Töissä UM:ssä: Mikko, CIMO-harjoittelija

Harjoittelijan status ei ole estänyt Mikko Riippiä pääsemästä mukaan kiinnostaviin tehtäviin Suomen Brasilian-suurlähetystössä. Harjoittelun aikana diplomaatin uraa suunnittelevalle Mikolle ovat tulleet tutuksi niin Brasilian kehitysyhteistyöprojektit ja ihmisoikeustilanne kuin EU-kokouksissa Suomen edustaminenkin.

Kuka olet ja mitä teet työksesi?

Nimeni on Mikko Riippi ja olen kuuden kuukauden pituisessa työharjoittelussa Suomen suurlähetystössä Brasíliassa. Olen harjoittelussa CIMO:n lähettämänä vastavalmistuneena valtiotieteiden maisterina.

Vastasyntynyt byrokraatti Brasilian kongressitalon edustalla. Vastasyntynyt byrokraatti Brasilian kongressitalon edustalla.

Mistä työpäiväsi koostuvat?

Olen ollut nyt kuusi viikkoa Brasilian erikoisessa sisämaan pääkaupungissa. Harjoittelijoihin on täällä jo totuttu, ja minusta on heti alusta asti tuntunut erittäin tervetulleelta. Lisätyövoimaa tarvitaan, sillä Brasíliassa on suurlähettilään lisäksi vain kaksi uradiplomaattia.

Kirjoitan raportteja suoraan ministeriöön, mutta toki autan myös diplomaatteja taustatutkimuksen tekemisessä. EU-yhteistyö on Brasiliassakin tiivistä, ja olen jo monta kertaa osallistunut eri toimialojen EU-kokouksiin Suomen edustajana. Ensimmäistä kertaa kokouksiin osallistuessani on tietenkin vaikea hahmottaa kaikkea, mitä ympärillä tapahtuu. Minulla ei harjoittelijana ole täyttä mandaattia käyttää Suomen ääntä, joten tehtäväkseni jää tällöin diplomaattien briiffaus käsitellyistä, ehdotetuista ja päätetyistä asioista.

Työpäivät ovat maanantaista torstaihin noin yhdeksän tunnin mittaisia, ja siksi pystymmekin lähtemään perjantaina vähän aikaisemmin viikonlopun viettoon. Tämä oli itselleni mukava yllätys. Olisipa tämä mahdollista tulevissakin työpaikoissani!

Mikä on juuri nyt ajankohtaista työssäsi?

Harjoittelijana vastaan lähetystön viikoittaisesta media- ja talouskatsauksesta, jonka lähetän edelleen ministeriöön. Mielenkiintoinen tehtävä harjoittelijalle on myös muiden pohjoismaisten lähetystöharjoittelijoiden kanssa yhdessä ajamamme ”Vihreä suurlähetystö” -projekti. Sen puitteissa kehitämme Brasiliassa vaikeasti toteutettavissa olevaa kierrätysjärjestelmää ja kävimme myös istuttamassa puita paikallisen koulun kanssa.

Tällä hetkellä kirjoitan laajempaa raporttia Brasilian ihmisoikeustilanteesta, ja tätä varten olen tutustunut laajaan kansalaisjärjestöjen toimittamaan materiaaliin. Alkuperäisväestön ja Amazonin alueelle levittyvien karjatilallisten veriset yhteenotot ovat jatkuvasti uutisissa, ja muun muassa näistä kävin haastattelemassa alkuperäisväestön asioita ajavan kansalaisjärjestö CIMI:n edustajaa.

Brasilia vaikuttaa ulkopoliittisesti rauhalliselta maalta, mutta sisällä täällä kuohuu. Se selittääkin osaltaan, miksi uutisissa ei aina riitä kovinkaan paljon tilaa muun maailman vähäpätöisimmille asioille.

Tulevista tehtävistä ehdottomasti mielenkiintoisin on osallistuminen suurlähetystön kehitysyhteistyöprojektien seurantahaastatteluihin. Rahoitamme PYM-ohjelmamme kautta viittä eri kansalaisjärjestöä, jotka toimivat eri puolilla Brasiliaa. Autan PYM-koordinaattoriamme kahden eri järjestön haastatteluissa nyt heinäkuussa. Opittuani tekniikan, lähden Pohjois-Brasiliaan tekemään seurantahaastattelut kahdelle muulle järjestölle. Näihin projekteihin tutustuminen ja kehitysyhteistyön ohjaaminen on minulle uutta ja todella mielenkiintoinen haaste. Olen myös erittäin otettu vastuusta, jota minua kohtaan harjoittelijana osoitetaan tällaiseen tehtävään määräämisellä.

Mikko osallistui homofobian vastaiseen seminaariin Brasilian parlamentissa. Mikko osallistui homofobian vastaiseen seminaariin Brasilian parlamentissa.

Mitä haet tältä työltä?

Harjoittelu kestää vain puoli vuotta, mutta itselleni ura diplomaattina on ollut jo pitkään tavoitteena. Uskon, että ehdin harjoittelun aikana oppimaan paljon käytännön työstä suurlähetystössä. Olisinko valmis lähtemään aina muutaman vuoden välein uuteen asemamaahan? Ainakin kaksi ensimmäistä kuukautta on näyttänyt vain diplomaattielämän parhaita puolia, vaikka Brasílialla onkin ’huono maine’ diplomaattipiireissä (lähinnä korkean hintatason, pitkien etäisyyksien ja niin sanotun tavallisen kaupunkielämän puutteen takia).

Itselleni Brasília oli kuitenkin ykkösvaihtoehto, sillä halusin entisestään kehittää jo osaamaani portugalin kieltä ja työskennellä juuri Brasilian politiikan parissa. Itse uskon Brasilian nousevan entistä suurempaan maailmanpoliittiseen rooliin, mutta työnsarkaa heillä tosiaan on. Pelkkä hyvä maine kun ei yksinään riitä.

Miten harjoittelija voi vaikuttaa työn sisältöön?

Esimieheni ovat kuunnelleet ja kohdelleet minua alusta alkaen älyllisesti vertaisenaan, ja olen myös uskaltanut ehdottaa itselleni sopivaksi katsomiani tehtäviä. Valtavan maan hallintomegalopolina Brasíliassa ei ole pulaa seminaareista ja konferensseista, joihin suurlähetystöllekin satelee kutsuja. Kukaan ei tietenkään jaksa kaikissa käydä, mutta olen jo muutamassa mielenkiintoisessa seminaarissa käynyt. Parhaiten mieleen jäi senaattorien ja paikallisten julkkisten sävyttämä homofobian vastainen seminaari parlamenttitalolla. Ehdotin tapahtumaa sopivaksi ihmisoikeusraporttini valmistelua varten ja suurlähettiläs (meillä sinutellaan - Jari) rohkaisi minua osallistumaan.

Suomen asiaa ajamassa diplomaatti- ja harjoittelijavoimin. Suomen asiaa ajamassa diplomaatti- ja harjoittelijavoimin.

Miten käytännön järjestelyt ja palkkaus toimivat?

Cimo-harjoittelijan palkka on verovapaa, oikeusministeriön maksama stipendi. Brasiliaan lähtevälle opiskelijalle se on 1180€/kk, joka on juuri ja juuri riittävästi pakollisten menojen kattamiseen. Lennot jouduin ikävä kyllä itse maksamaan, mutta onneksi sentään suurlähetystö auttaa tarjoamalla edullisen asunnon lähetystön compoundilta harjoittelijan käyttöön.

Konsulimme Tiina oli minua vastassa lentokentällä ja oli myös ostanut jääkaappiin valmiiksi ruokaa. Kiitos siitä. Erityisen paljon käytännön asioissa minua on auttanut työkaverini Fredi. Hänen apunsa on ollut korvaamaton diplomaattipiireihin tutustumisessa ja Brasílian elämänmenoon tottumisessa.

Jos olisin ollut kauempaa viisas, olisin lähtenyt työharjoitteluun jo opiskelujeni aikaisemmassa vaiheessa . Tällöin harjoittelua olisi voinut rahoittaa myös opintotuella. Tämä olisi helpottanut Brasílian korkeisiin hintoihin totuttautumista.

Mitä vielä haluaisit sanoa harjoitteluun pyrkiville?

Kannattaa hakea monta kertaa harjoitteluun. Jos ei ensimmäisellä kertaa tärppää, niin hae aina vain uudestaan. Mielestäni kannattaa hakea jo opintojen aikaisessa vaiheessa. Itselleni tämä oli viimeinen mahdollisuus harjoittelun suhteen. Hakijoita paikkoihin on paljon, mutta juuri kauempana sijaitsevat ja erityistä kielitaitoa vaativat kohteet ovat ehkä helpommin jo ennalta valikoituneen hakijajoukon näppien ulottuvilla.

Harjoittelu on lyhyt ja täynnä uutta, joten ei kannata jäädä nurkkiin nyhjäämään vaan tunkea ronskisti kaiken maailman ”kissanristiäisiin”. Niissä tekee arvokkaita tuttavuuksia ja huomaa helposti, ettei harjoittelijan titteli välttämättä kaada keskusteluja hierarkian paineessa.

Töissä UM:ssä -sarjassa kerrotaan ministeriössä Katajanokalla ja ulkomaanedustustoissa maailmalla työskentelevien ihmisten arjesta.