Brasilialainen tohtoriopiskelija Oulussa - unohtumaton kokemus

Teksti ja kuvat: Manoela Carrera

Kun aloitin tohtoriopinnot, päätin heti lähteä ulkomaille. Halusin tutustua uusiin työskentelytapoihin ja kulttuureihin. Maaliskuussa 2011 ohjaajani tarjosi mahdollisuutta viettää kuusi kuukautta Suomessa. Hyväksyin tarjouksen heti!

Tilaisuuteni oli tullut. Olin innoissani uuteen paikkaan tutustumisesta. Olin FAPESPin stipendiaatti ja tämä tutkimusrahoituslaitos rahoitti myös matkani Suomeen. Sain paperiasiat kuntoon ja oleskeluluvan käteeni. Edessä olisi syksy ja talvi yhdessä maailman kylmimmistä paikoista. Olin hieman peloissani mutta valmis.

Rakkautta ensisilmäyksellä

Saavuin Helsinkiin elokuun lopulla. Eräs tuttava haki minut lentokentältä. Rakastuin maahan ensisilmäyksellä. En edes uskonut, että se olisi mahdollista. Lämpötila oli +22 C ja päivä oli kaunis.

Ensikontakti suomen kielen kanssa oli hieman pelottava. Mutta ajankuluessa opin ymmärtämään muutamia lauseita ja sanomaan joitakin sanoja. Tutustuin kaupungin turistikohteisiin. Syksy oli tulossa ja puiden värikkäät lehdet olivat henkeäsalpaavan kauniita.

Helsingistä Ouluun

Ohjaajani työskenteli kahdessa kaupungissa, Oulussa ja Helsingissä. Kävin Oulussa ja totesin, että siellä pystyin tekemään laboratoriotutkimuksia, jotka eivät olleet mahdollisia Helsingissä. Lokakuussa muutin Ouluun.

Koska tätä ei oltu suunniteltu, ohjaajani majoitti minut kotiinsa. Laboratoriossa oli lisäkseni kaksi muuta brasilialaista ja toimistomme nimettiinkin Pikku-Brasiliaksi. Kolmen brasilialaisen lisäksi huoneessa istui yksi suomalainen.

Minut otettiin vastaan todella hyvin alussa. Aluksi olin surullinen, koska pidin paljon Helsingistä. Mutta lopulta olin hyvin kiitollinen muutoksesta. Oululaiset tekivät oloni kotoiseksi.

Odottamatonta ystävällisyyttä

Kuva epäystävällisistä suomalaisista haihtui kuin tuhka tuuleen. Suomalaiset eivät ehkä puhu niin paljon kuin brasilialaiset. Mutta he juttelevat kyllä ja sain luotuja ystävyyssuhteita, jotka tulevat kestämään elämän.

Kun olin Suomessa, äidilläni todettiin syöpä. Sain suomalaisilta ystäviltäni tukea, jota en ikinä olisi odottanut. Kaksi laboratorioteknikkoa itki kanssani, kun sain uutisen. Sillä hetkellä ymmärsin miten paljon välitän näistä ihmisistä.

Ystäviksi keskellä katua

Eräs kokemus on kertomisen arvoinen. Menin Helsinkiin Maroon 5:n konserttiin marraskuun lopulla. Menin yksin, koska minulla ei ollut paljon ystäviä Helsingissä, sillä asuin jo silloin Oulussa.

En tiennyt tarkkaan missä konserttipaikka oli ja näin kaksi tyttöä kartta kädessä. Kysyin voisinko kävellä heidän kanssaan konserttipaikalle. He olivat todella ystävällisiä, kyselivät kokemuksistani ja lopulta katsoimme koko konsertin yhdessä. Lähdimme sieltä yhdessä, he menivät bussilla Turkuun ja minä junalla Ouluun. Pidämme vieläkin yhteyttä.

Talven ihmeet

Sitten tuli talvi ja talven ihmeet. Sain nähdä yhden maailman luonnonihmeistä: revontulet. Se oli jotain sanoin kuvaamatonta. Unelmoin edelleen, että voisin kokea sen uudestaan.

Pakkanen (-32C) ei missään vaiheessa estänyt minua lähtemästä kotoa ulos. KÄvelin joka päivä bussipysäkille ja menin töihin. Oli mahtavaa ottaa hanskat poisk ädestä ja koskea täydellisiä lumihiutaleita, joita leijaili taivaalta. Itse asiassa kylmimmät päivät olivat kaikkein kauneimpia.

Reissuja ympäri maata

Reissasin muutamissa kaupungeissa ja näin miten suomalaisten rakkauden maahansa. Se on helppo ymmärtää ja tuntea! Ihastuin Suomeen aivan kuin olisin itsekin suomalainen. Kävin Jyväskylässä, Rovaniemellä, Torniossa, Kemissä, Porvoossa ja muutamissa muissa kaupungeissa.

Sain kokea asioita, joita en koskaan saisi kokea muualla. Poimin mustikoita, vadelmia ja sieniä metsästä. Kävin saunassa ja sen jälkeen lumikylvyssä - enkä paleltunut kuten luulin.

Neljä kuukautta sitten palasin Brasiliaan ja viimeistelen väitöskirjaani. Suomessa viettämäni aika oli mahtavaa ja unohtumatonta. Ei mene päiväkään, etten ajattelisi Suomea ja ystäviäni siellä. Kun minulta kysytään, ikävöinkö Suomeen, vastaan aina samalla tavalla: "Ikäväni ei koskaan lopu koska pala sydäntäni jäi Suomeen".