Kahdenväliset suhteet

Suomen ja Argentiinan välisillä suhteilla on pitkä historia, joka on perustunut ennen kaikkea kaupalliseen yhteistyöhön. Argentiina tunnusti Suomen toukokuussa 1918, yhtenä ensimmäisistä valtioista Euroopan ulkopuolella. Diplomaattiset suhteet maidemme välille solmittiin vuonna 1923, ja Suomen ensimmäinen edustusto Latinalaisessa Amerikassa perustettiin Buenos Airesiin vuonna 1929.

Argentiinan ja Suomen väliset poliittiset suhteet ovat erittäin hyvät. Argentiinan avautuminen maailmalle on lisännyt myös maidemme vierailuvaihtoa, joka on ollut hyvin tiivistä viimeiset vuodet. Sekä virallisia että yritysvaltuuskuntia on matkustanut maidemme välillä. Pääministeri Juha Sipilä vieraili vuonna 2016 Suomen ensimmäisenä pääministerinä Argentiinassa ja vuonna 2018 ulkoministeri Timo Soini johti Argentiinaan ja Uruguayhin suuntautunutta vienninedistämismatkaa. Saman vuoden lopulla Argentiinan varapresidentti Gabriela Michetti puolestaan oli vierailulla Suomessa.

Suomen maakuva Argentiinassa on positiivinen ja Suomi tunnetaankin erityisesti koulutuksen mallimaana. Koulutusalan yhteistyö onkin Argentiinassa syventynyt erityisesti vuonna 2017 Suomen ja Argentiinan välillä allekirjoitetun koulutusalan yhteisymmärryspöytäkirjan myötä.  

Lisäksi teemme yhteistyötä myös kansainvälisillä foorumeilla. Argentiina puolustaa Suomen tavoin kansain-välistä sääntöpohjaista järjestelmää ja monenvälistä yhteistyötä sekä vapaamman kaupan edellytyksiä.

Argentiinassa asuu arviolta noin 150–200 suomalaista, joista pieni osa on vuonna 1906 maahan suuntautuneen muuttoliikkeen jälkeläisiä.

Suomen ja Argentiinan välisillä suhteilla on pitkä historia, joka on perustunut ennen kaikkea kaupalliseen yhteistyöhön. Argentiina tunnusti Suomen itsenäisyyden toukokuussa 1918, yhtenä ensimmäisistä valtioista Euroopan ulkopuolella. Diplomaattiset suhteet maidemme välille solmittiin vuonna 1923, ja Suomen ensimmäinen edustusto Latinalaisessa Amerikassa perustettiin Buenos Airesiin vuonna 1929.

Argentiinan ja Suomen väliset poliittiset suhteet ovat erittäin hyvät. Viime vuosina virallisia, että yritysvaltuuskuntia on matkustanut maidemme välillä. Suomen maakuva Argentiinassa on positiivinen ja Suomi tunnetaankin erityisesti koulutuksen mallimaana.  

Suomi ja Argentiina tekee yhteistyötä kansainvälisillä foorumeilla puolustaen kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää ja monenvälistä yhteistyötä.

Argentiinassa asuu arviolta noin 150–200 suomalaista, joista pieni osa on vuonna 1906 maahan suuntautuneen muuttoliikkeen jälkeläisiä.

Suomen ja Argentiinan diplomaattisuhteet 1918-1998

Argentiinan tasavalta tunnusti 11. toukokuuta 1918 Suomen tasavallan ”vapaaksi ja itsenäiseksi” valtioksi. Argentiina oli ensimmäinen Latinalaisen Amerikan valtio, joka tunnusti Suomen tasavallan, joka Venäjän keisarikunnan viimeisinä päivinä oli julistautunut itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917.

Suomen ja Argentiinan diplomaattisuhteet solmittiin muutamaa vuotta myöhemmin kun 12. joulukuuta 1923 Argentiinan konsuli Helsingissä luovutti suurlähettiläs Gabriel Martínez Camposin agrementtipyynnön Suomen ulkoministerille. Tämän hyväksymisestä ilmoitettiin Argentiinan konsulille kirjeellä 17. joulukuuta 1923. Suurlähettiläs Martínez Campos ei kuitenkaan koskaan saapunut Suomeen.

Uuden suurlähettilään, Prahassa toimivan Hilarión Morenon agrementtipyyntö saapui Helsinkiin sähkeellä 24. syyskuuta 1924. Morenolle myönnettiin agrementti 11. lokakuuta 1924, ja uusi suurlähettiläs toimitti henkilökohtaisesti valtuuskirjeensä 10. kesäkuuta 1926.

Tammikuussa 1928 Robert Levillier nimitettiin Argentiinan Suomen-suurlähettilääksi. Hän saapui Suomeen vaimonsa kanssa kesäkuussa 1928. Levillier esitti valtakirjansa presidentti L.K. Relanderille 6. heinäkuuta 1928. Puheessaan hän kehui Suomen ja Argentiinan suhteita sekä suomalaisen talouselämän kehitystä. Levillierin toimikausi päättyi lokakuussa 1930. Hänen jälkeensä tehtävää suoritti virallisesti Argentiinan Tukholman-suurlähettiläs Eduardo Labougle maaliskuuhun 1932 saakka. Labouglen seuraajaksi tuli Argentiinan suurlähettiläs Kööpenhaminassa Carlos Quintana. Quintana vieraili presidentti P.E. Svinhufvudin luona hyvästelyvierailulla 5. heinäkuuta 1934.

Suomen ulkoministeriö hoiti koko 1920-luvun ajan suhteita Latinalaiseen Amerikkaan Madridin suurlähetystönsä kautta. Vuonna 1929 perustettiin Buenos Airesiin Suomen ensimmäinen edustusto Latinalaisessa Amerikassa. G.A. Gripenberg nimitettiin 1. heinäkuuta 1929 Suomen ensimmäiseksi Argentiinan tasavallan suurlähettilääksi. Tärkein syy suurlähetystön perustamiseen Buenos Airesiin oli liikesuhteiden hallinta. Niihin liittyi suomalaisen laivayhtiön, Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön toiminta Etelä-Amerikassa ja mantereelle perustetut suomalaiset siirtomaat.

Suurlähettiläs Gripenberg saapui Buenos Airesiin syyskuun puolivälissä 1929. Gripenberg esitteli valtakirjansa Argentiinan presidentille Hipolito Irigoyenille 5. lokakuuta 1929. Presidentti ilmaisi tyytyväisyytensä Suomen päätökseen perustaa edustusto Buenos Airesiin ja sanoi, että ”elämän realiteetit” ovat tärkeämpiä kuin muodollisuudet molemmissa maissa. Suurlähettiläs Gripenberg näytti presidentille Suomen sijainnin pienestä Euroopan kartasta, joka hänellä oli mukanaan.

Uusi suurlähettiläs oli saanut Helsingiltä ohjeen aloittaa neuvottelut kauppasopimuksesta Argentiinan viranomaisten kanssa. Gripenberg ei ollut kovin optimistinen saamastaan tehtävästä. Jo vuodesta 1922 lähtien Argentiinan suurlähettiläs oli käynyt epäonnistuneita neuvotteluja Suomen ja Argentiinan välillä. Suomen tärkeimmät vientituotteet 1920-luvulla Argentiinaan olivat sanomalehtipaperi ja muut paperi-, pahvi-, vaneri-, turve-, sementti- ja selluloosatuotteet. Koivuvanerin osalta Suomi oli ainoa toimittaja. Argentiinasta tuotiin Suomeen kauraa, maissia, vehnäleseitä, pellavansiemeniä, nahkaa ja nahan käsittelyaineita sekä kasviöljytuotteita.

Lopuksi kesällä 1930 Gripenberg esitti presidentti Irigoyenille luonnoksen sopimukseksi, jota sovellettaisiin vain vanerin ja leseiden tulleihin. Ehdotus otettiin myönteisesti vastaan. Vain yksitoista päivää kokouksen jälkeen kenraaliluutnantti José Francisco Uriburu otti vallan Argentiinassa. Suomi tunnusti uuden hallituksen nopeasti, mutta tullisopimus saatiin solmittua vasta marraskuussa 1931. Argentiinan presidentin vaihtuminen helmikuussa 1932 ei auttanut asiaa. Uusi hallitus irtisanoi sopimuksen toukokuussa 1932 vain kuuden kuukauden voimassaolon jälkeen. Argentiinan ulkoministeri Carlos Saavedra Lamas lohdutti suurlähettiläs Gripenbergiä sanomalla, että Argentiinan hallitus tunsi ”suurimmat sympatiat Suomea kohtaan” ja että maat tekisivät vielä useita sopimuksia. Gripenberg ei enää neuvotellut niistä ja lopetti kautensa vuonna 1933.

Kauppasopimus allekirjoitettiin lopulta vuonna 1935. Suomen puolella neuvottelijoina olivat suurlähettiläs Eino Wälikangas ja Suomen Paperitehtaiden liiton toimitusjohtaja Hjalmar J. Procopé. Neuvottelun tavoitteena oli turvata Suomen vienti ja Argentiinasta Suomeen suuntautuvan tuonnin elvyttäminen. Sopimuksen ratifiointi ei edennyt Argentiinan parlamentissa, joten se ei tullut voimaan täysimääräisesti.

Vaikka kauppasopimusneuvottelut koko 1930 -luvun aikana eivät saavuttaneet asetettuja tavoitteitaan, suurlähetystön yleinen kauppapoliittinen toiminta onnistui. Suurlähetystö kiinnitti ”suomalaisten viejien huomion Argentiinan markkinoiden tarjoamiin näkymiin, tarjoamalla heille tietoa markkinoiden tilanteesta, ehdottamalla uudistuksia ja muutoksia Suomen Argentiinaan suuntautuvan viennin tekniseen organisaatioon ja hankkimalla viejille sopivia edustajia”.

Suomen ja Neuvostoliiton välisessä talvisodassa (1939-40) yleinen mielipide Argentiinassa oli lähes poikkeuksetta Suomen kannalla. Argentiinalla oli merkittävä rooli Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa joulukuussa 1939 tukien Neuvostoliiton karkottamista järjestöstä sen aggressiopolitiikan vuoksi.

Samana vuonna Argentiina päätti avata oman suurlähetystönsä Suomeen, mutta sodan syttyminen viivästytti hanketta. Sotavuodet olivat hyvin hiljaisia Suomen Buenos Airesin suurlähetystössä kaupallisen toiminnan loppumisen vuoksi. Postiyhteydet katkesivat käytännössä ja sähkeyhteyksiä operoitiin vain ajoittain Suomen Washingtonin suurlähetystön kautta.

Ensimmäinen suomalainen alus, joka saapui Buenos Airesiin sodan jälkeen 13. tammikuuta 1946, oli nimeltänsä ”Equator”. Liikesuhteet alkoivat vilkastua vähitellen uudelleen. Suomen uusi suurlähettiläs Ernst Ossian Soravuo aloitti Buenos Airesissa tammikuussa 1947. Useiden neuvotteluvaiheiden jälkeen Argentiina myönsi maaliskuussa 1947 Suomelle huomattavan luoton argentiinalaisten tuotteiden ostamiseen. Samalla sovittiin rukiin viennistä Suomeen ja sanomalehtipaperin tuonnista Argentiinaan. Kaupallinen vaihto koostui pääosin samoista tuotteista kuin jo 1920-luvulla. Vuonna 1949 solmittiin viisivuotinen kauppasopimus.

Yleinen suhtautuminen Suomen talous-, sisä- ja ulkopolitiikkaan oli myönteinen sekä viranomaisten että Argentiinan lehdistön taholta. Koko 1950-luvun Suomen ja Argentiinan suhteet jatkuivat ”perinteisen ystävyyden puitteissa”. Maiden välinen virallinen vuorovaikutus keskittyi taloudellisiin kysymyksiin. Muodollisesti Helsingin ja Buenos Airesin edustustot ylennettiin suurlähetystöiksi tammikuussa 1957. Viisumivapaus allekirjoitettiin 6. syyskuuta 1961 ja sopimus asepalveluksesta 8. toukokuuta 1963.

1970-luku ei johtanut näkyvämpään Suomen ja Argentiinan poliittisten suhteiden kehittymiseen. Maiden välisestä kaupasta oli tullut Suomelle huomattavan ylijäämäinen. Vienti koostui lähes kokonaan metsäteollisuuden tuotteista ja suurin osa tuonnista muodostui hedelmistä. Ylijäämä jatkui, vaikka tuotteiden osalta kauppa monipuolistui vuosikymmenen loppua kohden, muun muassa suomalaisen Wärtsilän Argentiinan laivastolle toimittama jäänmurtaja ARA Almirante Irízar vuonna 1978. Vuonna 1980 maiden välillä allekirjoitettiin sopimus taloudellisesta, teollisesta ja teknologisesta yhteistyöstä.

Korkean tason vierailuvaihto alkoi 1980-luvulla, kun ulkoministeri Paavo Väyrynen vieraili Argentiinassa vuonna 1985. Häntä seurasivat ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen vuonna 1990 ja ulkomaankauppaministeri Ole Norrback vuonna 1996. Vuonna 1997 tasavallan presidentti Martti Ahtisaari vieraili Argentiinassa. Buenos Airesissa järjestettiin muodollisia sekä liiketapaamisia. Ahtisaari vieraili myös Mendozan maakunnassa. Vuonna 1998 Argentiinan tasavallan presidentti Carlos Menem teki vastavierailun Suomeen.

Investointien edistämistä ja keskinäistä suojelua koskeva sopimus Suomen ja Argentiinan välillä allekirjoitettiin 5. marraskuuta 1993, ja verosopimus tulo- ja varallisuusverojen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi 13. joulukuuta 1994.

Lähde: Suomen ulkoministeriön arkisto, Sami Heino.

Vuonna 2016 Suomen pääministeri Juha Sipilä vieraili Argentiinassa elinkeinoelämän valtuuskunnan kanssa, ja vuonna 2018 Argentiinan varapresidentti Gabriela Michetti vieraili Suomessa. Pandemian aikana vuonna 2020 pidettiin videoneuvottelu Suomen pääministerin Sanna Marinin ja Argentiinan tasavallan presidentin Alberto Fernándezin välillä.