Isä Vasilioksen pyhä matka Kajaanista Kykkoksen luostariin

Neitsyt Marialle omistetussa Kykkoksen luostarissa Troodos-vuoriston luoteisrinteessä Kyproksella asuu suomalainen pappismunkki Isä Vasilios, siviilinimeltään Ville Matias Haukia. Hänen kutsumuksensa vahvistui aikanaan siviilipalveluksessa Uudessa Valamossa, Pohjois-Karjalassa. Kyproksella vietetyn 16 vuoden aikana suomalaisuus ei ole unohtunut - Isä Vasilioksesta huokuu sukulaisilta periytyvä lämpö ja huumorintaju.

Kajaanissa protestanttiseen perheeseen syntynyt Ville Matias Haukia saapui Kyprokselle ensimmäistä kertaa 16-vuotiaana ortodoksiselle kristinoppileirille. Haukia vietti kesiään Kyproksen luostareissa muutamia kertoja ennen kuin saapui jäädäkseen. Hän päätti ryhtyä munkiksi vierailtuaan Kykkoksen luostarissa. Siviilipalveluksen ajan Uudessa Valamossa yhteys Kykkoksen rippi-isään säilyi ja hän palasi saarelle vuonna 2004.

Kreikan kieltä Haukia opiskeli lukemalla ja keskustelemalla. Käytäntö opetti parhaiten - myös sellaisia ilmaisuja, joita hän ei muuten olisi oppinut. Hän arvostaa suuresti vanhaa antiikin kreikkaa ja sen kauneutta, joka on pysynyt kirkkokirjallisuudessa. Moderni kreikka on Haukian mielestä hengellisesti hyvin kaukana siitä, miten aiemmin on kirjoitettu. Käännökset eivät onnistu toistamaan antiikin kreikaksi kirjoitettua hengellistä sanomaa.

Suomen kielen käyttö on jäänyt Isä Vasilioksella vähemmälle. Saarnan pitäminen kreikaksi on hänelle helpompaa kuin suomeksi. Englannin kielestä hänelle on kehittynyt huumorin ja shakin kieli.

-Olen fanaattinen shakin pelaaja. Luen paljon shakkikirjallisuutta, Isä Vasilios toteaa ja kertoo, että viime vuonna hän kirjoitti käsin shakista jopa tuhat sivua.

Vaikka elämä kyproslaisessa luostarissa eroaa Suomessa vietetystä elämästä, suomalaiset kirjat ja pieni Suomen lippu Isä Vasilioksen keljassa muistuttavat synnyinmaasta.  Monet suomalaiset ovat vierailleet hänen luonaan Kykkoksen luostarissa. Isä Vasilioksen ansiosta tästä Kyproksen suurimmasta ja vauraimmasta luostarista on tullut tunnetumpi myös Suomessa.

Tavallisesti Troodos-vuorilla sijaitsevassa Kykkoksen luostarissa käy noin 400 000 ihmistä vierailijaa vuodessa, ja se on suosittu turistikohde. Isä Vasilios muistelee lämmöllä aikaa, jolloin luostarissa oli vielä kanoja ja vuohia. Hoitaessaan niitä hän pääsi pakoon turistimassoja.

Hän nauttii myös fyysisestä työstä. Isä Vasilios piti vuohien sarvista kiinni lypsyn aikana ja toisinaan hän etsi karanneita vuohia vuoristosta. Vuohet tunsivat ruoka-ajat:

 -Kun kirkonkellot soivat neljältä, vuohet olivat jo odottamassa ruokaa farmin porteilla, Vasilios muistelee.

Koronapandemian takia vierailut luostarissa vähenivät. Kykkoksen luostari oli kaksi kuukautta kiinni keväällä 2020 ensimmäistä kertaa vuoden 1950-jälkeen. Silloin siirtomaaisäntinä toimineet englantilaiset sulkivat luostarin, koska se suojeli paikallisia Kyproksen itsenäisyystaistelijoita. Suluista huolimatta Kykkoksen luostarissa on aina toimitettu palveluksia.   

Isä Vasilios kertoo, että luostarin asukkaat nauttivat hiljaisuudesta: -Emme ymmärtäneet tarvitsevamme taukoa, mutta huomasimme, että se oli hengellisesti välttämätöntä.

Toisaalta luostari tarvitsee vierailijoita ja pyhiinvaeltajia. Nyt luostari on avattu uudelleen, portille on asetettu kuumemittari ja luostarin poliisit mittaavat manuaalisesti vierailijoiden kuumeen. 

Isä Vasilios vaikuttaa tyytyväiseltä viettämiinsä vuosiin Kyproksella. Hän kertoo, että hänellä on hyviä muistoja. Isä Vasilios tuntee enemmän ihmisiä Kyproksella, kuin Suomessa. Lisäksi hän muistaa hyvin kyproslaisten nimet ja sukuyhteydet.

-Sosiaalisuus kuuluu työhön, sillä pappismunkki on osa yhteisöä, Isä Vasilios korostaa.

Isä Vasilios kertoo, ettei koskaan aikaisemmin puhunut näin paljon: - Piilevä savolaisuuteni on tullut esille. Minä pulputan ja pölötän kuin Kerttu-tätini.

Isä Vasilioksen suurimmat hetket Kyproksella ovat olleet hänen vihkimistilaisuutensa. Vuosien aikana hänet on vihitty viitankantajanoviisiksi, munkiksi, diakoniksi sekä pappismunkiksi.

-Elämääni liittyy neljä K –kirjainta: Kajaani, Kainuu, Kypros ja Kykkos. Kun ajattelee Kajaanin maisemia ja yleistä ilmapiiriä, ei voisi koskaan kuvitella, että olisin päätynyt tänne, Isä Vasilios hämmästelee.