Korkeakouluharjoittelija Lotta Tolpon kevät Nikosiassa

Opiskelen Tampereen yliopiston valtio-opin sekä Aalto-yliopiston Management and International Business maisteriohjelmassa, ja ajattelin harjoittelun opintojeni neljäntenä vuonna olevan tervetullutta vaihtelulta tenttikirjoille ja etäluennoille. Työskentely Suomen ulkomaan edustustossa oli ollut toiveissani jo pitkään. Täten minun ei tarvinnut kauaa miettiä vastaustani, kun minulle tarjottiin lyhyellä varoitusajalla joulukuussa 2021 harjoittelupaikkaa Suomen Nikosian suurlähetystössä Kyproksella.

Enpä olisi harjoitteluni alkaessa osannut arvata, kuinka nopeasti sukeltaisin kansainvälisten suhteiden syvään päätyyn. Venäjän hyökkäys Ukrainaan toi sodan Euroopan ytimeen vuosikymmenien jälkeen, joka näkyi luonnollisesti myös lähetystön arjessa. Ukrainan sodan tiiviin seuraamisen lisäksi lähetystöä työllisti muun muassa koronavirustilanteesta sekä Kyproksen pohjoisosan näennäisvaltion “parlamenttivaaleista” raportointi.

Vaikka en ollut koskaan aiemmin vieraillut Kyproksella, vetivät saaren värikäs historia, upea luonto ja monimutkainen poliittinen tilanne minua puoleensa. Valtio-opin opiskelijana minua kiinnosti tutustua paremmin tähän maahan, jonka todellisuutta leimaa pitkittynyt konflikti. Koin, että asuminen ja työskentely maailman viimeisessä jaetussa pääkaupungissa, Nikosiassa, oli merkityksellinen ja kasvattava kokemus sekä opintojeni että oman maailmankuvan kannalta.

Harjoittelupaikkana Suomen Nikosian suurlähetystö

Harjoitteluni Nikosian suurlähetystössä toimi ensimmäisenä kosketuksenani varsinaisiin oman alan töihin. Täten muistankin ennen harjoitteluni alkua hieman jännittäneeni, kuinka suoriutuisin tulevissa työtehtävissäni. Lähetystöllä minua odotti kuitenkin lämmin vastaanotto ja kannustavat työkaverit, jonka myötä epäilykset omista kompetensseistani karisivat nopeasti. Pääsin varsin nopeasti kärryille lähetystön arjesta ja tehtävistä - ilokseni sain jo ensimmäisellä viikollani kirjoittaa raportin Pohjois-Kyproksen vaaliasetelmasta.

Itse koin ehdottomaksi eduksi sen, että pienessä lähetystössä harjoittelijallekin osoitettiin tärkeitä tehtäviä. Pääsinkin harjoitteluni aikana osallistumaan lukuisiin kiinnostaviin tilaisuuksiin sekä etänä että paikan päällä. Työkavereilta saattoi matalalla kynnyksellä pyytää neuvoja, kommentteja tai palautetta - vapautta ja vastuuta annettiin sopivissa määrin.

Koin, että harjoittelu toi arvokkaan tulokulman useisiin poikkitieteellisten opintojeni teemoihin, kuten poliittisiin konflikteihin, kansainvälisen yhteisön sekä Euroopan unionin toimintaan. Pidän itse tärkeänä myös harjoittelun aikana kerryttämääni viestinnän osaamista sekä asiakaspalvelutaitoja: kuuluuhan suurlähetystön tehtäviin tiedottaa ja palvella kansalaisia. Erityisen hienoa oli se, että harjoittelijalle annettiin mahdollisuus perehtyä harjoittelun aikana erityisesti itseään kiinnostaviin teemoihin. Itse sain syventyä suurlähetystössä viettämäni kolmen kuukauden aikana etenkin Pohjois-Kyproksen miehitettyä aluetta koskeviin teemoihin.

Harjoitteluni kohokohdiksi voisin nimetä muun muassa suurlähettiläs Mäki-Reinikan residenssissä järjestetyn Kalevalan päivän vastaanoton, jossa pääsin keskustelemaan Kyproksen kiinnostavan kulttuuriväen kanssa. Niin ikään mieleeni on erityisesti jäänyt Euroopan keskuspankin pääjohtajan Christine Lagarden näkemyksellinen puhe Kyproksen keskuspankin järjestämässä tilaisuudessa, jossa Lagarde kunniavieraana avasi Euroalueen talouden tulevaisuudennäkymiä pandemian ja sodan varjossa.

Elämää kulttuurien sulatusuunissa

Kyproksen koronatilanne oli etenkin harjoitteluni alkaessa kriittinen, mikä näkyi maan asettamien koronarajoitteiden laajuudessa. Suhteellisen tiukoista koronatoimista huolimatta koin, että sain harjoitteluni aikana nähdä ja kokea elämää Kyproksella riittämiin. Erityisen iloinen olin siitä, että saarta jakava YK:n valvoman Vihreän linja oli koronarajoitusten hellittäessä mahdollista ylittää ongelmitta. Pidin tärkeänä päästä näkemään elämää myös saaren pohjoispuolella.

Saaren kyproksenkreikkalaisen ja kyproksenturkkilaisen yhteisön erottavan puskurivyöhykkeen ylittäminen oli itselleni pysäyttävä kokemus. Oli erikoinen tunne kokea käytännössä, että vain muutaman kymmenen metrin ja parin minuutin rajatarkastuksen päässä Nikosian keskuskadusta oli kuin olikin toinen kulttuuri eri lippuineen, valuuttoineen ja kielineen. Kyproksella matkailevan onkin hyvä muistaa käsitellä maan jakoa hienovaraisesti, sillä vuoden 1974 arvet ovat yhä kipeitä: aihe on jatkuvasti esillä saarella käytävässä julkisessa keskustelussa kuin myös jokapäiväisessä arjessa.

Suomi ja Kypros ovat maantieteellisesti Euroopan äärilaidoilla, mikä näkyy eroina niin ilmastossa, kulttuurissa kuin myös paikallisessa elämäntavassa. Kyproksen on usein kuvailtu olevan Euroopan, Lähi-idän ja Afrikan leikkauspiste, minkä voin omien kokemuksieni perusteella allekirjoittaa. Tämä itäisen Välimeren saari on tosiaan useiden kulttuurien ja uskontojen kohtauspaikka, ja maassa asuu ihmisiä varsin erilaisista taustoista. Itse pidin juuri tätä monimuotoisuutta Kyproksen rikkautena.

Kyproksella nautin eritoten siitä, että saatoin tammikuussa istua suosikkikahvilani terassilla nauttimassa päiväkahviani auringossa tai pudottaa talviturkin Välimeressä helmikuussa. Suomalaisena pidin myös todellisena ylellisyytenä sitä, että ruokakaupasta sai paikallisia banaaneja, avokadoja ja bataatteja. Suurlähetystön sydämellisen henkilökunnan lisäksi jäänkin kaipaamaan erityisesti Kyproksen upeaa luontoa kirkas vesisine rantoineen, kukkivine mantelipuineen ja lumihuippuisine vuorineen. Olen kiitollinen Kyproksella viettämästäni ajasta, ja uskon, että kokemus tulee pysymään mukanani vielä pitkälle tulevaisuuteen.