Brasilian investointi- ja ulkomaankauppanäkymät syyskuussa 2015
Talouden heikoista yleisnäkymistä huolimatta Brasiliassa etenee investointeja kohti päätöksentekoa. Investointien sääntelyssä ja rahoituksessa on aistittavissa kevyttä muutoksen tuulta. Markkinaehtoinen rahoitus nousee BNDES:n subventoidun rahoituksen rinnalle investointien ajuriksi. Myös teollisuuden kotimaisuusastevaatimuksia jouduttaneen jatkossa harkitsemaan uudelleen.
Brasiliassa etenee kohti päätöksentekoa investointeja suomalaisten vahvuusaloilla: satamissa, lentokentillä, älykkäissä sähköverkoissa, bioenergia- ja jätteistä energiaa-ratkaisuissa.
Kotimaisia markkinoita suojaava pyrkimys säilyy dominanttina. Kotimaisuusastevaatimukset voivat kuitenkin joutua jatkossa uudelleen harkittavaksi, sillä niistä ei ole ollut brasilialaisteollisuutta nostamaan, ja nykyisessä talousti-lanteessa ne näyttäytyvät erityisen kalliina ja inflaatiota ruokkivana.
Myös markkina-ehtoisen rahoituksen nousu valtion kehityspankin BNDES:n rinnalle omaa potentiaalia avata taloutta.
Kaiken kaikkiaan investointien sääntelyssä ja rahoituksessa Brasiliassa ollaan mielenkiintoisessa vaiheessa, jossa tarve tilanteen läheiselle seurannalle on ilmeinen.
Investointien kehitys Brasiliassa
Brasilian talouden painolastina on heikko tuottavuus. McKinseyn tutkimuksen mukaan työvoiman tuottavuuden nousu maassa on pitkässä juoksussa ollut keskimäärin 1 prosenttia vuodessa. Talouden sektoreista parhaiten menestyvä on kansainvälisesti kilpailukykyinen maatalous ja elintarviketeollisuus. Teollinen tuotanto on sen sijaan ollut jo pitkään alamäessä. Teollisuuden muualla maailmassa hakiessa tuottavuutta toimintojen maantieteellisestä hajauttamisesta on Brasilia pysynyt ulkopuolella tämän trendin – maan eristäytymistä kuvaa hyvin ulkomaankaupan erittäin matala 25 prosentin kokonaisosuus bruttokansantuotteesta.
Brasilian kasvu on sykliltään edelleen pitkälti sen maailmalle viemien raaka-aineiden maailmanmarkkinahintoja mukailevaa. Kiinan jarruttaessa kasvuaan tulevat raaka-aineiden hinnat pysymään alhaalla ja siten myös Brasilian kasvu näillä näkymin vaatimattomana. Tästä ylöspäin ponnistaakseen olisi maan kyettävä uudistamaan taloutta sääteleviä rakenteitaan sekä myös investoitava nykyistä enemmän tuottavuutta parantavaan infrastruktuuriin. Brasilian investointiaste jää kuitenkin 17-18 prosentin tietämille, huomattavasti verrokkitalouksia heikommalle tasolle.
Brasilian lähes 2 biljoonan euron kansantalouden investoinnit ovat kuitenkin absoluuttisissa luvuissa edelleen merkittäviä. Hallitus julkisti kesäkuussa uuden kansallisen pitkän aikavälin logistiikkainvestointisuunnitelman. Kyse on 53 miljardin euron panostuksesta teihin, rautateihin, lentokenttiin ja merisatamiin, jossa meneillään olevalle hallituskaudelle 2015-18 jyvitetään 18 miljardia euroa, vuositasolla 4,6 miljardia euroa.
Samalla sähkön voimakas hinnannousu on muodostunut vahvaksi markkina-ajuriksi investoivalle teollisuudelle. Tapahtuneen taustalla on Brasiliassa dominantin vesivoiman tuotannon kärsiminen pitkän kuivuuden johdosta vesipulasta sekä Rousseffin toisen hallituksen luopuminen edeltäjänsä harrastamasta sähkön hintasäännöstelystä. Yksi johtavista investoijista on kansainvälisesti kilpailukykyinen elintarviketeollisuus, joka etsii bioenergiaratkaisuja usein syrjässä sijaitseville tuotantolaitoksilleen. Lisäksi maan 30 suurimmasta sähkönjakelijasta puolet on investoimassa nyt merkittävästi sähkönkulutusmittareihin sekä automaatioteknologiaan. Kiinteiden jätteiden hallintaa koskevan lain toimeenpano lisää asteittain insentiivejä panostaa jätteen lajittelu- ja mahdollisesti myös jätteen energiaksi muuntamisteknologiaan.
Investointien sääntelyn ja rahoituksen näkymät
Brasilian kotimaista tuotantoa suosivan politiikan takia etabloituminen paikan päälle on monesti edellytys markkinoille pääsylle. Julkisissa hankinnoissa ja offshore- ja meriteollisuusalalla sekä telekommunikaatio-alalla ja autoteollisuudessa on käytössä kotimaista tuotantoa suosivat menettelyt tarjouskilpailuissa.
Brasilia pitää toistaiseksi kiinni kotimaisuusvaatimuksistaan. Selkeältä kuitenkin vaikuttaa, että niistä ei ole ollut brasilialaisteollisuutta nostamaan. Päinvastoin, vaatimukset ovat osoittautuneet investoijalle kalliiksi pakottaessaan valitsemaan ei-kokonaistaloudellisesti optiminen tarjouksen. Näin ne tapaavat myös ruokkia jo pahasti keskuspankin tavoitehaarukan yläpuolella laukkaavaa inflaatiota. Mahdollista on, että vaatimuksia koskeva politiikka tulee uudelleen harkittavaksi.
Nykyisessä taloustilanteessa valtio on myös joutunut keskeyttämään kehitysrahoituslaitos BNDES:n pääomittamisen. Tämä on pakottanut pankin korottamaan antolainauksen korkoja ja edellyttämään asiakkaitaan hankkimaan investointihankkeilleen osarahoitusta yksityiseltä sektorilta ja pääoma-markkinoilta. Uuden kansallisen logistiikkainvestointisuunnitelman rahoituksessa BNDES:n osuus investointihankkeen rahoituksesta on rajattu maksimissaan 70 prosenttiin ja osa BNDES:n rahoituksesta tulee olla subventoimatonta markkinaehtoista rahoitusta.
Ulkomaankaupan sääntelyn näkymät
Brasilian kotimaisia markkinoita suojaava pyrkimys pitää edelleen kutinsa. Realin heikkenemisen myötä maa ei ole kuluneen vuoden aikana tehnyt merkittäviä tullinkorotuksia tuontitavaroiden hintojen ollessa brasilialaisasiakkaille muutenkin vahvassa nousussa.
WTO:n heinäkuussa 2015 julkaistun raportin mukaan joitain määräaikaisia tullisuspensioita tai alennuksia Brasilia on tehnyt erityisesti tapauksissa, joissa ei ole paikallista kilpailevaa tuotantoa. Yleisesti ottaen Brasilian soveltamat tuontitullit ovat säilyneet suhteellisen korkealla tasolla, WTO:n tietojen mukaan maataloustuotteille keskimäärin 10,2 ja teollisuustuotteille 14,1 prosentissa.
Maailmanpankin vuoden 2014 Doing Business-raportti sijoittaa Brasilian rajanylikaupassa maailman 123:ksi. Heikko sijoitus juontuu liiallisista dokumentaatiovaatimuksista, kommunikaation puutteesta asianomaisten viranomaisten kesken, hitaista ja ennakoimattomista analysointiprosesseista sekä tahmeasta tavaroiden tarkistuksesta sekä vientimenettelyistä.
Tilanteen parantamiseksi Brasilia lanseerasi viime vuonna niin sanotun Single Window -ohjelman, jonka tarkoituksena on tehdä maan ulkomaankaupasta kilpailukykyisempää lisäämällä rajamuodollisuuksien transparenssia ja vähentämällä vuoteen 2017 mennessä tuontilähetysten rajalla viettämää aikaa nykyisestä 13:sta 8 päivään ja vientilähetysten 17:sta 10 päivään.