Sosiaalista peruskirjaa uudistamassa

50-vuotispäiväänsä lähestyvästä Euroopan sosiaalisesta peruskirjasta on tullut toimiva ja tunnustettu kansainvälinen sopimus, mutta paljon olisi vielä parannettavaakin, todettiin Säätytalolla lumipyryisenä helmikuun tiistaina.

Ulkoministeriön ja Euroopan neuvoston järjestämän seminaarin satapäinen yleisö sai kuulla sosiaalisten oikeuksien asiantuntijoiden näkemyksiä peruskirjan uudistamisesta.

Seminaarin puheenjohtaja, suurlähettiläs Irma Ertman toivoi ehdotuksia siitä, kuinka vielä hieman unessa olevaa Euroopan sosiaalista peruskirjaa voitaisiin herätellä. Kuva: Eero Kuosmanen.

Sekä Euroopan unionia että Euroopan neuvostoa tarvitaan, muistutti seminaarin avannut tasavallan presidentti Tarja Halonen. Vaikka molemmilla on hieman erilaiset painopisteet, tulee niillä silti olla yhteinen suunta. Presidentti palasi puheessaan 20 vuoden taakse, jolloin Suomi liittyi sosiaalisen peruskirjan jäseneksi. Tuolloin 30-vuotias peruskirja oli sen ratifioineille maillekin näkymätön asiakirja, kun taas nyt 50-vuotispäivänsä lähestyessä siitä on tullut toimiva ja tunnustettu kansainvälinen sopimus. Todisteena tästä on se, että EU:n perusoikeuskirjan sosiaaliset oikeudet on pitkälti laadittu vuoden 1996 uudistetun sosiaalisen peruskirjan pohjalta.

Euroopan neuvoston apulaispääsihteeri Maud de Boer-Buquicchio kertoi, kuinka sosiaalisesta peruskirjasta tavoiteltiin aikanaan täydellistä vastaparia Euroopan ihmisoikeussopimukselle, mutta lopulta se jäi kalpeaksi varjoksi sen rinnalle. Syinä tähän olivat esimerkiksi peruskirjan à la carte - tyyppinen soveltaminen ja suhteellisen heikko valvontamekanismi. Vasta Itä-Euroopan hajoamisesta alkanut kehitys toi sosiaalisten oikeuksien edistämisen näkyvämmin esille.

Esimerkiksi ryhmäkannetta kannattaisi kehittää edelleen, sanoi Euroopan neuvoston apulaispääsihteeri Maud de Boer-Buquicchio. Kuva: Eero Kuosmanen.

Vaikka uudistettu sosiaalinen peruskirja ja ryhmäkanne ovat virstanpylväitä sosiaalisten oikeuksien edistämisessä, vielä on paljon matkaa, ennen kuin niiden suojelu ja toimeenpano ovat edes lähellä kansalais- ja poliittisten oikeuksien suojelua ja toimeenpanoa. Tärkeitä uudistuksen kohteita olisivat de Boer-Buquicchion mukaan ryhmäkanteen kehittäminen edelleen, eritoten koska se on osoittautunut hyödylliseksi keinoksi vaatia korvauksia heikossa asemassa oleville osapuolille, kuten lapsille, maahanmuuttajille, romaneille ja vammaisille henkilöille.

Euroopan komission työllisyys-, sosiaali- ja tasa- arvoasioiden pääosaston varapääjohtaja Lenia Samuel korosti Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön merkitystä sosiaalioikeuksien kehittymiselle. Samuel kertoi, että komissio on alkanut valmistella strategiaa peruskirjan implementoimiseksi. Strategialla on selkeä tavoite: unionin tulee toimia esimerkkinä, että peruskirjassa taatut oikeudet myös toteutuvat.

Professori Matti Mikkola Helsingin yliopistosta jaotteli ihmisoikeudet kolmeen tasoon: ensimmäisen, toisen ja kolmannen sukupolven oikeuksiin. Näistä ensimmäiset löytyvät Euroopan ihmisoikeussopimuksesta, ja sosiaalinen peruskirja puolestaan sisältää toisen sukupolven oikeuksia. Kolmannen sukupolven oikeudet odottavat vielä sääntelyään. Oikeudet ovat usein myös päällekkäisiä. Esimerkiksi oikeus asumiseen on vapausoikeus, sosiaalinen oikeus ja osa sopimusoikeutta. Mikkola kertoi, että valtiot noudattavat sosiaalisia perusoikeuksia heikosti. Valvontajärjestelmän parantamiseksi Mikkola suositteli esimerkiksi vanhan peruskirjan ratifioinnin lopettamista, à la carte -mallin alasajoa ja ryhmäkanteiden saattamista ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

Säätytalon seminaari 8. helmikuuta aloitti lokakuussa 50 vuotta täyttävän sosiaalisen peruskirjan kunniaksi järjestettävän seminaarisarjan.
 

• Lisätietoa Euroopan neuvostosta(Linkki toiselle web-sivustolle.)
• Lisätietoa sosiaalisesta peruskirjasta(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)
• Suomen pysyvä edustusto Euroopan neuvostossa (avautuu uuteen ikkunaan)