Suomen ja Chilen diplomaattisuhteiden historiaa ja nykyaikaa

Suomen ja Chilen diplomaattisuhteiden historiaa ja nykyaikaa

Chile tunnusti itsenäisen Suomen 17. kesäkuuta 1919. Tämä tapahtui pian sen jälkeen, kun Suomen ulkoministeri Rudolf Holsti oli ottanut Pariisin rauhankonferenssissa yhteyttä Chilen Lontoon-lähettilääseen A. Edwardsiin. Tälle lähettämässään kirjeessä Holsti oli kuvaillut lyhyesti Suomen itsenäistymisen vaiheita ja kansainvälispoliittista asemaa ja pyytänyt Chilen hallitusta tunnustamaan juridisesti Suomen riippumattomuuden. Kohteliaassa vastauksessaan Edwards ilmoitti, että "Chilen hallitus olisi onnellinen, jos se mitä pikimmin pääsisi ystävällisiin suhteisiin Suomen hallituksen kanssa".

G. A. Gripenberg, Suomen ensimmäinen suurlähettiläs Chilessä
G. A. Gripenberg, Suomen ensimmäinen suurlähettiläs Chilessä

Suomen edustustoverkosto oli vielä 1920-luvulla harva ja lisäksi varsin Eurooppa-keskeinen. Aluksi suhteita Latinalaiseen Amerikkaan yritettiin hoitaa Madridin-lähetystön kautta, mutta pitkistä välimatkoista johtuen tämä osoittautui vaikeaksi. Vuonna 1929 Suomi päätti perustaa edustuston Argentiinan pääkaupunkiin Buenos Airesiin, josta tuli Suomen ensimmäinen lähetystö Latinalaisessa Amerikassa. Toisena aloitti 1930-luvulla Suomen lähetystö Rio de Janeirossa. Buenos Airesin lähetystön päälliköksi nimitettiin G.A. Gripenberg, joka itse kannatti lämpimästi ajatusta siitä, että hänet olisi samalla nimitetty lähettilääksi myös Chileen. Silloiselle ulkoministerille Hjalmar J. Procopélle lähettämässään kirjeessä Gripenberg totesi olevan Suomen kaupallisten etujen mukaista, että nopeasti kehittyviin Etelä-Amerikan länsirannikon maihin saataisiin pikaisesti virallinen edustus. Suomi ja Chile olivat jo käyneet keskenään alustavia kauppaneuvotteluja. Diplomaattiset suhteet maiden välillä solmittiin vuonna 1931, kun Gripenberg nimitettiin Suomen ensimmäiseksi Chilen-lähettilääksi.

 

Suomi avaa suurlähetystön Santiago de Chilessä


Vuonna 1972 Suomi laajensi edustustoverkkoaan, ja yhdeksi kohdemaaksi valikoitui Chile. Taustalla vaikuttivat kauppaintressien lisäksi vastikään maan kanssa aloitettu kehitysyhteistyö sekä presidentti Allenden valtaan nousun myötä kasvanut poliittinen kiinnostus Chileä kohtaan. Edustusto perustettiin Buenos Airesin suurlähetystön alaisuuteen asiainhoitajan johtamana suurlähetystönä. Asiainhoitajaksi lähetettiin Tapani Brotherus.


Brotheruksen lähes viisivuotinen kausi Santiagossa muodostui hyvin poikkeukselliseksi. 11.9.1973 tapahtuneen vallankaappauksen jälkeen Suomen edustustoon saapui välittömässä vaarassa olleita chileläisiä, jotka hakivat Suomelta turvaa. DDR katkaisi diplomaattisuhteet sotilasjuntan hallitsemaan Chileen, ja pyysi Suomea suojelijavaltiokseen, mihin suostuttiin. DDR:n kiinteistöt siirtyivät Suomen lipun alle, mikä mahdollisti pakolaisten pelastusoperaation laajentamisen yhdessä maahan jääneiden itäsaksalaisten kanssa. Brotherus työtovereineen onnistui pelastamaan lukuisia vainottuja chileläisiä. Suomi otti tässä yhteydessä ensimmäiset pakolaisensa. Lisäksi noin 1500 chileläistä autettiin pakenemaan DDR:ään sekä satoja muita turvaan kolmansien maiden lähetystöihin. Pakolaisten auttaminen tapahtui matalalla profiililla, eivätkä maidemme diplomaattisuhteet katkenneet sotilasvallan aikana. Vuonna 1977 Suomi päätti kuitenkin sulkea Santiagon-edustustonsa.

Brotherus ei saanut toiminnastaan välitöntä tunnustusta, joskaan ei moitteitakaan. Vuonna 2010 ulkoministeri Alexander Stubb kutsui Brotheruksen kiitoskahveille Chilen-ansioistaan. Chilen valtio luovutti vuonna 1993 Brotherukselle korkeimman kunniamerkkinsä.


Suomen Chilen-edustus hoidettiin Buenos Airesin kautta aina vuoteen 1991, jolloin ensimmäinen residentti suurlähettiläs Maija Lähteenmäki aloitti työnsä Santiagossa.


Chile puolestaan nimitti ensimmäisen residentin suurlähettiläänsä Lucio Parada Dagninon Helsinkiin vuonna 1990. Tätä ennen se oli hoitanut diplomaattisuhteita Helsinkiin ensin Tukholmasta ja sitten Oslosta käsin.

Suomen suurlähettiläät Santiago de Chilessä
• Eija Rotinen 2018–
• Mika-Markus Leinonen 2014–2018
• Ilkka Heiskanen 2010–2014
• Iivo Salmi 2006–2010
• Pekka J. Korvenheimo 2003–2006
• Veijo Sampovaara 2000–2003
• Risto Kauppi 1995–2000
• Maija Lähteenmäki 1991–1995

 

Suomen ja Chilen väliset suhteet ja kaupallinen yhteistyö


Vaikka Chilen ja Suomen suhteet olivat pitkään verrattain etäiset, ne ovat olleet kestävällä pohjalla. Kahden viime vuosikymmenen aikana Suomen ja Chilen väliset suhteet ovat muuttuneet läheisimmiksi. Chilestä on tullut Suomelle Brasilian ja Meksikon jälkeen suurin kauppakumppani Latinalaisessa Amerikassa. Yhteistyötä tehdään mm. innovaatioiden, teknologian, biotalouden ja kiertotalouden aloilla. Monien yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja laitosten kesken on niin ikään meneillään käytännön yhteistyötä. Yhteistyötä ovat edistäneet Suomen EU- jäsenyys ja erityisesti Chilen ja EU:n välinen assosiaatiosopimus, jonka kaupallinen osa astui voimaan helmikuussa 2003 ja muut osat maaliskuussa 2005. Sopimusta päivitetään tällä hetkellä. Hyvää yhteistyötä maitten välillä heijastavat myös useat allekirjoitetut yhteisymmärryspöytäkirjat mm. talous- kaivos- sekä kierto- ja biotaloussektoreilla.


Suhteiden lähentymisestä kertovat osaltaan myös useat valtiovierailut. Presidentti Martti Ahtisaari vieraili Chilessä ensimmäisenä suomalaisena valtiopäämiehenä vuonna 1997. Kolme vuotta myöhemmin presidentti Tarja Halonen osallistui Chilen presidentin Ricardo Lagosin virkaanastujaisiin, minkä lisäksi hän kävi Chilessä valtiovierailulla vuonna 2003. Chileläisistä valtiopäämiehistä Suomessa ovat vierailleet presidentti Patricio Aylwin vuonna 1993 ja presidentti Ricardo Lagos vuonna 2002. Presidentti Michelle Bachelet teki valtiovierailun Suomeen toukokuussa 2007, jolloin hän tutustui laajasti suomalaisen yhteiskunnan toimintaan erityisesti koulutuksen, tutkimuksen ja sosiaalitoimen aloilla.

Vierailuvaihto Suomen ja Chilen välillä on ollut vilkasta myös ministeri- ja korkeiden virkamiestahojen välillä.

Chilestä Suomessa
Telekommunikaation alivaltiosihteeri Pamela Gidi, 2019
Liikenneministeriön alivaltiosihteeri Carlos Melo, 2017
Kansliaministeri Nicolas Eyzaguirre, 2015
Varaulkoministeri Edgardo Riveros, 2014
Opetusministeri Nicolas Eyzaguirre, 2014
Varakaivosministeri Francisco Orrego, 2013
Sosiaali- ja työministeri Evelyn Matthei, 2013
Varaopetusministeri Fernando Rojas, 2013
Sosiaalisen kehityksen varaministeri Aliro Caimapo, 2012
Alivaltiosihteeri Fernando Schmidt, 2011
Varaulkoministeri Carlos Furche, 2009
Ulkoministeri Ignacio Walker, 2005
Ulkoministeri José Miguel Insulza, 1998

Suomesta Chilessä
Alivaltiosihteeri Markku Keinänen, 2019
Puolustusministeriön ylijohtaja Raimo Jyväsjärvi, 2018
Alivaltiosihteeri Markku Keinänen, 2018
Alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen, 2016
Ulkoministeri Timo Soini, 2016
Alivaltiosihteeri Petri Peltonen, 2016
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori, 2014
Opetusministeri Krista Kiuru, 2013
Alivaltiosihteeri Esko Hamilo, 2011
Alivaltiosihteeri Markus Lyra, 2009
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä, 2007
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki, 2006
Ulkomaankauppaministeri Jari Vilén, 2002
Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen, 2002
Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen, 2001
Ulkoministeri Tarja Halonen, 1997
Ulkomaankauppaministeri Ole Norrback, 1996