Herkkuja ja huolenpitoa Helsingissä

Teksti ja kuvat: Thais Oewel

En pitänyt opiskelua Suomessa mitenkään ihmeellisenä ideana. Vaikka tietysti jännitin hieman ajatusta viettää aikaa niin erilaisessa maassa. Mutta pelko hävisi kun astuin ensimmäiseen lämmitettyyn bussiin.

Mahdollisuus vaihto-opiskeluun Suomessa oli oman yliopistoni ja Helsingin yliopiston välinen sopimus. Koska Helsingin yliopisto on maksuton, se oli mielenkiintoinen kohde verratuna muihin Euroopan maihin. Opiskelin farmasiaa ja pelkkien sähköpostikontaktien kautta sain mahdollisuuden osallistua muillekin kursseille kasvatustieteellisesä ja kemian laitoksella. Eräs professori jopa soitti kännykkääni ymmärtääkseen tarpeeni tehdä eräs tentti viikkoa ennen muita.

Kuten huomaatte, yliopiston huolenpito oppilaistaan on mahtavaa. Usein sanotaan, että vaihto-opiskelijat tutustuvat vain muihin ulkomaalisiin opiskelijoihin eivätkä pääse sisälle maan kulttuuriin. Helsingin yliopistossa on ohjelma, jossa vapaaehtoinen suomalainen auttaa ulkomaalaista ja tutustuttaa tämän kaupunkiin. Saimme aina kutsuja taphtumiin, myös hiihtoreissuille ja jopa harjoitteluihin. Tätä kautta sain myös suomalaisia ystäviä.

Olisin voinut valita jonkun muun vaan, mutta suurkaupungin tyttönä halusin haasteita. Koska Suomi on iin erilainen, monet muutkin kertoivat valinneensa sen seikkailumielessä. Tietysti sain myös suuren määrän ystäviä useita eri maista.

Ja mihin kaikki johti?

Kosketus luontoon oli jokapäiväistä. Piti vain avata ikkuna, niin näki oravat ja jänikset.Tavella koimme lumimyrskyjä, kävimme saunassa ja toivoimme näkevämme revontulet. Viikissa, jossa asuin, voi helposti päästä luonnonhelmaan ihailemaan aurinkolaskua. Keskellä kaupunkia!

Suomen kieltä ei kannata pelätä. Kaikki puhuvat englantia ja suomi, vaikkakin vaikea, on hyvin meldinen kieli. Leikimme kavereideni kanssa usein kilpailua, jossa voittaja muisti eniten suomen sanoja.

Brasilialaiset herättävät paljon huomiota. Kaikki haluavat tietää miksi ihmeessä olet lähtenyt troopiikista Suomeen ja ovat huolissaan siitä, mitä ajattelet maasta. He haluavat tietää kohdellaanko sinua hyvin ja voivatko he auttaa sinua jossain. Täysin tuntemattomat ihmiset piirsivät minulle karttoja kun eksyin, antoivat vinkkejä kursseista ja kaverit jopa valmistivat miulle poronlihaa ja suomalaisia herkkuja. Pullaa on ikävä!

Vaikka minulla on kaikki maailman reseptit, herkkuja kannattaa mennä maistamaan Suomeen. Suosittelen!