä.
Espanjan pääministeri ja ulkoministeri, molemmat tahtopoliitikkoja, haluavat johtaa EU-toimintaa korkealla profiililla, unionin uudet ylhäiset viranhaltijat toisinaan ohittaen. Näyttääkin siltä, että kun Espanjan tapainen suuri valtio on EU-puheenjohdossa, se haluaa toimia pontevasti asiajohtajana EU-politiikassa - kuten entisessä johtorakenteessa. Kahdelle uudelle viranhaltijalle jää neuvostoissaan leimallisesti vain teknisen koordinaattorin ja puheenjohtajan rooli ja tehtävä.
Espanjan luja johtotahto näkyy myös sen puheenjohto-ohjelmasta. Sen tavoitetaso on korkealla. Siitä kertoo jo ohjelman tunnus: Luovaan Eurooppaan.
Espanjan ohjelmassa on neljä päätavoitetta seuraavasti muotoiltuina: Lissabonin sopimuksen nopea ja kattava voimaannuttaminen. Talouskehityksen elvyttäminen ja työllisyyden turvaaminen. Euroopasta globaali, vastuullinen ja heikompiaan auttava toimija. Euroopasta oikeuksien ja vapauksien maanosa kaikille kansalaisille.
Espanjalaisena uutuutena ohjelmassa on hanke naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi ja torjumiseksi. Tämä ongelma tunnistetaan kyllä muuallakin kuin vain eteläisissä latinokulttuurin maissa. Myös tällä hankkeellaan Espanja haluaa nostaa profiiliaan nyt EU-johdossa. Siinä ison eteläisen aurinkomaan varjoon ovat jäämässä unionin ”presidentti” Van Rompuy ja ”ulkoministeri” Ashton.
Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola.