Ulkoministeri Tuomioja muistuttaa valtioiden keskinäisriippuvuudesta. Kuva: Eero Kuosmanen
Hyvät lukijat,
kuluvaa aikakautta muokkaava muutosvoima on keskinäisriippuvuuden kasvu. Sitä vahvistavat lukuisat, toisistaan monilta muilta osin hyvin erilaiset kehityskulut. Kasvavan keskinäisriippuvuuden vaikutukset ulottuvat lähes kaikille inhimillisen toiminnan aloille niin hyvässä kuin pahassakin. Eristäytyminen tai yksin toimiminen ei tuo kestävää menestystä eikä ylipäätään ole mahdollista millekään valtiolle, kansakunnalle tai ihmisryhmälle. Suomen ulkopolitiikalle keskinäisriippuvuuden vahvistuminen merkitsee toimimista yhä laajemmassa toimintakentässä ja yhä tiiviimmässä yhteydessä muiden politiikkalohkojen kanssa.
Pohjoismaisessa yhteistyössä olemme hakeneet uusia mahdollisuuksia vahvistaa Suomen toiminnan näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Pohjoismainen yhteistyö muun muassa puolustusyhteistyössä on edennyt laajalla rintamalla hyvin käytännöllisten koulutukseen, harjoituksiin, hankintoihin, valvontatehtäviin ja kriisinhallintaan liittyvien yhteistyön merkeissä. Siten onkin luontevaa, että Suomi ja Ruotsi ovat ilmaisseet halunsa yhdessä Norjan kanssa osallistua Islannin ilmatilan valvontaan. Ratkaisevan päätöksen osallistumisesta tekee eduskunta.
EU on meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme keskeisin toimintakenttä. Siksi on tärkeää, että olemme jatkuvasti aktiivisia ja osallistumme täysipainoisesti EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksentekoon ja kehittämiseen, ulkoasiainneuvostojen työn tehostamiseen ja EU:n ulkoasiainhallinnon vahvistamiseen. On myös tärkeää, että olemme edustettuina niin EU:n ulkosuhdehallinnossa kuin muissa instituutioissa.
Vuosi sitten hyväksyimme rauhanvälityksen toimintaohjelman. Suomi isännöi Turkin kanssa rauhanvälityksen ystäväryhmän ulkoministerikokouksen syyskuussa New Yorkissa ja osallistuimme rauhanvälityskonferensseihin Istanbulissa sekä New Yorkissa. Myös Genevessä järjestettiin Ahvenanmaa-symposium, jossa rauhanvälitys oli kantavana teemana. Lisäksi olemme tänä vuonna perustaneet pohjoismaisen rauhanvälitysverkoston. Olen kaikissa yhteyksissä painottanut rauhanvälityksen konflikteja ennaltaehkäisevää vaikutusta, yhteistyön merkitystä kriisitilanteissa ja naisten osallistumista rauhanvälitystoimintaan. Tämä työ jatkuu.
Rauhanvälityksessä naisten aseman parantaminen on erityisen tärkeää. Olen pitänyt kaikissa yhteyksissä esillä naisten keskeistä asemaa yhteiskunnallisessa kehityksessä sekä rauhan ja turvallisuuden aikaansaamisessa. Muun muassa ulkoministeri Hillary Clintonin vierailun aikana kesäkuussa keskustelimme yhteistyöstämme Afganistanin naisten aseman parantamiseksi ja miten voimme siihen jatkossakin vaikuttaa. Naisten asema sekä hyvät USA-suhteemme olivat esillä myös helmikuussa, kun tapasin Clintonin Washingtonissa.
EU:n ja Venäjän suhteet, kansalaisyhteiskunnan tila sekä Syyrian tilanne nousivat keskiöön, kun Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov vieraili 20. elokuuta Helsingissä. Viisumivapaus on ulkoministeri Lavrovin mukaan edelleen prioriteetti Venäjän EU-politiikassa. Ulkoministerit pitivät tärkeänä, että Suomen ja Venäjän välistä yhteistyötä tehostetaan erityisesti arktisilla alueilla ja Itämeren suojeluun liittyen. Tavoitteena on myös lisätä opiskelijavaihtoa maittemme välillä.
Suomen osallistuminen YK:n Libanonin UNIFIL-operaatioon yhdessä Irlannin kanssa käynnistyi keväällä. Vierailin syyskuussa tutustumassa operaatioon ja suomalaisten rauhanturvaajien tilanteeseen. Tarkoituksena, että irlantilais-suomalaisen pataljoonan johtovastuu siirtyy Irlannilta Suomelle syksyllä 2013. Tämän vuoksi varaudutaan Suomen joukon vahvuuden nostamiseen. Näkyvä toiminta on ollut osa Suomen aktiivista politiikkaa YK:n kriisinhallintatoiminnan tukemiseksi.
Keväällätarjosimme 10 sotilastarkkailijaa YK:n UNSMIS-tarkkailuoperaatioon Syyriassa. Tilanteen kehittymistä Syyrian osalta seurataan tarkasti. On todennäköistä, että kansainvälisen kriisinhallintaoperaation tarve ajankohtaistuu, jos Syyriassa saadaan aikaan sotatoimien lopettaminen ja poliittinen prosessi pääsee alkamaan. Tähän tulee Suomenkin varautua.
Viimeaikaiset Gazan tapahtumat osoittavat jälleen kerran, että on helppoa ja oikein vaatia osapuolia lopettamaan kaikki väkivaltaisuudet, mutta paljon vaikeampaa sanoa, miten niiden uusiutuminen voidaan estää. Ainakaan ilman aitoa etenemistä ja neuvotteluprosessia kohti kestävää, sekä Israelin että palestiinalaisten elinedut ja turvallisuuden takaavaa ja oikeudenmukaiseksi koettua rauhansopimusta kahden valtion mallin mukaisesti se ei tule onnistumaan. On myös selvää, että Lähi-idän tilanne tulee olemaan, jälleen kerran, tärkeimpiä kysymyksiä EU:ssa. Unionilta odotetaan selkeitä kantoja ja johtajuutta väkivallan lopettamiseksi ja aidon rauhanprosessin tueksi. Aikaa rauhanprosessiin paluuseen ei ole pahimmassa tapauksessa kuin muutama kuukausi ennen kuin kahden valtion ratkaisu on tosiasiassa kuollut.
Helmikuussa järjestimme yhdessä Tansanian kollegani kanssa niin sanotun Helsinki-prosessin seurantakokouksen Suomessa. Kokouksen teemoja olivat globaalitalouden pelisäännöt, finanssimarkkinoiden sääntely, talouskriisien ennaltaehkäisy ja kestävä kehitys. Samalla päätimme, että Helsinki-prosessin verkostoa tullaan ylläpitämään muun muassa uuden blogisivuston avulla. Pääbloggareina toimivat lisäkseni kehitysministeri Heidi Hautala sekä globaalitalouden hallinnan ja kestävän kehityksen asiantuntijat maailmalta. Toivotan teidät kaikki tervetulleiksi seuraamaan blogin kirjoituksia http://helsinkiprocess.fi (Linkki toiselle web-sivustolle.)(avautuu uuteen ikkunaan)ja kommentoimaan niitä!
Suomen ulkopolitiikan vahvuutena on ennen kaikkea jatkuvuus. Yhteistyö presidentti Sauli Niinistön kanssa on sujunut yhtä erinomaisesti kuin hänen edeltäjänsäkin Tarja Halosen kanssa. Omalta osaltani saatoin jo maaliskuussa todeta, ettei uuden presidentin linjapuheesta jäänyt mieleen ainuttakaan kohtaa, josta olisin ollut eri mieltä. Presidentin ja hallituksen yhteistyö on vakiintunutta ja yhteistyötä on tehty hyvässä hengessä.
Haluan koko ulkoministeriön puolesta toivottaa hyvää joulua ja uutta vuotta!
