Reiluutta globalisaatioon - Saksan tuleva laki yritysten toimitusketjuvastuusta

Reiluutta globalisaatioon - Saksan tuleva laki yritysten toimitusketjuvastuusta

Saksan liittopäivät hyväksynee kesäkuussa yritysten toimitusketjuvastuulain. Laki soveltuu vuodesta 2023 alkaen yli 3000 ja vuodesta 2024 yli 1000 työntekijän saksalaisyrityksiin. Huolellisuusvelvollisuus koskee erityisesti yritystä itseään ja sen välitöntä 1-tason toimittajaa; 2-tason toimittajia YK-periaatteiden, riskianalyysin tai epäilyjen perusteella. Huolellisuusvelvollisuuden ydinelementtejä yrityksen perusselvitys ihmisoikeuksien huomioon ottamisesta, riskianalyysi, riskinhallinta (ml. ehkäisytoimet, vahinkojen minimointi), valitusmekanismin luominen ja vuosiraportointivelvollisuus. Laissa on viittauksia ihmisoikeussopimuksiin ja kahteen ympäristösopimukseen. Ympäristön pilaaminen mainitaan rikkomuksena. Huolellisuusvelvollisuutta noudatettava välitöntä toimittajaa valitessa, ja noudattaminen varmistettava sopimuksin. Järjestö voi käynnistää huolellisuusvelvoitetta koskevan oikeusprosessin Saksassa uhrien puolesta. Viranomainen tarkastaa yritysten vuosiraportit, voi tehdä tarkastuksia ja määrätä uhkasakkoja. Rangaistuksena huolellisuusvelvollisuuden rikkomisesta tulee sakkoja sekä sulkeminen julkisista hankinnoista. Talouden kertakustannus 109,67 milj. €, vuosittain 43,47 milj. €.

Saksassa hyväksyttäneen kesäkuussa laki yritystoiminnan huolellisuusvelvollisuuksista ihmisoikeusloukkausten välttämiseksi toimitusketjuissa (Gesetz über die unternehmerischen Sorgfaltspflichten zur Vermeidung von Menschenrechtsverletzungen in Lieferketten).

Keskustelu Saksan kansallisesta liiketoiminta ja ihmisoikeudet -toimintaohjelmasta alkoi vuonna 2014, ja National Action Plan for Business and Human RightsLinkki toiselle web-sivustolle. julkaistiin vuonna 2016.

Toimintaohjelman hyväksymisen yhteydessä päätettiin, että jos alle 50 prosenttia yli 500 työntekijän yrityksistä olisi vuoteen 2020 mennessä ottanut ohjelman vaatimukset käyttöönsä, edettäisiin velvoittavaan sääntelyyn. Tarkastelussa selvisi, että vain 17 prosenttia yrityksistä täytti vaatimukset.

Lainsäädäntöprosessi

Kehitysministeriö (BMZ), työ- ja sosiaaliministeriö (BMAS) ja elinkeinoministeriö (BMWi) ovat olleet vastuussa lainvalmisteluprosessista, minkä lisäksi liittokanslerinvirasto on ollut mukana valmistelussa. Liittopäivien odotetaan päättävän laista kesäkuun loppupuolella. Lain odotetaan menevän läpi ilman merkittäviä muutoksia.

Neuvotteluiden pääkiistakohdat olivat soveltamisalaan kuuluvien yritysten henkilöstömäärä, vastuun ulottuminen toimitusketjussa, oikeudellinen vastuu ja ympäristökysymysten sisältyminen sääntelyyn.

Lakiehdotuksessa on arviointilauseke, jossa todetaan, että EU-sääntelyn tultua voimaan Saksan laki sopeutetaan siihen.

Yrityksen sijaintipaikka

Laki soveltuu yrityksiin, joiden päätoimipaikka on Saksassa. Kun soveltamisalaan kuuluvat vain Saksassa sijaitsevat yritykset, oletuksena on, että ohjauspäätös toimitusketjusta tehdään Saksassa.

Laissa puhutaan yrityksistä, mutta sillä tarkoitetaan oikeushenkilöitä riippumatta niiden oikeudellisesta perustasta ja joskus myös luonnollisia henkilöitä.

Yrityksen koko

Laki velvoittaa vuodesta 2023 alkaen yli 3000 työntekijän yrityksiä, joita on Saksassa yli 600, ja vuodesta 2024 yli 1000 työntekijän yrityksiä, joita on noin 2900. Tämän jälkeen lakia arvioidaan sen selvittämiseksi, miten laki on vaikuttanut, paljonko se on kuormittanut ja voidaanko työntekijämäärää laskea.

Myös tiettyjen riskialojen tai riskialueiden mainintaa erikseen pohdittiin, mutta näiden määrittely olisi vaikeaa ja edellyttäisi tarkastelua ja päätöksentekoa tietyin väliajoin.

Toimitusketjun syvyys

Yritys on vastuussa omasta liiketoiminnastaan täysimääräisesti sekä huolellisuusvelvoitteen nojalla välittömästä toimittajastaan (1-taso). Sen jälkeen (2-taso) vastuu määräytyy YK-periaatteiden, yleisen riskienhallinnan ja epäilyttävien tapahtumien perusteella; tässä kategoriassa yrityksen on tunnettava toimittajansa, mutta ei edellytetä laaja riskinhallintaa. Lisätoimiin on ryhdyttävä vasta epäilytilanteessa.

Huolellisuusvelvoite

Merkittävimmät riskit on lueteltu määritelmäpykälässä. Listalla ovat mm. lapsityö, pakkotyö, orjuus, työsuojelumääräysten noudattaminen, yhdistymisvapaus, syrjintä, palkanmaksusta pidättäytyminen, ympäristön pilaaminen ja pakkohäädöt. Myös muut kuin luettelossa mainitut seikat voidaan kuitenkin katsoa kokonaisarvioinnin ja olosuhteiden perusteella rikkomuksiksi. Yritykset eivät kuitenkaan voi olla yleisellä tasolla vastuussa esimerkiksi oikeudesta elämään, kuten vankiloiden tilanteesta.

Keskeistä on OECD:n linjausten täyttäminen. Laissa viitataan moniin ihmisoikeussopimuksiin sekä kahteen ympäristösopimukseen. Ympäristöseikat ovat lain soveltamispiirissä silloin, kun ne liittyvät ihmisoikeusloukkaukseen, esim. pilaantunut vesi.

Huolellisuusvelvollisuuden tärkeitä ydinelementtejä ovat mm. yrityksen perusselvitys ihmisoikeuksien huomioon ottamisesta, riskianalyysi, riskinhallinta (ml. ehkäisytoimet, vahinkojen minimointi), valitusmekanismin luominen ja raportointivelvollisuus.

1-tason välittömän toimittajan kohdalla edellytetään, että saksalaisyritys ottaa ihmisoikeus- ja ympäristöseikat huomioon toimittajaa valitessaan. Ihmisoikeuksien noudattaminen tulee varmistaa myös sopimuksin, ml. säännöllinen auditointi, koulutus sekä riskiperustaiset tarkastustoimet. Jos vahingon estämis- tai minimointitoimet eivät tuota tulosta, liikesuhde toimittajan kanssa on päätettävä.

Välillisen, eli 2-tason toimittajan kohdalla olennaisia ovat tieto tai epäilys mahdollisesta toimittajaan liittyvästä riskistä ja/tai epäkohdasta. Nämä ovat selkeä syy ryhtyä toimiin. Toimiin pitää siten ryhtyä, jos tiedetään epäkohdasta, vaikka ei esimerkiksi tiedetä tarkasti, mikä taho ihmisoikeusloukkaukseen on syyllistynyt. Relevantteja voivat olla yleiset tiedot alueella tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista ja aiemmat tapahtumat.

Oikeuspaikka, uhrien edustaminen

Vaikka ulkomailla tapahtuneesta ihmisoikeusrikkomuksesta ei voi valittaa Saksassa, lakiin tulee edustusoikeus (Prozessstandschaft), joka tarkoittaa, että ihmisoikeusloukkausten kohteet voivat pyytää muuta tahoa, esimerkiksi järjestöä, edustamaan itseään saksalaisessa tuomioistuimessa. Tällöin tuomioistuin tutkii, onko saksalaisyritys täyttänyt huolellisuusvelvoitteensa. Tuomioistuin ei kuitenkaan voi tutkia itse ihmisoikeusloukkausta.

Edustusoikeus merkitsee tässä sitä, että järjestö toimii asiassa itsenäisesti (eli ei kuten asianajaja), mutta edustaminen edellyttää kuitenkin edustettavien suostumusta.

Valvonta ja rangaistukset

Yritysten tulee toimittaa määrämuotoinen raportti lain noudattamisesta sähköisesti vuosittain Federal Office for Economic Affairs and Export Controlille (BAFA). BAFA voi tehdä Saksassa tarkastuksia yrityksiin, vaatia selvityksiä ja pääsyä asiakirjoihin sekä määrätä uhkasakkoja.

Rangaistusmahdollisuuksina ovat sakot ja julkisista hankinnoista ulossulkeminen. Sakko voi olla enintään 100 000:sta 8 miljoonaan euroon ja jos kyseessä on yhteisö, jonka vuotuinen liikevaihto on yli 400 miljoonaa euroa, kaksi prosenttia yhteisön maailmanlaajuisesta liikevaihdosta. Sulkeminen julkisten hankintojen ulkopuolelle määrätään enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan, ja se on riippuvainen määrätyn sakon määrästä.

Kustannukset

Laista aiheutuvat kustannukset liittyvät erityisesti yritysten raportointivelvollisuuteen ja lain noudattamiseksi välttämättömiin toimenpiteisiin. Lakiehdotuksen mukaan taloudelle aiheutuu vuosittain 43,47 miljoonan euron lisäkustannukset ja 109,67 miljoonan kertakustannus.

BAFAan on suunniteltu 65 uutta tehtävää, mutta määrä saattaa vielä nousta. BAFAn budjettia kasvatetaan ainakin viidellä miljoonalla eurolla. BAFAlle kuuluu myös yritysten tekninen ja taloudellinen neuvonta.

Elinkeinoelämän näkemykset

Elinkeinoelämän edustajien mukaan huolellisuusvelvollisuuden toimeenpano ei onnistu nopeasti. Mitä pidemmälle toimitusketjussa mennään, sitä enemmän läpinäkymättömyys lisääntyy, eikä yritysten ole mahdollista sopimuksin tai muiden keinojen avulla vaikuttaa tilanteeseen. Riskianalyysi edellyttää myös henkilöstöä, henkilöstökoulutusta ja IT-järjestelmää. Mitä pienempi yritys, sitä vaikeampaa sen on ottaa velvollisuuksia haltuunsa.

Lisätietoja