Resilienssi
Suomi osallistuu aktiivisesti Naton resilienssityöhön
Naton resilienssillä tarkoitetaan kriisinkestävyyttä – liittokunnan kykyä varautua, vastata ja palautua häiriötilanteista, joita voivat olla esimerkiksi luonnonkatastrofit, kriittisen infrastruktuurin häiriöt tai hybridi- ja konventionaaliset uhat. Naton resilienssityön kulmakivi on Pohjois-Atlantin sopimuksen kolmas artikla, jossa liittokunnan jäsenet sitoutuvat ylläpitämään ja kehittämään, yhdessä ja erikseen, kansallista ja yhteistä kykyään puolustautua aseellisia hyökkäyksiä vastaan. Nykypäivänä kolmannen artiklan tulkinta on ulotettu laajemmaksi kyvyksi puolustautua hybridi ja kyberuhkia vastaan. Kesällä 2022 päivitetty Naton strateginen konsepti painottaakin resilienssin merkitystä korostaen liittokunnan varautumiskykyä strategisia shokkeja vastaan.
Natossa resilienssiä tarkastellaan Naton ydintehtävien kautta - osana puolustusta ja pelotetta. Natossa resilienssitoiminnan lähtökohtana on varmistaa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen jatkuvuus (continuity of essential services), valtion toimintakyky (continuity of government) sekä tuki sotilaille näiden sodanajan tehtävissä (civil support to the military). Edellä mainituista erityisesti sotilaille annettava tuki on viime aikoina korostunut etenkin globaalin turvallisuustilanteen muutoksesta johtuen. On palattu vahvasti takaisin liittokunnan alueen puolustuksen ja pelotteen vahvistamiseen, jossa resilienssi on tärkeä palanen. On myös havahduttu siihen, että hybridiuhat edellyttävät koordinaatiota sekä asevoimien ja muiden hallinnonalojen, että elinkeinoelämän kesken. Tiedossa on entistä selkeämmin myös se, että sotilaallinen suorituskyky on entistä riippuvaisempi kaupallisista toimijoista. Kovaa turvallisuutta ei voida rakentaa siilossa.
Natossa resilienssityötä tehdään resilienssille luotujen perusvaatimusten kautta. Näistä kullekin on laadittu kriteeristö, joita liittokunnan jäsenten odotetaan tavoittelevan. Nämä seitsemän perusvaatimusta ovat:
- Valtionhallinnon ja kriittisten yhteiskuntapalveluiden jatkuvuuden varmistaminen
- Energiahuollon turvaaminen
- Kyky hallita kontrolloimattomia väestöliikkeitä
- Elintarvike- ja vesihuollon turvaaminen
- Kyky käsitellä suuria määriä siviiliuhreja
- Teleliikennejärjestelmien turvaaminen
- Kuljetusjärjestelmien turvaaminen
Naton perusvaatimuksia kannattaa tarkastella täydentävinä ja ilmiöiden hahmottamista helpottavana työkaluna. Niiden vahvuus on siinä, että ne antavat - resilienssin käsitteen laajuuden huomioon ottaen – Naton resilienssityölle tartuntapintaa sekä kehittää että arvioida liittokunnan resilienssiä.
Naton resilienssityötä ohjaa Naton resilienssikomitea, joka perustettiin edeltäjänsä siviilivalmiussuunnittelukomitean tilalle toukokuussa 2022, korostamaan resilienssin laajenevaa merkitystä osana Naton ydintehtäviä.
Suomi on mukana Naton resilienssityössä laajasti eri toimijoiden kautta. Resilienssikomitean rakenteeseen kuuluvissa suunnitteluryhmissä on mukana Huoltovarmuuskeskus, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö. Myös muut ministeriöt ovat mukana Naton resilienssikysymyksiä käsittelevissä yhteistyörakenteissa. Lisäksi Naton siviiliasiantuntijapoolissa toimii useita viranomaisten nimittäminä suomalaisia huippuasiantuntijoita monilta eri resilienssiin liittyviltä toimialoilta.
Suomen ja resilienssin kannalta Natossa tehtävää resilienssityötä on hyvä tarkastella EU:ssa tehtävän resilienssityön rinnalla. Resilienssiin liittyvä yhteistyö onkin yksi selkeimmistä teemoista Natossa, joissa Natolla ja EU:lla on mahdollisuuksia molempia hyödyntävään yhteistyöhön.