Katja Saha suojelee pakolaisten oikeuksia Kyproksella: ”Kypros on haastava ja mielenkiitoinen työkohde”

Kyproksella työskentelee monia suomalaisia ja yksi heistä on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n Kyproksen edustaja Katja Saha. Juristiksi kouluttautuneella Katjalla on vaikuttava ura kansainvälisissä tehtävissä. Katja kertoo haastattelussamme, minkälaista on työskennellä YK:n tehtävissä ja miten suomalaisuus ilmenee hänen elämässään. Katja antaa myös vinkkejä samanlaisista urapolusta haaveileville nuorille.

Kerrotko lyhyesti itsestäsi, urastasi ja miten olet päätynyt Kyprokselle?

Koulutukseltani olen suomalainen juristi ja työskennellyt YK:n palveluksessa viimeiset 20 vuotta. Urani alkoi Espanjassa Yhdistyneiden kansakuntien lastenrahasto UNICEF:in parissa, mutta pian siirryin töihin YK:n pakolaisjärjestöön. Työni ovat olleet moninaisia riippuen maasta ja tilanteesta. Työtehtäväni ovat vaihdelleet sotatilanteiden humanitaarisesta avusta aina päämajatehtäviin Geneveen. Olen ollut töissä Afrikassa, Lähi-Idässä, Itä-Euroopassa sekä Latinalaisessa Amerikassa ja Kyproksella vuodesta 2018 lähtien.

Työskentelet tällä hetkellä UNHCR:n edustajana Kyproksella. Miten päädyit UNHCR:lle töihin?

Olin aina haaveillut kansainvälisestä urasta. Huomasin kuitenkin pian, etteivät kehitysapu ja lasten sekä naisten oikeuksien ajaminen ollut minun juttuni pitkällä tähtäimellä. Onneksi Suomi sponsoroi minut Syyriaan, UNHCR:lle kahdeksi vuodeksi töihin. YK:n apulaisasiantuntijaohjelma JPO:n pestin jälkeen jäin järjestöön töihin ja pikkuhiljaa siirryin kenttätöistä johtotehtäviin. Olin muutaman vuoden Latinalaisen Amerikan päämajan vastaavana ja sen jälkeen siirryin vastaamaan Balkanin-alueen toimistoista.  Raskas byrokratia sai minut kuitenkin hakeutumaan takaisin kentälle. Kyprokselle tulin Jordaniasta, Lähi-idän aluetoimistosta.

Millaisia vinkkejä antaisit henkilölle, joka tavoittelee samankaltaista urapolkua kuin sinulla on?

Suosittelen panostamaan nuorena kenttätöihin ja tekemään töitä laidasta laitaan. Rankat työrupeamat konfliktien keskellä kartuttavat kokemusta. Kokemusta tarvitaan myöhemmin, mikäli haluaa edetä urallaan. Suurin osa työtovereistani on aloittanut vapaaehtoistöistä YK:n vapaaehtoisohjelmien (UN Volunteers Roster) kautta. En suosittele kenellekään päämajapestiä ennen riittävää käytännön kokemusta. Riittävä kokemus takaa sen, että tällöin voi todella olla avuksi kenttätoimistoille ja ajaa heidän rahoitus- ja muita tarpeita mielekkäästi YK:n koneiston sisällä. Muutaman vuoden kokemus vapaaehtoistyöstä myös näyttää, että onko tämä elämäntapa sittenkään se itselleen sopiva vaihtoehto.

Millainen kohdemaa Kypros on ollut?

Paikka on täydellinen! Kypros on haastava ja mielenkiintoinen työkohde sekä kuuluu Euroopan Unioniin ja on maantieteellisesti lähellä sukulaisia. Maa on myös turvallinen 5-vuotiaalle tyttärelleni. Ensimmäistä kertaa minulla on riittävästi aikaa yksityiselämään. Lämmin ilmasto tietysti on vain plussaa, sillä tuttavat ja sukulaiset tulevat mielellään kylään.

Eroaako Kypros oleellisesti muista työkohteistasi? Millä tavalla?

Suurin osa UNHCR:n toimistoista on Euroopan ulkopuolella, joten työt tehdään usein suhteellisen epävakaissa ja vaarallisissa olosuhteissa. Tyypillisempi työkohde on siis maa, jossa UNHCR:llä on operationaalinen rooli ja järjestö hoitaa kohdemaan sijasta kaikki pakolaisiin liittyvät asiat. Näissä maissa UNHCR hoitaa siis kaiken aina perustarpeista pakolaispäätöksen antamiseen asti. Komennuksella eroa työ- ja vapaa-ajan välillä ei ole, eikä perhe voi olla mukana.

Turvapaikkapäätökset, pakolaisleirien rakentaminen ja niiden ylläpitäminen Euroopassa ovat kyseisten maiden hallitusten vastuulla. UNHCR lähinnä neuvoo ja antaa teknistä apua sekä tukee maita tarpeen mukaan. Kyproksella keskitymme tukemaan viranomaisia turvapaikkaoikeuteen liittyvien eurooppalaisten ja kansainvälisten säädösten toimeenpanossa. Valvomme myös turvapaikanhakijoiden pääsyä Kyprokselle ja heidän oikeuttaan kansainväliseen suojeluun. 

Miten suomalaisuus näkyy työssäsi? Entä arjessasi?

Itse huomaan suomalaisuuteni korostuvan kokouskulttuurissa. Olen yleensä hiljaisempi kuin työtoverini, menen nopeammin asiaan ja yritän löytää käytännöllisiä ratkaisuja. Järjestelmällisyys ja rauhallisuus ovat myös varmaan kulttuuriperintöä. Yleensä meitä pohjoismaalaisia arvostetaan johtotehtävissä, sillä emme ole tottuneet kovin hierarkkiseen työkulttuuriin, ja meitä on helppo lähestyä. Toisaalta minun on täytynyt opetella olemaan hyvinkin autoritaarinen, sillä toisissa kulttuureissa ei muuten saa vietyä asioita läpi. Kotona puhun suomea tyttärelleni. Minulla on myös iso "perhe", joka pitää sisällään kolumbialaisen kodinhoitajan sekä hänen kaksi lastaan. Tarvitsen aikaa rauhalliseen yksinoloon, vaikka se onkin käytännössä mahdotonta. 

Koetko, että suomalaisuudesta on etuja työssäsi?

Koen suomalaisuudesta olevan sekä etua että haittaa. Aluksi oli vaikeaa saada ääntänsä kuuluviin. Olin jatkuvasti oman mukavuusalueeni ulkopuolella isoissa, hierarkkisissa operaatioissa, joissa ei omaa aloitekykyä arvostettu lainkaan. Olin myös usein toimiston ainut eurooppalainen ja kaiken lisäksi nainen.  Minun piti vain opetella ottamaan käskyjä vastaan, vaikka itse olisin ollut ihan eri mieltä. Hyötyä suomalaisuudesta on ollut varsinkin silloin, kun olen saanut vastuulleni toimiston ja pystynyt parantamaan työilmapiiriä sekä antamaan enemmän vastuuta nuoremmille kollegoille. Oikeudenmukaisuus on ehkä asia, mitä minussa on eniten arvostettu ja se taitaa olla hyvinkin suomalainen piirre. Suomen kansalaisuus on kriisitilanteissa koettu neutraaliksi ja minä olen voinut tehdä töitä ilman siihen liittyviä turvallisuusriskejä. 

Kuinka sovitat yhteen perhe-elämän ja vaativan uran?

Se on ollut aika mahdoton tehtävä, varsinkin uran alkuaikoina. Moniin kohdemaihin ei voi viedä perhettä mukana ja pienetkin lapset täytyy jättää sukulaisten hoitoon neljän kuukauden äitiysloman jälkeen. Oman lapseni syntyessä otin ensin virkavapaata ja sen jälkeen hain kohdemaahan, jossa voin viettää normaalia perhe-elämää. Tiedän olevani etuoikeutettu, sillä pestejä Euroopassa on hyvin vähän ja suurin osa kollegoistani tapaa perheitään vain lomilla. Minä voin tehdä pitkiä päiviä ja matkustaa tarpeen tullen, sillä lapsella on kotona aina turvallinen hoitaja, joka toimii varaäitinä.  

Oletko viihtynyt Kyproksella, ja mistä asioista pidät Kyproksella erityisesti?

En ole ollut missään muualla yhtä kauan kuin Kyproksella. Yleensä olen vaihtanut maata vuoden tai kahden välein. Nyt minulla on viiden vuoden pesti ja aion olla Kyproksella sen loppuun asti. Vaikka saari on pieni, sen luonto on moninaista ja rannalta pääsee vuoristoon parissa tunnissa. Pidän Kyproksella erityisesti siitä, että se on EU-maa, mutta kulttuuri on kuitenkin lähempänä Lähi-itää kuin Manner-Eurooppaa. Kyproksella kaikki tapahtuu aikanaan ja elämänlaatu on ihmisille uraa tärkeämpää. Lapset ovat aina tervetulleita ravintoloihin, rannat ovat puhtaita eikä täällä tarvitse pelätä rikollisuutta. Kuumuuskaan ei haittaa, laitan jopa toppatakin päälle aina kun lämpötila laskee alle kahdenkymmenen.

Entä mitä kaipaat Suomesta?

Olen ollut pois Suomesta vuodesta 1997 lähtien. En usko enää sopeutuvani pohjoiseen. Siellä on silti asioita, joita kaipaan kuten valoisa kesä, sauna ja saaristo. On aina mukava palata kesälomalla Suomeen, sillä suomalaisia ystäviä tulee ikävä ulkomailla. Kyproksella on onneksi muitakin suomalaisia ja olen saanut uusia ihania kavereita!

Mitä teet mieluiten vapaa-ajallasi?

Asun rannan lähettyvillä Larnakassa, joten aamulenkki merenrannalla ja iltauinnit ovat osa vapaa-aikaani. Viikonloput vietän vuoristossa, jossa luonto on lähempänä tuttua suomalaista metsää. Olen saanut aikaiseksi suomalaisen mökkirutiinin Kyproksella, sillä auto pakataan joka perjantai kohti vuoristomökkiä. Mökin kunnostuksessa riittää hommaa vielä moneksi kesäksi. 

Mieleenpainuvimmat paikat, joissa olet Kyproksella vieraillut ja mahdollisia vinkkejä nähtävyyksiin saarella.

Troodos-vuoristosta löytyy monta mukavaa patikointireittiä, kuten esimerkiksi Caledonia ja Millomeris. Turisteja pakoon pääsee rannalle ihan lentokentän viereen, kyliin nimeltä Meneou ja Pervolia. Nikosian vanhankaupungin pohjoisosa on täynnä historiaa ja kaunista arkkitehtuuria. Akamas-niemimaa on tietenkin vierailun arvoinen, vaikka ilman nelivetoautoa sinne ei kannatakaan lähteä. Kato Pyrgos on pittoreski kylä lähellä Pafosta. Sinne kannattaa ajaa kauniiden vuoristometsien läpi.

 

Katja Sahan haastattelu julkaistu Suomen Nikosian-suurlähetystön verkkosivuilla alunperin 12.5.2021