Suomen koulujärjestelmä sveitsiläisestä näkökulmasta katsottuna

Englanninopettaja Silvia Koch vietti kolme viikkoa vierailevana opettajana ja apuopettajana Vaajakummun koulussa Jyväskylässä osana koulutuslukukauttaan. Siellä hän koki, miten Sveitsin koulumaailma eroaa suomalaisesta koulujärjestelmästä.

Suomalaisen koulujärjestelmän menestystekijät

Silvia Koch, Bischofszellin peruskoulun englanninopettaja, on ollut pitkään kiinnostunut suomalaisesta kouluopetuksesta. Siksi hän ilmoittautui "European School Education Platform" -foorumiin, jonka kautta hän tuli ensimmäisen kerran tekemisiin suomalaisen kouluopetuksen kanssa.

Vuoden 2023 alussa Silvia Koch otti yhteyttä Suomen Bernin suurlähetystöön, jonka kautta hän sai yhteyden Suomen opetus- ja kulttuuriministeriöön OKM. Koch pääsi tutustumaan Sveitsin kansallisen, kaikkia koulutusaloja koskevan vaihto- ja liikkuvuusjärjestön,  Movetian-tuen ansiosta paikan päälle suomalaiseen koulujärjestelmään. Toukokuussa 2024 hän oli Vaajakummun koulussa kolme viikkoa työvaihto-ohjelman aikana. 

Vierailu Suomessa alkoi Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön kansainvälisten asioiden sihteeristössä, missä hän haastatteli neuvottelevaa virkamiestä Jouni Kangasniemeä(Linkki toiselle web-sivustolle.). Haastattelussa hän kertoi suomalaisen koulujärjestelmän keskeisistä menestystekijöistä:

• Kouluateriat kaikille (maksutta)
• 15 minuutin tauko jokaisen oppitunnin jälkeen (aina 45 minuuttia).
• Vahva yhteistyö opettajien välillä
• Vähän kotitehtäviä (10-20 min/päivä)
• Suhteellisen lyhyet koulupäivät
• Leikkisä pedagogiikka
• Opettajien autonomia
• Koulutus on maksutonta kaikille
• Oppiminen kaiken toiminnan keskiössä
• Opettajien sosiaalinen tunnustaminen

«Job shadowing» Jyväskylässä

Haastattelun jälkeen Silvia Koch pääsi kokemaan kolme viikkoa koulun oppitunteja Vaajakummun koulussa Jyväskylässä. Noin puolet luokkakäynneistä ja aktiviteeteista tapahtui 3.-9. luokkaa opettavan englanninopettajan kanssa. Silvia Koch koki oppitunnit seuraavasti:

"Minuun teki vaikutuksen koulun kaikkialla vallitseva rauhallinen ja rento ilmapiiri ja se suuri kunnioitus, jota peruskoulun 600 lasta ja nuorta (päiväkoti- 9. luokka) osoittivat opettajia kohtaan. Moni nuori Suomessa haluaa opettajaksi (maisteri tutkinto). Tämä siitä huolimatta, että palkka on kaikkea muuta kuin runsas. Yleisesti ottaen huomasin, että koulua pyöritetään mahdollisimman pienillä menoilla ilman, että laatu kärsii merkittävästi. Paineet säästöihin kasvavat kuitenkin lukuvuodesta 24/25 alkaen.”

”Oppilaat puhuttelevat kaikkia opettajia etunimellä. Opettajat ovat lapsille eräänlaisia aikuisia ystäviä. Olen toistuvasti nähnyt lasten halailevan opettajaa ennen tuntia tai sen jälkeen. Päiväkotilapsilla, jotka käyvät koulua vain vuoden ja ovat siinä iässä, jossa sveitsiläislapset käyvät ensimmäistä luokkaa, on patja, jonka päällä he makaavat ja rentoutuvat ennen lounasta. Halutessaan lastentarhanopettaja voi hieroa heidän selkäänsä tai silittää heidän käsiään.”

”Olin syvästi vaikuttunut siitä, miten integraatioon suhtaudutaan Suomessa. Sitä lähestytään kirjaimellisesti kokonaisvaltaisesti. Yksikään lapsi ei jää jälkeen.  Jos lapsella on käyttäytymis- tai oppimisongelmia, hänelle osoitetaan aikuinen, koulutettu apuopettaja 100-prosenttisesti. Jos lapsi ei edelleenkään kykene kehittymään tai häiritsee luokkaa toimenpiteistä huolimatta, hänet sijoitetaan pienluokkaan. Luokanopettajan lisäksi on keskimäärin noin 1-2 apuopettajaa, jotka antavat heille kokonaisvaltaista tukea. Oppimisvaikeuksista kärsivillä lapsilla on esimerkiksi käytössään harjoituskirja, jossa on aihekohtaisia yksinkertaistettuja harjoituksia englanniksi.”

”Suomessa monet asiat ratkaistaan pragmaattisesti. Minulta vaati totuttelua, että kaikki lapset ja nuoret saivat koulurakennuksessa kulkea vain sukat jalassa. Tämä vie kuitenkin paljon paineita talonmiehen tiimiltä. Kaikki koulurakennuksessa ja sen ympäristössä on aina siistiä, vaikka lapset viettävät vartin verran aikaa ulkona jokaisen oppitunnin jälkeen. Suomessa kaikki oppilaat viettävät kouluaikaa yhdessä aina 9. luokan loppuun asti, siksi pystyin aina jalkoihin katsomalla päättelemään, seisoiko edessäni oppilas, opettajaehdokas tai nuori opettaja. Stressi, jota monet Sveitsin 5.-6.-luokkalaiset lapset kokevat siirtyessään ja joutuessaan yläkouluun, puuttuu Suomessa täysin. Tämä tukee myös koulujen positiivista ilmapiiriä».

Silvia Koch voi hyödyntää saamiaan kokemuksia myös tulevassa opetustyössään Sveitsissä. Hän suunnittelee yhden viikon mittaista ”job shadowing”-ohjelmaa suomalaisen koulun ja oman Bischofszellin koulunsa opettajien kanssa lukuvuodelle 24/25.