Elämysten aikaa Suomessa

João Humberto Ballstaedt

Olin päättänyt suorittaa kaksi lukukautta kansainvälisten suhteiden opinnoistani Brasilian ulkopuolella. Nähdessäni Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun nimen yhtenä vaihtoehtona, minua alkoi hymyilyttää. Tiesin muuttavani Suomeen, yhteen maailman parhaista maista.

Koko vaihtoon hyväksymisprosessi oli helppo, yliopistojen kansainvälisten asioiden toimistot hoitivat kaiken. Minun tarvitsi ainoastaan hakea opiskelijaviisumia, mikä ei sekään ollut vaikeaa.

Lentoliput ja viisumi kädessä tuli aika kohdata uusi, täysin erilainen kulttuuri. Tiesin ja kuvittelin tästä pohjoisesta maasta vain sen että siellä on todella kylmää, talvi tarkoittaa jatkuvaa yötä ja saatan nähdä revontulia. Ennen kuin lähdin Brasiliasta, opettelin sanomaan suomeksi vain “Anteeksi, en puhu Suomea”.

Ensimmäiset päivät Kokkolassa

Elokuun lopussa saavuin Kokkolan kaupunkiin, jonka väkiluku on 50 000 ja sijaitsee noin 400 km päässä Helsingistä. Siellä tutustuin muihin opiskelijoihin, joista tuli läheisiä ystäviäni. Minulla oli ilo tutustua ihmisiin kaikilta eri puolilta, kuten eri Euroopan maista, Afrikasta ja Aasiasta. Melkein koko maailma oli edustettuna tässä pienessä suomalaiskaupungissa.

Ensimmäisenä päivänä yliopistolla meille tarjottiin tyypillisiä makeisia, salmiakkia. Sen suolainen/karvas maku oli erilainen kuin minkään muun makeisen mitä olin koskaan maistanut. Toinen elämys jonka saimme kokea oli suomalainen sauna. Ajan myötä siitä tuli rutiini meillekin, ja se oli hyvin mielekäs osa suomalaista kulttuuria. Hauskin päivä oli kun meidät vietiin kokeilemaan avanto-uintia. 

Niiden kahdeksan kuukauden aikana jotka asuin Kokkolassa, nautimme ajasta täysillä. Asuimme samassa asuntolassa ja olimme koko ajan yhteydessä muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Viikonloppuisin kävimme ulkona baareissa ja yökerhoissa. Paras päivä oli kun säätiedotus lupasi revontulia yölle. Olimme erittäin innokkaita siitä yöstä, josta tulisi vähintäänkin taianomainen. Kun ensimmäisen kerran näin revontulet taivaalla, tunsin ilon ja hyvän olon tunteita. Onneksemme sinä aikana kun asuimme Kokkolassa, tapahtui suuria aurinkonpurkauksia, ja revontulet olivat kausittaisia.

Matkustelua, luentoja ja hyvästejä

Kokkola on pieni kaupunki, ja Suomessa erinomainen joukkoliikenne, joten teimme retkiä muihin kaupunkeihin. Kävimme jopa Tukholmassa ja Pietarissa. Meille tuli myös tilaisuus vuokrata mökki Rukan hiihtokeskuksesta viikonlopuksi. Nautimme siellä lumisista maisemista ja jääpeitteisistä järvistä, sekä pidimme hauskaa harjoittelemalla lumilautailua -30 asteen pakkasessa.

Yliopiston tunnit olivat aina mielenkiintoisia ja eloisia. Opetusmalli oli monipuolinen, opiskelijat osallistuivat keskusteluun luennoilla ja ryhmätöissä. Kurssilla “Getting Local and Global” meille tuli tilaisuus tutustua suomalaiseen perheeseen, sillä haastattelimme heitä osana yhtä projektia. Oli erittäin mielenkiintoista jutella, jakaa ja tutustua erilaisiin mielipiteisiin. Keskustelun aiheet vaihtelivat vapaa-ajan vietosta pohjoismaiden taloudelliseen ja poliittiseen tilanteeseen. 

Toukokuun alussa, opintojemme loppuessa, lumi oli jo sulanut ja ulkoilmasta nauttiminen oli mukavaa. Kun jouduimme sanomaan hyvästit Kokkolalle, muistelimme kaikkia hauskoja hetkiä juhlissa, keskusteluja säästä ja revontulista, sekä myös opiskeluja, varsinkin suomen kielen tunteja ja kokeita. Meidän kaikkien elämä muuttui tavalla jota on vaikea kuvailla muutamalla sanalla. Suomi on maa jossa kannattaa käydä, mihin tahansa vuodenaikaan. Olen varma että kaikki me vaihto-opiskelijat tulemme muistelemaan tapahtumia Suomesta vuosikausien ajan.