Kauppasopimukset sytyttävät toivon kipinän

Maailmankaupan kasvu vuonna 2015 jäänee heikoimmaksi sitten vuoden 2009 romahduksen. Taustalla ovat ennen kaikkea Kiinan, Brasilian ja Venäjän talousvaikeudet sekä raaka-aineiden hintojen pitkäaikainen lasku. Kasvua jarruttavat myös finanssikriisin vahvistama protektionismi sekä rakenteelliset tekijät. Toivoa luovat teollisuusmaiden orastava talouskasvu sekä hiljattain solmitut kauppasopimukset. Kaupan vapauttamisella on merkittävää potentiaalia tukea talouskasvua. Genevessä jatketaan neuvotteluja monista kauppasopimuksista.

Nousevien talouksien vetoapu heikentynyt

Maailmankaupan kasvu on puolittunut finanssikriisin seurauksena ja vuoden 2015 kasvu jäänee heikoimmaksi sitten vuoden 2009 romahduksen. Vuoden 2015 alkupuoliskolla maailman tavarakauppa jopa supistui 0,7 prosentin vauhtia, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2009.

Siinä missä maailman tavarakaupan volyymi on kasvanut 1990-luvulta lähtien keskimäärin 5 prosenttia vuosittain, on kasvu hidastunut 2012-14 keskimäärin 2,4 prosenttiin. Maailman kauppajärjestö WTO:n viimeisin ennuste arvioi vuoden 2015 kasvun yltävän 2,8 prosenttiin, mutta todellinen kasvu jää siitäkin loppuvuoden heikon talouskehityksen seurauksena.

Kasvu on vielä heikompaa kaupan arvoon perustuvissa tilastoissa, joissa näkyy selvästi raaka-aineiden hintojen nopea lasku vuodesta 2011 lähtien. Samat tilastot osoittavat myös palvelukaupan kasvun hidastuneen vuonna 2014 alle 5 prosentin, kun viimeisen 10 vuoden kasvun keskiarvo ylitti 7 prosenttia.  Näitä dollarimääräisiä tilastoja kuitenkin sotkevat myös jyrkät valuuttakurssivaihtelut viime vuosina.

Heikointa kaupan kehitys on ollut nousevissa talouksissa, joista erityisesti Brasilian ja Venäjän taantuma sekä Venäjään kohdistuneet sanktiot ovat johtaneet niiden tuonnin supistumiseen viime vuosina. Lisäksi Kiinan heikko talouskasvu on vähentänyt sen tuontikysyntää. Kiinan heikko kysyntä taas on heijastunut myös Japanin, Etelä-Korean sekä Taiwanin vientiin, joka oli selvässä laskussa vuonna 2015. Siinä missä Euroopan ja USA:n tuonti on hiljalleen vahvistunut, sen kasvu ei korvaa jo puolet globaalista tuonnista ostavien nousevien talouksien ja kehitysmaiden kysynnän hiipumista. Pelkästään Kiina vastaa yksin jo yli 10 prosentista maailman tuonnista ja viennistä, joten sen heikon talouskasvun vaikutus maailmankauppaan on merkittävä.

Lisäksi raaka-aineiden, erityisesti öljyn, hintojen jyrkän laskun jatkuminen vuonna 2015 on johtanut myös muiden raaka-aineviejien vientitulojen romahdukseen ja sen johdosta kotimaisen kysynnän hidastumiseen, erityisesti Lähi-idän maissa. Toisaalta tällä on tilapäinen positiivinen vaikutus raaka-aineiden nettotuojien kauppataseeseen ja kuluttajahintoihin, mutta pitkällä tähtäimellä raaka-aineiden viejämaiden kysynnän hidastumisen heijastusvaikutukset vientivetoisiin talouksiin, kuten Suomeen ovat ennen kaikkea negatiiviset.

Investointien kysyntä alamaissa ja protektionismi jatkuu

Nousevien talouksien lisäksi myös teollisuusmaiden verkkainen elpyminen hidastaa tuontikysynnän kasvua ja sen osana investointien kysyntää. Suorien ulkomaisten investointien globaali arvo on yhä reilusti finanssikriisiä edeltävän tason alapuolella ja uutta toimintaa luovat greenfield-investoinnit matavat, vaikka investointien kokonaisarvo kääntyi jo jyrkkään kasvuun vuonna 2015. Erityisesti investointien heikko kysyntä näkyy kaivosteollisuudessa, joka kärsii raaka-aineiden matalista hinnoista.

Raaka-aineiden hintojen lisäksi investointikysyntään on vaikuttanut rahoituksen heikko saatavuus nousevissa talouksissa finanssikriisin seurauksena. Valuuttakurssien jyrkät vaihtelut, USA:n koronnosto-odotukset sekä nousevien talouksien kasvuun liittyvät epävarmuustekijät ovat kiristäneet kansainvälistä rahoitusta nostaen lainakustannuksia ja heikentäen edelleen nousevien talouksien valuuttakursseja. USA:n valuuttakurssin vahvistuminen suhteessa muihin valuuttoihin viime vuonna on myös hidastanut USA:n vientiä.

Kansainvälistä kauppaa ovat haitanneet myös finanssikriisin jälkeen jatkuvat protektionistiset toimet. G20-maiden poliittisista sitoumuksista huolimatta WTO-jäsenet ottivat OECD:n mukaan viimeisen vuoden aikana käyttöön uusia kauppaa rajoittavia toimia edellisen vuoden tapaan. Samaan aikaan voimassa olevien toimien määrä jatkoi kuitenkin kasvuaan, koska vanhoja purettiin hitaammin. Tämän seurauksena voimassa olevien kauppaa rajoittavien toimien määrä kasvoi jopa 17% edellisestä vuodesta.

Viimeisen vuoden uudet kauppaa rajoittavat toimet vaikuttavat vain noin prosenttiin maailmankaupasta, mutta vuodesta 2008 käyttöön otetut toimet ovat vaikuttaneet jo lähes 5 prosenttiin siitä. Myös jäsenten uusien kauppaa helpottavien toimien määrä putosi edellisenä vuonna. Myönteisenä kehityksenä WTO-jäsenet ovat kuitenkin käynnistäneet hieman aikaisempia vuosia vähemmän kaupan suojatoimitutkintoja (polkumyyntitoimet, tuki- ja tasoitustullitoimet sekä suojalauseketoimet).

Taustalla myös kaupan rakenteellinen muutos

Yksinkertaista kaupan kokonaisvolyymin ja arvon muutosta kuvaavat tilastot eivät kuitenkaan oikeaa kokonaiskuvaa maailmankaupan murroksesta. Sen taustalla on myös tekijöitä, joista kaikki eivät yksiselitteisesti tue käsitystä kansainvälisen kaupan lamautumisesta.

Viimeisten vuosien kehitys vahvistaa aikaisempia havaintoja maailmankaupan rakenteellisesta muutoksesta. Siinä missä maailmankauppa kasvoi 1900-luvun lopulla keskimäärin kaksinkertaisella vauhdilla kokonaistuotantoon nähden, on tämä kaupan ja tuotannon kasvun jousto pudonnut lähelle yhtä 2010-luvulla. 1900-luvun loppupuolen jakso oli poikkeuksellinen tuottavuuden kasvaessa nopeasti erikoistumisen lisääntyessä ja arvoketjujen laajentuessa. Finanssikriisi palautti kaupan hitaamman kasvun aikaan.

Arvoketjujen vakiintuessa maailmankauppa onkin viime vuosina kasvanut hitaimmin vertikaalisesti integroituneilla teollisuudenaloilla, jotka ajoivat kasvua 1900-luvun lopulla. Maailmanpankin tutkimusjohtaja Mattoo puhui WTO:n sidosryhmätilaisuus Public Forumissa syksyllä 2015 jopa globaalien arvoketjujen supistumisesta ulkoistamisen kehityksen käännyttyä hienoiseen laskuun. Samaa ilmiötä tukevat muiden tutkijoiden havainnot uusien investointien keskittymisestä pääosin Kiinan ulkopuolelle sekä mikrotasolla joidenkin yritysten tuotantonsa siirtämisestä hiljalleen takaisin teollisuusmaihin.

Ilmiön taustalla on toisaalta kehitysmaiden tuotantokustannusten kasvu ja automaation lisääntyminen tuotannossa, mutta toisaalta myös kehitysmaiden tuotantorakenteen monipuolistuminen. Kehitysmaat voivat tuottaa yhä suuremman osan arvoketjusta kansallisesti ja viedä puolivalmisteiden sijasta lopputuotteita.

Tämä saattaa johtaa hiljalleen siihen, että puolivalmisteita liikutellaan hieman nykyistä vähemmän rajojen yli. Vaikka arvoketjujen supistuminen vaikuttaisi negatiivisesti maailmankaupan tilastoihin, sen vaikutus tuotettuun lisäarvoon on lähinnä positiivinen puolivalmisteiden kuljetuskustannusten pienentyessä ja tuotannon läpimenoaikojen lyhentyessä.

WTO ja OECD ovat tutkineet viime vuosina arvonlisän osuutta maailmankaupassa (Trade in Value Added, TiVA). Vaikka tilastot eivät vielä ulotu lähivuosiin, erään WTO:n tutkijan kiinnostavin alustava havainto tilastoista on, että arvonlisässä mitatun maailmankaupan kasvu on ollut nopeampaa kuin sen kokonaisvolyymin ja arvon kehitys.

Erityisesti kehitysmaissa arvonlisässä mitattu kauppa on kasvanut samaan aikaan kun kaupan volyymi on jopa laskenut, mikä viittaa niiden erikoistumisen ja jalostusasteen kasvuun. Sama näyttäisi pätevän Suomeen, jossa arvonlisän osuus viennistä on kasvanut hieman 2000-luvun alussa. Tämä tukee havaintoja arvoketjujen vakiintumisesta ja tuotetun lisäarvon kasvusta, vaikka kaupan kokonaistilastot viittaavat samaan aikaan maailmankaupan hidastumiseen.

OECD:n ja Maailmanpankin tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota myös Kiinan talouden painopisteen siirtymiseen investointi- ja vientivetoisuudesta kotimaiseen kysyntään ja palveluihin. Orastavan kehityksen taustalla on ulkomaisten teollisten investointien hidastuminen ja globaalin kysynnän heikentyminen, mutta myös kiinalaisten tulotason kasvu ja sen seurauksena Kiinan tuotantokustannusten nousu. Tämäkin on hidastanut Kiinan tuontia ja haitannut erityisesti Aasian alueellista kauppaa.

Toivon kipinä uusista kauppasopimuksista?

Vaikka alkuvuoden talousuutiset erityisesti Kiinasta eivät anna juuri aihetta optimismiin, WTO arvioi vuoden 2016 kaupan kasvun nousevan n. 3,9 prosenttiin perustuen IMF:n viimeisimpään ennusteeseen globaalista talouskasvusta. WTO ennustaa erityisesti kehitysmaiden tuontikysynnän ja toisaalta teollisuusmaiden viennin kasvavan. Ennuste jää yhä pitkän aikavälin keskiarvon alapuolelle, mutta viittaisi merkittävään kaupan piristymiseen vuodesta 2015.

Toivoa luovat myös työn alla olevat suuret alueelliset kauppasopimukset, kuten EU:n ja USA:n välinen Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus TTIP sekä USA:n ja Tyynenmeren maiden välinen Tyynenmeren kauppasopimus TPP.  Pelkästään vuonna 2015 valmistuneen TPP:n on arvioitu kasvattavan jäsentensä välistä kauppaa 11 prosenttia ja nostavan jäsentensä bruttokansantuotetta keskimäärin 1,1 prosenttia 2030 mennessä.

Myös WTO:n puitteissa neuvoteltujen, jopa 10% maailmankaupasta kattavan useanvälisen informaatioteknologiasopimuksen (ITA) laajennuksen sekä monenvälisen kaupan menettelyjen helpottamissopimuksen (TFA) odotetaan tukevan maailmankaupan kasvua niiden toimeenpanon edistyessä kuluvan vuosikymmenen aikana. Rajamuodollisuuksia helpottavan TFA-sopimuksen täysimääräinen toimeenpano voisi laskea kaupan kustannuksia keskimäärin 14,5% ja kasvattaa globaalia vientiä jopa 2,7%. Odotuksia on myös meneillään olevien useanvälisten neuvottelujen suhteen palvelukaupan vapauttamisesta (TiSA), ympäristötuotteiden ja -palvelujen kaupan vapauttamisesta (EGA) sekä julkisista hankinnoista (GPA).

Näistä erityisesti palvelukaupan vapauttamisen potentiaali on erittäin suuri ja pienetkin muutokset palvelukaupan sääntöihin vaikuttaisivat myönteisesti sekä palvelujen vientiin että tavarakaupan tuontihintoihin. Lisäksi investointien vapauttaminen erityisesti infrastruktuurihankkeissa tukisi kriittistä investointikysynnän kasvua.

Kiinan kasvavan painoarvon takia olisi kriittistä, että se saataisiin mukaan suuriin alueellisiin ja useanvälisiin kauppasopimuksiin, joiden ulkopuolelle se on toistaiseksi jäänyt. Kiinan osallistuminen WTO:n informaatioteknologiasopimukseen ja ympäristötuotesopimukseen sekä pyrkimykset liittyä palvelukauppasopimus TiSAan luovat kuitenkin toivoa Kiinan jatkuvasta kiinnostuksesta kaupan vapauttamista kohtaan.

Talouskehitykseen liittyvät riskit voivat kuitenkin vielä horjuttaa kaupan kasvua. Erityisesti nousevien talouksien heikko talouskehitys, rahoituksen supistuminen koronnostojen takia sekä siirtolaisuuden lyhyellä tähtäimellä aiheuttamat kustannukset varsinkin Euroopassa voivat vaikuttaa negatiivisesti myös kaupan kehitykseen.

Siinä missä lähes kaikki mahdolliset talous- ja rahapoliittiset toimet maailmantalouden elvyttämiseksi on pian käytetty, olisi maailmankaupan vapauttamisella vielä merkittävää potentiaalia tukea ja kiihdyttää talouskasvua. Ja mikä parasta, siinä missä globaalissa kilpailussa talous- ja rahapolitiikan keinoin on piirteitä nollasummapelistä, voi kansainvälisestä kaupasta löytää vielä kaikkia osapuolia hyödyttäviä win-win -ratkaisuja.

Merkitys Suomelle?

Maailmankaupan ja investointien heikko kehitys on huono uutinen viennistä riippuvaiselle Suomelle ja erityisesti globaalin tuontikysynnän hidastuminen on syventänyt myös Suomen talousvaikeuksia. Kiinan (n. 5% Suomen viennistä) ja Brasilian (alle 1%) kysynnän hidastuminen horjuttaa Suomen vientiä, mutta ilmeisin on parhaimmillaan yli 10% Suomen viennistä ostaneen Venäjän kysynnän vaikutus.

Myös kaupan rakenteellinen muutos antaa syytä huoleen: mikäli kaupan ja tuotannon kasvun suhde jää jatkossakin matalaksi, ei orastavan talouskasvun voi jatkossa odottaa entiseen tapaan piristävän Suomen vientikysyntää. Toisaalta globaalin investointikysynnän odotettu elpyminen lähivuosina vaikuttaisi positiivisesti myös Suomen investointihyödykkeiden vientiin.

Suomi hyötyy myös uusien kauppasopimusten, kuten informaatioteknologiasopimuksen sekä kaupankäyntiä helpottavan TFA-sopimuksen luomasta kansainvälisestä kysynnästä niiden toimeenpanon edistyessä kuluvan vuosikymmenen aikana. Lisäksi toivoa antavat meneillään olevat neuvottelut erityisesti Transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta ja palvelukaupan, ympäristötuotteiden ja -palvelujen sekä julkisten hankintojen kaupan vapauttamisesta.

Lisätietoja aiheesta:

WTO World Trade Report 2015
https://www.wto.org/english/res_e/publications_e/wtr15_e.htm(Linkki toiselle web-sivustolle.)

World Bank Group Global Economic Prospects 1/2016
http://www.worldbank.org/en/publication/global-economic-prospects(Linkki toiselle web-sivustolle.)

IMF World Economic Outlook Update 1/ 2016
http://www.imf.org/external/pubs/ft/weo/2016/update/01/(Linkki toiselle web-sivustolle.)

OECD/WTO/UNCTAD Joint Report on G20 Trade Measures 10/2015
https://www.wto.org/english/news_e/news15_e/trdev_02nov15_e.htm(Linkki toiselle web-sivustolle.)

UNCTAD Global Investment Trends Monitor 1/2016 http://unctad.org/en/PublicationsLibrary/webdiaeia2016d1_en.pdf(Linkki toiselle web-sivustolle.)

WTO/OECD TiVA Global Value Chain Profiles https://www.wto.org/english/news_e/news16_e/stat_28jan16_e.htm(Linkki toiselle web-sivustolle.)

Kirjoittaja:
Tapio Pyysalo, ulkoasiainsihteeri
Suomen pysyvä edustusto, Geneve