Australian uudistuva jätesektori tarjoaa mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille
Australian jätesektorin liikevaihto kasvaa vauhdikkaasti, vaikka lainsäädäntö muuttuukin kierrätystä motivoivaksi jälkijunassa. Osa osavaltioista ja varsinkin muutamat kunnat yrittävät olla kiertotalouden edelläkävijöitä.
Kiertotalous on vasta nousemassa australialaiseen keskusteluun. Markkinat ovat kuitenkin auki uusille yrittäjille - myös suomalaisille yrityksille. Maaperä on otollinen innovatiivisille ratkaisuille kovien työvoimakustannusten maassa, jossa likaisia, vaarallisia ja vaikeita töitä ei myöskään hirveästi haluta tehdä.
Alan liikevaihdon ennustetaan kasvavan seuraavien parin vuoden aikana 5,6 miljardiin euroon.
Australia on mantereen kokoinen maa, joka on perinteisesti nauttinut helposta kulutuksesta. Materiaalit on kaivettu maasta ja käytön jälkeen ne on vain työnnetty pois silmistä ja mielestä kaatopaikoille. Muutos kohti kiertotaloutta ja kehittynyttä jätesektoria etenee kuitenkin viimein.
Liittovaltio ei ole ollut Australiassa kovin halukas lainsäädäntöteitse pakottamaan yrityksiä ja ihmisiä kierrättämään ja uusiokäyttämään. Osa osavaltioista – New South Wales, Victoria, Etelä-Australia ja Pääkaupunkiterritorio – ovat selvästi aktiivisempia, mikä on luonut maahan epätasapainoisen tilanteen jätelainsäädännön ja kaatopaikkakustannusten vaihdellessa osavaltiosta toiseen. Tämä on johtanut jopa jätteen vientiin osavaltiosta toiseen halvempien kustannusten perässä. Myös kierrätysmateriaaleja viedään Australiasta paljon muualle, varsinkin Kaakkois-Aasiaan edelleen jalostettaviksi.
Poliittisesti jätehuollon kehittäminen onkin ennen kaikkea kuntien ja osavaltioiden kysymys. Esimerkiksi Melbournen nettoväestönkasvu on yhden Lahden verran vuodessa, joten vanhat jäteratkaisut eivät ole enää mahdollisia. Jätemäärä kasvaa kaiken lisäksi tällä hetkellä vielä vauhdikkaammin kuin osavaltion väkiluku. Victorian tämänhetkisen jätevolyymin (11 miljoonaa tonnia) odotetaan kaksinkertaistuvan 30 vuodessa.
Lainsäädännön asettamien rajoitteiden puuttuessa jätesektorin kehitys Australiassa tapahtuu puhtaasti bisneslähtöisesti. Kuten Sustainability Victorian toimitusjohtaja Stan Krpan totesi jätealan messuilla: "Kierrätys on osa raaka-ainemarkkinaa. Kierrätystä ei ole ilman ostajaa." Toisin sanoen Australiassa kierrätetään vain ne raaka-aineet, jotka pystytään myymään eteenpäin. Kuvaava on tarina muovisesta vesipullosta: se on saatu teknisesti tehtyä niin kevyeksi ja ohueksi, ettei sillä enää oikeastaan ole kierrätysarvoa. Niinpä kehittyneet muovipullot päätyvät taas kaatopaikoille.
Jätemäärä runsaassa kasvussa
Australia tuottaa noin 50 miljoonaa tonnia jätettä vuodessa. Vuosina 1996–2015 väkiluku kasvoi 28 prosenttia, mutta jätteen määrä kasvoi peräti 170 prosenttia. Jätemäärä kasvoi tällä ajanjaksolla keskimäärin 7,8 prosentin vuosivauhdilla. Australiassa on enemmän ihmisiä ja he tuottavat enemmän jätettä per henkilö kuin aikaisemmin. Kertyneestä jätteestä edelleen noin 42 prosenttia päätyy kaatopaikoille ja 58 prosenttia kierrätetään. Tilanne tarjoaa loistavia mahdollisuuksia jätehuoltoteknologialle ja jäte energiaksi -ratkaisuille.
Alla oleva kuvaaja näyttää jätteen määrän jätekategorioittain. Rakentamisen materiaalit (masonry materials), hiilen polttamisesta syntyvä tuhka (fly ash) ja biojäte ovat selvästi isoimmat kategoriat. Kaatopaikkajätteeksi päätyy kaikissa näissä kategorioissa edelleen merkittävä osa. Kasvavana tulevaisuuden huolena on myös elektroniikkajäte (e-jäte), jonka tuottamisessa Australia on maailman kymmenen suurimman joukossa. Etelä-Australia on jo kieltänyt elektroniikkajätteen kuljettamisen kaatopaikoille ja Victoria on aikeissa tehdä saman.
University of Sydneyn "Laboratory for multiscale systems" -laitoksen johtaja Ali Abbas peräänkuulutti elokuussa 2016 innovaatioita ja teknologisia ratkaisuja erityisesti teollisuusjätteen hallintaan, ja sanoi myös ettei maa voi jatkaa enää kaatopaikkojen täyttämistä.
Australian lisäksi myös Uusi-Seelanti tarjoaa yrityksille vastaavia mahdollisuuksia. World Economic Forumin mukaan Uusi-Seelanti oli kehittyneistä maista kaikkein eniten jätteitä tuottava maa henkilöä kohden.
Positiivistakin kehitystä on Australiassa nähty. Vuodesta 2005 lähtien kaatopaikkajätteen määrä on itse asiassa vähentynyt kaikista progressiivisimmissa osavaltioissa (MRA Consulting). Yksi selittävä tekijä tälle kehitykselle on ollut osavaltioissa aloitetut merkittävät kaatopaikkajätteen verotukset. New South Wales on esimerkiksi nostanut kaatopaikkajätteen verotuksen 20 Australian dollarista peräti 133 dollariin per tonni. Verotuloja tämä tuottaa vuosittain yli $600 miljoonaa, josta NSW:n hallitus on käyttänyt noin $466 miljoonaa kierrätysinfrastruktuuri- ja avustusprojekteihin.
Toisaalta Queensland on poistanut verotuksen kokonaan vuonna 2012, mikä on johtanut siihen että Queenslandin kaatopaikkajätteen kokonaismäärästä noin 45 prosenttia tulee kuljetettuna NSW:sta ja Victoriasta. Vaihtoehtoiskustannus kaatopaikkajätteen tuottamiselle on joka tapauksessa entistä korkeampi, tarjoten mahdollisuuksia Cleantech-liiketoiminnalle.
Alla oleva kuvaaja näyttää verotuksen kehityksen tärkeimmissä osavaltioissa.
Kuva alla näyttä puolestaan yllä olevan kuvaajan ääripäille, New South Walesille ja Queenslandille, verotuksen vaikutuksen kierrätyksen kehitykselle vuosina 2009–2014. Kierrätys (diversion rate) on kasvanut tasaisesti NSW:ssä, kun taas Queenslandissa kierrätysprosentti kasvoi verotuksen myötä, mutta putosi saman tien lähtötasolle osavaltion päätettyä luopua verotuksesta.
Jätehuoltosektorissa on potentiaalia ja kuvaaja alla näyttää Australian kokonaisarvonlisäyksen sektorille "Jätteen keräys, käsittely ja jätteidenhävityspalvelut" (Australian Bureau of Statistics). Sektori on selvästi kasvava ja kokonaisarvonlisäys oli vuonna 2014/15 jo lähes viisi miljardia dollaria. Frost & Sullivan ennustaa alan liikevaihdon kasvavan seuraavien parin vuoden aikana 5,6 miljardiin euroon.
Jäte energiaksi -mahdollisuudet
Jätteiden lisäksi Australian ongelmana on ollut riippuvuus öljystä ja hiilestä energianlähteinä. Peräti 86 prosenttia Australian sähköstä on peräisin uusiutumattomista energialähteistä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana uusiutuvista energianlähteistä aurinkoenergian määrä on kasvanut 60 prosenttia, mutta sen osuus on edelleen vain vajaat 2,5 prosenttia koko energiantuotannosta. Kivihiilen osuus on edelleen runsaat 60 prosenttia.
Clean Energy Finance Corporation (CEFC) arvioi, että vain 0,9 prosenttia Australian sähköstä tulee bioenergiasta ja jätteistä. Lisäksi määrä on ollut ennemminkin laskussa, tosin suunta on nyt kääntymässä. Vertailun vuoksi OECD:n keskiarvo on 2,4 prosenttia, mikä osoittaa potentiaalia investoinneille. CEFC arvioi jätteistä energiaa projektien pienentävän Australian päästöjä jopa 12 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.
Investoinnit jätteistä energiaa laitoksiin ovat merkittäviä. Waste Management Association of Australia linjasi vuoden 2014 lopussa että tällä hetkellä tulossa on jo $1,8 miljardin (€1,25 miljardin) investoinnit jäte energiaksi -laitoksiin. Näistä suurin on Dial-A-Dump Industriesin suunnittelema $700 miljoonan laitos NSW:n Eastern Creekissä. Phoenix Energy puolestaan aikoo rakentaa $380 miljoonan laitoksen Länsi-Australian Kwinanaan. Clean Energy Finance Corporation laskee mahdollisten investointien summaksi $3,5–$5 miljardia vuoteen 2020 mennessä.
Suomalaisten yritysten kiinnostus on herännyt
Australia on tilanteessa, jossa sen täytyy katkaista riippuvuus uusiutumattomien energialähteiden käytöstä, vähentää jätteen kerääntymistä kaatopaikoille ja selvittää mitä tehdä nykyiselle jätteelle. Mahdollisuuksia liiketoiminnalle tässä tilanteessa on runsaasti. Osavaltioissa aloitetut kaatopaikkajätteiden verotukset osoittavat halun muuttaa toimintaa kestävämpään suuntaan.
Huomionarvoista on kuitenkin myös se, että osavaltiot poikkeavat toisistaan muun muassa kaatopaikkajätteen verotuksessa sekä uusiutuva energia -tavoitteissaan (RET) ja nämä erot on huomioitava suunniteltaessa osallistumista liiketoimintaan. Esimerkiksi NSW:ssä suunta on ollut kierrätykseen kannustava. Liiketoiminnan aloittaminen kierrätyspuolella on näin ollen todennäköisesti helpompaa NSW:ssä kuin esimerkiksi Queenslandissa, missä kaatopaikkajätteen verotuksen puuttuminen pienentää kaatopaikkajätteen tuottamisen vaihtoehtoiskustannusta.
Yritykset ovat halukkaita ratkaisemaan jäteongelman ja kierrättämään, mutta tekevät kuitenkin usein ratkaisun perustuen taloudellisiin tekijöihin. Kaatopaikkajätteen verottamisen myötä vaihtoehtoiskustannus kaatopaikkajätteen tuottamiselle on entistä korkeampi, tarjoten mahdollisuuksia cleantech-liiketoiminnalle.
Suomalaiset yritykset ovat myös osoittaneet kiinnostuksensa Australian kiertotalousmarkkinaa kohtaan ja muutamia uusia kauppojakin on syntynyt. Näyttää siltä, että tällä hetkellä Australian jätehuoltomarkkinoille – ja jätteistä energiaa -markkinoille – pääsee parhaiten sisään joko yksityisten toimijoiden tai kuntien kautta.
Team Finland on valinnut jätesektorin toiseksi proaktiiviseksi sektorikseen Australiassa terveyssektorin ohella. Näillä aloilla nähdään merkittävää potentiaalia uusille suomalaisille yrityksille.
Antti Niemelä
Justus Toivanen